Vihdoinkin! |
| 04.11.2023 |
Hämmästykseseni sain valmiiksi nämä laukut, joiden synnytys kesti 9kk.
Tuo vähän korimainen materiaali on anoppivainaan varastosta löytynyttä, niinen väriseksi värjättyä muovinarua, jonka kudoin Lidlin alennusmyyntipuuvillalangan kanssa ripsipalttinaksi mustaan poppanaloimeen. Toinen päämateriaali on vanha ulkoilutakki ja kolmas huonekalutehtaan jätenahkasuikaleet. Sisätaskut ovat vanhoista reisitaskuhousuista yms.
Etummaisen kassin yritin kuvata niin, että näkyisi, että siinä on vetoketjulla varustettu, sisälle painuva osa (äitivainaan vanhaa housunlahjetta) niin, että siitä tulee kymmenisin senttiä lisäkorkeutta, jos niikseen tulee. Pitipä sattua, että löytyi tuollainen anoppivainaan narun värinen ja sopivan mittainen vetoketju kolmisenkymmentä vuotta sitten kirppikseltä ostetusta vetoketjupussillisesta.
Taaemmassa isommassa kassissa on syvyyttä vähemmän, mutta periaatteessa sama rakenne suussa. Tämä kantolaite on tarkoitettu levymäisten kapineiden kuten akvarellialsustojen yms. kuljettamiseen, ja niinpä joka nurkassa on nahkaiset kantit, sillä taitoskohdathan joutuvat tässä tarkoituksessa koetteille. Sitä paitsi ei ole tiedossa, mitä tuo anoppivainaan naru kestää, sillä oletan sillä olevan ikään noin puoli vuosisataa, ja kyllähän muovi siinä iässä rupeaa hapertumaan. Tässä yhteydessä saatoin huomata, miten raskasta materiaalia nahka on. Toki tämä maalauskampekassi on isompikin kuin tuo toinen, mutta kyllä nahkakulmat/reunat, kun niitä on syrjien ympäri joka puolella, nostivat painoa aika tavalla.
Pikkulaukku on pelkkää ulkoilutakkia ulkoa päin. Laukku on iPadin kokoinen ja risat, joten laitoin sisälle kovikkeeksi iPad-pakkauksessa olleen ohuen styroxlevyn – mitäänhän ei pidä heittää pois ennen kuin se on ihan rikki ja murusina – reisitaskuhousuista tehdyn rakenteen sisään, ja samalla tuli laukkuun sisätaskut.
En ostanut noita laukkuja varten mitään muuta uutta kuin poppanaloimen. Kaikki muu on kierrätysmateriaalia ja vuosikymmenet nurkissa pyörinyttä tavaraa. Mutta työtunteja tuli niin hirveästi, että jos laskisin itselleni vaikka 30€ tuntipalkan, Vuittonin laukut olisivat halpiskamaa. Nahkaosat on siis ommeltu kahdella neulalla suutarintikillä, ja sehän vie aikaa tällaiselta harrastelijakäsityöläiseltä.
Tuo lihava hahmo olkalaukkutelineenä on liimapaperivalos omasta olemuksestani. Se on tehty sovitusnukkekurssilla Rautalammilla. Suosittelen kurssia, jos sitä vielä joskus järjestetään. Kesti kaksi rankahkoa päivää. Nukke tehdään niin, että kurssilaiset käärivät toisensa mm. liimapaperiin, ja märän liimapaperin pitää kuivua siihen päälle ennen kun sen voi varovasti leikata auki ja liimata sitten takaisin kasaan kovaksi, ontoksi nukeksi. Kurssi ei näin ollen sovellu henkilöille, jotka eivät jaksa seisoa kokonaista päivää, eikä myöskään niille, joilla on ahtaanpaikankammoa tms. Sama opettaja pitää Rautalammilla myös kurssia, jolla voi tehdä mm. historiallisia pukuja, jollaisia varten hänellä on kaavoja.
Viimeksi muokattu: 04.11.2023 19:35:03
Kommentit
Lisää kommentti
