Äänestysongelma

Medikalisoitumista vastustavan luddiitin on vaikea löytää ehdokasta näissä eduskuntavaaleissa.

On vaalit, ja minä olen kohdannut ongelman ehdokaan valitsemisessa.

Minähän olen vähän viherpipertäjähtävä, mutta nyt olen järkytyksekseni havainnut, etten voi mitenkään äänestää enää vihreitä. Vihreistä nimittäin on tullut teknologiauskovaisia. Uskonnot ovat minusta kiinnstavia, enkä kuvittele, että maailmasta saataisiin uskonnotonta, sillä ne rakenteet ovat liian syvässä ihmisnupissa. Mutta en minä niistä yhtäkään rupea itse kannattamaan.

Teknologiauskovaisuus on samanlaista uskovaisuutta kuin kaikki muutkin uskovaisuudet ja perustuu faktojen kieltämiseen sielun rauhan saavuttamiseksi ja liittoumien muodostamiseksi samanlaisen perustavanlaatuisen uskomuspohjan jakavien kanssa. Teknologiauskovaiset kieltäytyvät laskemasta laskujaan loppuun. Minä esimerkiksi väitän, että suurin osa yhteiskuntamme ongelmista johtuu teknologisoitumisesta. Kukaan ei ole uskaltanut tutkia, minkä verran räjähdysmäisti kasvaneiden mielenterveusongelmien ja niiden aiheuttamisen kustannusten takana on teknologisoituminen, se, etteivät ihmisten enemmistön päät pysy kovinkaan helposti teknisesti lahjakkaiden ihmisten luoman teknologian 'kehittymisen' mukana. Osa pitkäaikaistyöttömyydestä saattaa myös johtua teknologisoitumisesta siten, että jos ihminen on ollut pari vuotta pois työelämästä, työpaikoilla on tekniikka yleensä laukannut tämän henkilön ulottumattomiin. Teknologisoituminen saattaa olla takana lisääntyvissä lukihäiriödiagnooseissakin siten, että lievätkin lukihäiriöt osoittautuvat aiempaa haitallisemmiksi, kun digitalisoituminen edellyttää paitsi lukemista ja kirjoittamista noin ylipäätään, myös jatkuvaa uudenlaisten koodien, ohjelmistojen logiikan ja muiden merkkijärjestelmien omaksumista. Teknologiosituminen siis margnalisoi yhä suurempia ihmisjoukkoja, enkä voi mitenkään hyväksyä sellaisen puolueen ohjelmaa, joka sisältää tällaista ihmisten marginalisoimista.

Se, että teknologisoituminen on jotenkin ujutettu vihreään aatteeseen, on erityisen tuomittavaa siksi, että teknologisoitumisen kustannuksia ympäristöllekään ei ole uskallettu laskea, sillä tulos voi olla hirvittävä. Laitteet uudistuvat kiihtyvää tahtia ja tämä elektroniikkaromu on sitten planeetan riesana tästä ikuisuuteen. Joka firma vakuuttaa, että vehkeiden osat kierrätetään, mutta nettisurfaajalle näyttäytyy kammottavia kuvia Afrikasta, missä lapset polttelevat keskusyksikköröykkiöitä muovinkäryn tapettavina.

Kävin vaalikoneellakin, ja meiltä päin löytyi kolme kappaletta ehdokkaita, jotka olivat kanssani 78%:sesti samaa mieltä. Kaksi näistä oli täysiä hörhöjä, ja katsoinkin sitten, miten kone oli oikein nämä vastaukset katsonut tuon prosenttiluvun saamiseksi. Kävi ilmi, että itsestäänselvyyksistä olemme ollet samaa mieltä, mutta asioissa, joilla on tosiaan merkitystä, olimme aivan eri kannoilla.

Yhden omat sivut kävin vilkaisemassa, sillä minulla oli muistikuva, että jos emme suoranaisesti olleet hänen kanssaan samalla luokalla lukiossa niin sitten rinnakkaisluokilla. Koulu ei ollut minun arvoasteikossani kovin korkealla, sillä noihin aikoihin minua kiinnostivat kirjanluku ja kuvanpiirtely, eikä kumpaakaan tehdä koulussa. Niinpä en muista koulukaveristani kovinkaa montaa. Pääasaillinen syy minun muistlokeroistani tippumiseen on puutteellinen taiteellinen lahjakkuus, eikä tuo mainittu henkilö siis ilmeisestikään ole ollut järin taiteellisesti orientoitunut. Po. ehdokkaan selvisi, että hän on psykologi, mutta yrittäjä. Yrittäjyys on arvostattava asia, mutta joillakin aloilla yrittäjäksi ryhtyminen saattaa viitata siihen, ettei oikein tule toimeen ihmisten kanssa. Psykologian kohdalla saattaa olla näin, mutta varmahan en voi juuri tuon henkilön suhteen olla. Vain viite on vahva.

Ja niinpä kävin tarkastamassa hänet Ylen vaalihaastattelussa. Psykologi – ja jännitti aivan mahdottomasti! Siinä sitä on taas pukki kaalimaan vartijana. Eikä sanonut yhtäkään järjen sanaa. Toisti Ville Niinistön teknologaiuskovaismantran jossain vaiheessa. Ja Ville Niinistökin jännitti Ylen puoluejohtajain tentissä. Tällaisia seinille kiipeilijöitäkö tässä pitää eduskuntaan nyt äänestellä?

Ei helvetti.

Vihreiden kohdalla minua ärsytti siis teknologiauskovaisuus, yleisesti eräs toinen seikka eli vastuun pallottelu medikalisoitumisen sietämisessä. Kuten tiedetään, ole luddiitti, mutta myös medikalisoitumisen vastustaja. Kaikki puoluejohtajat väittävät, että päätökset siitä, millaiset hoidot kuuluvat yhteiskunnan maksettaviksi vai kuuluvatko kaikki, hinnasta riippumatta, kuuluu lääkäreille. Kukaan ei kuitenkaan ole vaivautunut selittämään, millä logiikalla, eivätkä Ylen tenttaajatkaan ole olleet kovin pontevia.

Jos yhteiskunnalla on rajallisesti veronmaksajilta kerättyä rahaa, demokratiassa ed. päätöksenteko on kyllä poliittinen.

Suurin osa näitä kalliista uusista hoidoista on bisne niin kehittäjilleen, laite- ja lääkevalmistajille ja myyjille sekä näitä käyttäville sairaaloille ja lääkereille. Siis bisnes. Niillä tavoitellaan voittoja. Vastuu näiden 'hoitojen' käytöstä halutaan nyt sitten antaa yksin niille, jotka hyötyvät niistä taloudellisesti. Suuresta osasta näistä hoidoista ei edes ole potilaalle mitään hyötyä, sillä ne eivät mitenkään nosta elämänlaatua, vaikka pitävätkin ehkä pidempään ja tuskallisemmin hengissä. Eli jotkut niistä voivat olla haitallisia potilaalle riippue eettisesta tarkkuudesta, ja etiikka nyt on yhteiskunnallisen päätöksenteon eikä lääketieteen asia. Joitain hoitoja siis käytetään vain ja vain siksi, että ne ovat joillekin niin hyvä bisnes.

Tätä bisnestä pitää suitsia. Päätös on polittisesti vaikea, kun lääkärit ovat meillä niin järjettömän yliarvostettu ammattikunta. Olen tällä blogilla tarjonnut aiemmin ratkaisuksi sitä, että koska koulutus lääketieteellisssä tiedekunnissa on yhteiskuntamme kalleinta koulutusta, lääärinplanttujen pitää tämän koulutuksen nauttimisesta korvaukseksi suostua menemään pariksi vuodeksi töihin jokseenkin mihin tahansa syrjäkylään, johon yhteiskunta heidät määrää. Tämä kenties karsisi lääketieteen opskelijoksi pyrkivien jokosta pahiten rahanahneet. Rahanahneuden vähentämiseksi ehdotan nyt vielä toista keinoa, eli lääkereiden palkan pudottamista joka sektorilla kahdella tuhannella eurolla kuussa. Jos tämä ei jollekulle esim. ykstyisellä sektorilla sovi, voi muuttaa ulkomaille, jahka on maksanut yhteiskunnalle takaisin sen rahan, jonka koulutus veronmaksajien raholla on vienyt. Nimittäin tässä yhtiskunnassa on nyt kyllä tulossa mitta täyteen lääkäreiden rahanahneuden suhteen.

Mutta ehdokkaana ei ole yhtäkään medikalisoitumista vastustavaa luddiittia.

Ilmeisesti joudun jättämään äänestämättä. Odotan seuraavia vaaleja. Ehkä yhteiskunnan tila on silloin niin paljon huonompi, että pätevämmät ihmiset alkavat kiinnostua poliittisista haasteista.

Kreikassahan tällaisia on jo löytynyt. Pojat kävivät tuossa Venäjällä. Media ihmettelee, etteivät pyytäneet Putinilta lainaa. Vot, Venäjällä ei ole antaa sitä, eikä pidä koskaan pyytää keneltäkään mitään selaista, mitä tällä ei ole. Se on nöyryyttämistä.

Mutta sillä Kreikan kulmalla on muitakin pelejä kesken kuin Kreikan ja EU:n välinen rahapeli. Jos Kreikka joutuu eroamaan euroalueesta, Kreikan on katsottava, miten ne muut pelit menevät. Kreikka mitä ilmeisimmin joutuu eroamaan, mitä se varmaan yrittää kyllä välttää, utta jos tähän ajaudutaan, se joutuu saman tien altiiksi eräille muille paineille sillä maailamkolkalla, eivätkä nämä muut asiat liity rahaan vaan uskontoon. Ja silloin, vaikka Kreikan ministeriparivaljakko onkin ateisteja muun Kreikan ollessa ortodoksikristittyjä, Venäjä voi olla hyvä kumppani. Kas kun Kreikan ikävä naapuri, Turkki, ei ole ortodoksikristitty. Turkissa on jopa hitusen vainottu kristittyjä. Ja islamilaisessa maailmassa tapellaan nyt tosissaan, ja se maailama sijistsee siinä ihan Kreikan kupeessa. Saatta siis olla, että Kreikan kannalta on hyväkin lähteä euroalueesta. Sillin se ei assosioidu niin vahvasti islamin vihaamaan Länteen.

Niitä kortteja sotkemaan nousee koko ajan vahvemmin Iran. Ja Venäjä on ollut aika hyvissä väleissä Iranin kanssa. Eli kyllä pojat ovat oikealla asialla siellä Venäjällä olleet, vaikka  rahanahneen Lännen onkin vaikea käsittää, mitä muuta kukaan voi keltäkään haluta paitsi rahaa. (9.4.2015)