Toivotuksia

Ohessa erilaisia vuoden vaihteen pyhiin soveltuvia toivotuksia kuvien kera.

 

Kiinaksi toivotetaan hyvää joulua yllä olevin sanoin, jotka äännetään 'sheng dan kuai le'. 'Sheng dan' tarkoittaa pyhää syntymää, ja onnen toivotuksen ensimmäinen merkki, 'kuai' tarkoittaa nopeaa. Kiinassa onnea on se, kun jotain tapahtuu nopeasti... Sana merkitsee myös terävää esimerkiksi veitsestä puhuttaessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

...ja yllä puolestaan lukee hyvää uutta vuotta, 'xin nian kuai le'.

 

 

Ja tässä toivotetaan hyvää jäniksen vuotta 2011.

 

Long nian kuai le!

 

Tänään 23.1.2012 alkoi lohikäärmeen vuosi, tarkkaan ottaen vieläpä vesi-lohikäärmeen vuosi. On siis kiinalaisen kuukalenterin mukainen uusi vuosi.

 

Tästä alkaa myös kevät, ja periaatteessa hyvää uutta vuotta on kiinaksi myös hyvää kevätjuhlaa eli 春节好. (23.1.2012)

 

Letkeää vuotta 2013!

 

Nyt pitää toivoa hyvää vuotta 2013, etenkin tässä itselleen, sillä luvassa on ankara vuosi. Koska en tule voimaan asioille oikein mitään, ei auta kuin odottaa, että aika järjestää ne.

 

Kunhan talvi hellittää, aion siirtyä mahdollisimman totaalisesti permakulttuuriin. Siihen eivät kuulu ylenmääräiset tavarat, mutta lultavasti tulen hankkimaan yhden uuden kapineen, nimittäin jonkinlaisen heinälaatikoksi kutsutun ruoanvalmistusvehkeen, jolla voidaan vähentää energian kulutusta sinä puuhassa. (31.12.2012)

 

 

 

 

 

 

 

On aika herätä, sanoo tämä kukko

 

Tämä vuosi on kiinalaisessa horoskoopissa kukon vuosi. Viimevuodelta jäi horoskooppitunnuksen tekeminen kokonaan väliin, mutta nyt pitä alkaa taas nousta kuolleista. Vaikka tämä tulee nyt vähän myöhään kiinalaisen uuden vuoden kannalta, tulee sentään ylipäätään. Ja toisekseen, onhan tässä tipuihin, kukkoihin ja muniin liittyvä juhla vasta tulossa, nimittäin pääsiäinen.

Ja silloin tulee täyteen vuosi anopinkin kuolemasta, joten kaikista sen yhdeksän kuukautta kestäneen helvetin tapahtumista on kulunut vuosi. Kuolemat tapahtuivat kyllä viiden kuukauden sisällä, mutta lasken mukaan sen veljeni kuolemaa edeltäneen neljä kuukautta, jotka seurasin hänen kärsimystään päivittäin.

Olisi siis aika 'eestyä elolle', kuten äiti sanoisi.

Eilen kokosin vähän aikaa sitä suunnittelemaani kansiota, johon tulee  materiaalilltaan paperisia tai muuten litteitä muistoja veljestäni ja äidistä, tässä ikään kuin aikajärjestyksessä. Veljeni lapsuuden kuvista on toisin jäljellä vain jämiä, sillä kunnolliset ovat valokuva-albumeissa. Nuoruuden kuvat ovat varmaan olleet hänellä itsellään ja ovat nyt siis hänen perikunnallaan, ts. lapsillaan; aikuisuudesta minulla on sentään itse ottamani kuvat, vaikka ne käsittävätkin hyvin supeaa aluetta hänen aikuisesta elämästään. Vähän harmittaa, ettei veljeni tullut antaneeksi minulle niitä nuoruutensa päivinä tekemiään omia valokuviaan. Sen palveluksen hän olisi voinut minulle tehdä… Mutta kansioon tulee kyllä minun ottamani mv-kuva, jossa veljeni seisoo taivastelemassa Kuopion kameraseuran labbiksen ulkopuolella eräänä hyvin kauniina kevätyönä.

Laitan kansioon myös hänen kuolemansa jälkeen hänen Facebook-sivuillaan käydyn viestinnän, ja niissä postauksissa on sitten hiukan kuvia hänen työhönsä liittyen.

Sain tehtyä veljeni osuutta aika pitkälle. Se ei tuntunut hirveän pahalle, eli alan olla jotenkin sinut asian kanssa. En suinkaan kuvittele, että se olisi tässä, ohi. En toki. Kyllä se on asia, joka tulee piinaamaan minua koko lopun elämääni.

Ihmiset eivät ole saaria. Yhden kärsimys aiheuttaa kärsimystä toisille. Maailman typerin sananlaskun on, että kärsimys muka jotenkin jaettaessa vähenisi. Ehei, se kasvaa levitessään kasvamistaan, eksponentiaalisesti. Ja mitä pidempään ihmiset virheitään ja aiheuttamiaan katastrofeja salaavat, sitä suuremmaksi kärsimys paisuu, kun sen 'jakaminen' sitten tulee pakosta eteen. Sen sitä vielä ymmärtää, että viheet kostautuvat virheiden tekijöille itselleen, mutta kun rangaistus niistä lankeaa ehkäpä jopa enemmän muille. Näin se vain on. Me ihmiset olemme suureksi vaivaksi toisillemme, ja samanaikaisesti olemme omasta mielestämme aina oikeassa ja oikeutettuja kaikkiin virheisiimme, ja kaikki ne, jotka kärsivät takiamme, ovat vain aina olleet väärässä ja 'ansaitsevat' heille aiheuttamamme kärsimyksen.

Maailmassa on kyllä hyvää, ja sen suhteen voin varmaan sanoa olleeni kuitenkin melko onnekas. Mutta pahuus, vaikka sitä ehkä on vähemmän, on niin järjettömän paljon tehokkaampi. Olenkin aika varma, että paha aina voittaa. Mutta hyvä antaa meille voimia seurata pahaa riemusaatossaan. (14.3.2017)