Ääntä

En erityisemmin välitä äänistä, mutta Uukuniemen kirkon virsijazz-konsertti oli ihan jees.

Käyn viitisen kertaa vuodessa jonkinlaisessa kirkossa, ja aina näyttää siltä, että Herran huoneet ovat liian pieniä, ja niin kävi eilenkin Uukuniemen kirkossa, kun siellä esitettiin 'virsijazzia', jos tällainen epäprofessionaalinen termi sallitaan - ja sehän sallitaan, sillä minä saan kirjoittaa omalla blogillani mitä haluan. Tosin sävellykset eivät olleet suoranaisia virsiä, mutta hengellisiä sisällöltään kumminkin.

Myönnän, etten harrasta musiikkia voisipa sanoa lainkaan, kaikki ääni on mielestäni melusaastetta ja olen taipuvainen pitämään oikeutta hiljaisuuteen ihmisoikeutena. Sitä oikeuttahan minulla kylläkään ei juuri muiden mielestä ole…

Mutta menin toisaankin nyt sitten kuitenkin asiakseni kuuntelemaan ääntä, ja paljon jopa maksoi. Kirkkoihin ei saa vaatia pääsymaksuja, mikä on oikein, sillä kirkolla on jo verotusoikeus, ja sen pitää sille riittää. Niinpä peritään maksu muka käsiohjemasta. Tällä kertaa se oli naurettava moniste. Monisteenkin voi tehdä hyvin, mutta se tietenkin vaatisi, että tekijä olisi lahjakas tai hänellä olisi edes hyvä maku. Nyt tekijällä ei ollut kumpaakaan.

 

Konsertti oli sitten aika erikoinen kirkkokonsertiksi postivisessa mielessä. Esiintyjinä oli epälukuinen määrä jazz-muusikoita - runsaasti saksofoneja - ja Kuopion nuorisokuoro Uukuniemelle joitain vuosia sitten asettuneen Paroni Paakkunaisen johdolla.

Kuopion nuorisokuoro on kelpo kuoro, ja kyllä piti nyt ollakin, sillä luullakseni siinä oli oma hommansa pysyä itse kullakin omissa stemmoissaan, nääs kun paikoin kuoron päälle improvisoitiin reippaasti.

 

Viimeinen kappale oli Paakunaisen piakkoin olevan syntymäpäivän kunniaksi ortodoksiselta puolelta tunnettu Armorikkaita vuosia. Se sopi Uukuniemelle hyvin, sillä siellä on pyritty ankarasti selvittämään, kenen usko se milloinkin on oikea. Uskontojen logiikaa kuvaa hyvin, että tuskin mikään muu uskonto on saanut niin paljon ruumiita aikaiseksi kuin tämä, jossa käsketään rakastaa lähimmäistä, komennetaan, että älä tapa ja väitetään, että joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu.

Kokemus oli virkistävä, vaikka se ns. käsiohjelma repikin hermojani, ja piti ollakin, sillä minun, autoiluneurootikon, piti lähteä siitä ajamaan reittiä, jota en normaalisti aja, ja vieläpä ajankohtana, jona lopumatkasta tulisi olemaan pimeää. Tulimme nimittäin vielä eilen illalla Suonenjoelle. Meillä oli mukana Aililta saatuja kasveja, jotka pitää tässä nyt istuttaa.

Luvassa on myös potunnostoa.

Oheiset kuvat osoittavat, että Uukuniemellä oli paikoin sumuista ja märkää. Ei kuitenkaan satanut kuin yhtenä yönä vähän. (16.9.2013)