Aisha ja nykyaika

Al-Jazeeralta ei juurikaan saa tietää mitään siitä, miten asiat todella ovat kenenkin näkökulmasta, mutta paljonkin siitä, mitkä asiat koetaan problemaattisiksi.

Tässä pävänä muutamana eli alkuviikosta silmäilin jälleen al-Jazeeran kommentteja, ja siellä keskusteltiin siitä, mikä shiioja ja sunneja nyt sitten oikein erottaa sinä mitassa, että heidän pitää toisiaan urakalla tapaa. Tätä urakalla tappamistahan ei voi suomalaisesta mediasta havaita, sillä jostain syystä maassamme on tehty peraatepäätös kertoa vain Syyriasta ja olla uutisoimatta siitä, miten Irakissa sunnit lahtaavat shiioja päivittäin.

Sunnit väittävät shiiojen turmelleen islamin. Ikävä juttu tämän käsityksen kannalta vain on, että esim. Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan shiialaisuus on se alkuperäisempi islam, ja sunnalaisuus kehittyi vasta tuonnempana. Ortodoksian ja lahkolaisuuden määrittely onkin joskus vaikeaa. Hämeen-Anttila määrittelee teoksessaan Islamin monimuotoisuus ortodoksian kulloinkin vallassa olevan enemmistön viralliseksi uskonnoksi. Lahkoksi määritellyn vähemmistön "opinkappale usein edustaa historallisesti vanhempaa - ja siis alkuislamia lähempänä olevaa - kerrostumaa kuin ortodoksia, ja jos pidämme uskonnon historiallisesti vanhinta muotoa alkuperäisempänä ja'oikeana', silloin lahkon opinkappale voi olla alkuperäisempi ja 'oikeampi' kuin ortodoksian vastaava".

Ja shiialaisuus on nyt sitten sunnalaisten eli islamin enemmistön (n. 90% kaikista muslimeista) näkökulmasta lahko, mutta sen oppi on historiallisesti vanhempaa kuin sunnalainen. Sunnalaisuudesta ei Hämeen-Anttilan mukaan voida puhua ennen kuin 800-luvulla, kun sunnaa eli hadith- eli perimätietokokoelmien kertomuksia alettiin joidenkin (sittemmin siis sunnalaisiksi kutsuttujen uskovien) mukaan pitää aitoina.

Tosin shiialaisuuskin sitten lahkoutui, ja esimerkiksi 12-shiialaisuus on shiialaista ortodoksiaa; siitä erottautui ns. ghulat-liikkeitä, jotka syntyivät islamin kohdatessa muita uskonnollisia vaikutteita kuten gnostilaisuuden ja uusplatonismin. Syyrian vielä toistaiseksi istuva presidentti edustaa erästä tällaista ghulat-lahkoa, alaviitteja, ja gnostilainen misogynia kuuluu senkin oppeihin: naiset ovat synnistä siinneitä. Ilmeisesti miesten siittäminen tapahtuu jotenkin eri tavalla.

Puheeksi tuli siinä siten al-Jazeeralla myös profeetan vaimo Aisha, johon suhtautuminen on eräs shiioja ja sunneja erottava seikka. Shiiat suhtautuvat tähän voimanaiseen negatiivisesti, vaikka paradoksaalisesti naisen asema on shiialaisissa maissa nykyisin parempi kuin sunnalaisissa. Sunnalaiset kunnioittavat Aishaa, mutta sus siunatkoon jos hänen kaltaisensa nainen ilmaantuisi sunnalaiseen yhteikuntaan. Jos Aisha jostain syystä ilmaantuisi meidän päivinämme maan kamaralle, hänen ensimmäinen tekonsa olisi lähteä autoilemaan Riadin kaduille.

Aishan probleema liittyy kalifikysymykseen eli siihen kenen olisi kuulunut seurata Alia. Ali nimittäin oli Mohammadin toisen sedän poika ja Aisha puolestaan toisen sedän tytär. Molemmat olivat siis Profeetan serkkuja. Ali oli myös Profeetan vävy eli naimisissa tämän tyttären Fatiman kanssa, ja Alin ja Fatiman lapset olivat Profeetan ainoat lapsenlapset. Ja Aisha-serkkuhan oli se Mohammadin kuuluisa lapsivaimo.

Aishan kerrotaan osallistuneen Profeetan kuolemaa seuranneisiin sotatoimiin ja politiikkaan yleensäkin, ja kuulema hän seurasi kamelin selästä 656 Kamelitaistelun nimellä kulkenutta taistelua, jossa olivat vastakkain yhtäältä Ali ja toisaalta Talha ja az-Zubair, jotka kuolivat. Sittemmin Aisha tuli asettuneeksi Alia vastaan ja umaijadisukuun kuuluvan Syyrain kuvernökrin Mu' awijan puolelle. Alin puolueesta erosi samalla muutakin väkeä, joista käytetään nimitystä kharidziitit, ja eräs tällainen kharidziitti murhasi Alin 661.

Sodat vallanperimyksestä sen kun jatkuivat, ja vaatimusten esittäjiä piisasi. Eräs näistä oli Alin poika al-Husain, joka kuoli Kerbelan taitelussa marttyyrinä, jonka ansiosta shiialaiset saattavat pelastua.

Niinpä ei voida olettaa, että shiilaiset suhtautuisivat suopeasti Aishaan, sillä he pitävät Aishaa osasyyllisena sekä Alin että al-Husainin kuolemaan.

Al-Jazeeran sivuilla keskusteltitin alkuviikosta kiivaasti siitäkin, minkä ikäisenä Profeeta Aishan nai, sillä lapsiavioliitot ovat seikka, jota läntinen maailma pitää suurena petomaisuutena islamissa. Kuulema Mohammad teki Aishasta 'varauksen' tämän ollessa 6-vuotias, mutta avioliitto pantiin täytäntöön Aishan ollessa 9.

Näitä Lähi-idästä Aasiaan tapana olevia lapsiavioliittoja perustellaan muinaisten aikojen tavalla, mutta kevättalvella tuli televisiosta dokumentti kahdesta juutalaisnaisesta. Toinen oli syntynyt - en nyt muista tarkkaan, mutta näin jälkikäteen laskeskellen - vuoden 1940 kieppeillä eli ei kauhean kauan sitten, ja hänet oltiin naitettu 9-vuotiaana. Tämä tapahtui siis jo silloin perustetussa Israelissa. Hän kertoi, miten hän yritti nousta vuoteesta aamulla mahdollismman varhain, että ehtisi hyppäämään vähän aikaa narua. Häntä kuljetettiin lääkärissä saamassa ruiskeita, ja sittemmin hän kuuli, että näin tehtiin, että hänen kuukautisensa alkaisivat. Ja niinpä hän synnyttikin enimmäisen lapsensa vähän toisella kymmenellä. Kouluahan hän ei tietenkään päässyt käymään. Hänen suhteensa kouluun perustui siivoojana tomimiselle eräässä koulussa. Mutta hän alkoi siinä sitten rummutella ja kirjoitella rakkauslauluja. Toimittaja kysyi, miten usein hän oli ollut rakastunut. Ei kuulema kertaakaan, mutta se, ettei hän olut ikinä itse kokenut rakkautta, ei ollut hänen mieletään este rakkaudesta kirjoittamiselle. Teksti olivat runoja kaipauksesta. Kipassaan keikaroivaa oikeaoppista miestään hän ei siis ollut ikinä rakastanut.

Olen muistaakseni maininnut tällä blogillani usemminkin, että ihmiskuntaa ei yhdistä se, että olisimme loppujen lopuksi kaikki samaa mieltä oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, sillä juuri niistä me olemme erimielisiä.

 

Ja lapsiin sekaantumisen pitäminen tuomittavana on näin ollen ilmeisesti aika uusi, vieläpä länsimainen ilmiö, vaikkei tämä tuomitseminen mainittua toimintaa kykenekään estämään Lännessäkään.

Juutalaisuus on yrittänyt tehdä pesäeroa lapsiin sekaantumiseen, mutta islam ei. Vuosi sitten Stephanie Sinclair niitti kunniaa World Press Photo Contest 2012:ssa kuvilla esim. jemeniläisitä häistä, jossa morsiamet olivat niin pieniä, että heitä piti kantaa hääseremoniassa sylissä.

Mutta kuten sanottua, Aisha ei sattunut jäämään miksikään uhriksi. Hänestä tuli vaikutusvaltainen nainen. Perimätieto kertoo, että Aisha oli Profeetan lempivaimo ensimmäsien vaimon jälkeen. Ensimmäisen vaimon kanssa avioliitto oli ollut yksiavioinen, mutta Khadizan kuoltua Mohammad korjasi vahingon ja otti useampia eukkoja itselleen. Sunnalaisen käsityksen mukaa perimätieto, jonka mukaan Profeetta olisi pitänyt jotain vaimoaan parempana kuin toisia, on lähtökohtaisesti väärä, sillä Koraanin mukaan useampia vaimoja saa ottaa vain, jos pystyy kohtelemaan näitä tasaveroisina. Profeetan kuitenkin kerrotaan saaneen ilmestyksiäkin yhdessä Aishan kanssa. Eikä tässäkään kaikki: Aisha kenties onnistui jopa olemaan uskoton Profeetalle!

Profeetan avioelämän keimuroihin kuuluu sekin, että hän nai oman ottopoikansa vaimon. Tätä ilmeisesti olivat jo aikalaiset avoimesti paheksuneet, sillä episodia käsitellään Koraanissakin. Koraanin kohdassa korostetaan, että Profeetta nai naisen vasta, kun tämä ja hänen ottopoikansa olivat eroneet. Sehän se vasta olisikin ollut jos naisella olisi ollut kaksi miestä! (Hämeen-Anttila, Jaakko. Johdatus Koraaniin. Helsinkin 1997. Mainittu Koraanin kohta sivulla 150.)

Ilmeisesti nämä Profeetan edesottamukset ovat syynä siihen, että muslimiehet eivät pidä tänäkään päivänä tarpeellisena kontrolloida seksuaalisuuttaan. Haluavat olla Profeetan kaltaisia ainakin tässä asiassa.

Mutta yhtä kaikki, Aishan erikoinen asema Profeetan ruokakunnassa näyttää aiheuttavan keskustelua vielä tänäkin päivänä. (5.7.2013)