Aprillipäivän eppäilyksiä

Varsinkin aprillipäivänä pittää eppäillä. Ainakin ufoja ja vanhoillislestadiolaisia.

Koska aprillipäivä on hyvä eppäillä kaikenalista, eppäilin jälleen kerran uskontjen syvintä olemusta.

Itse tykönäni pohdiskelin, että uskonnon tai minkään muunkaan pitkäkestoisen kulttuurisen tradition perustamiseen ei riitä, että joku kehittää idean. Meemit ja niiden levittäminen eivät riitä, kuten traagisella tavalla todettiin ns. Arabikeväässä. Heikkona analogiana voisi mainita, että sama riittämättömyys vaivaa geenejä. Vaikka meillä olisi miten huippumusikaalisilla geeneillä varustettu yksilö, ei hänestä pelkästän geeneillään huippusäveltäjää ja uuden musiikillisen suunnan luojaa tule. Kyllä siihen hiukan järjestäytyneitä instituutioita tarvitaan: soittimenvalmistusta, opetusta, ihmisiä jotka tukevat, aikaa opiskella, konserttitiloja, orkestereita…Ilmaistakseni tämän vielä kolmannelta kannalta, kotikaupunkini suuren pojan Pertti Spede Pasasen sanoin, kaikilla on kyllä ideoita, mutta kaikkia ideoita ei kannata toteuttaa - se totetuttamispuoli on se kriittisin. Kaikki ovat toteuttamiskykyisille tahoille kyllä tyrkyttämässä omia ideoitaan, sanomassa, että tuon kyseisen tahon kannattaisi nyt tehdä sitä ja sitä. Jos se niin hyvin kannattaa, mikseivät ehdottajat sitten itse tee sitä?

Uskonnot vaativat organosoitumista. Joidenkin pitää vetää sitä toimintaa. Se vaatii pitkäkestoista  yhteistyötä, mikä ei ole meidän aikonamme helppo juttu, kun eläminen vaatii niin paljon rahaa. Maailma, jossa ihminen elääkseen tarvisti vain ruokaa ja suojaa, oli uskontojen organisoimisen kannalta aivan toisenlainen kuin maailma, jossa pitää yhtään minkään tekemiseksi ensin tienata rahaa puhelin-, sähkö-, internetyhteys- yms. laskujen maksamiseen ja jossa liikumiseen tarvitaan kalliita ja kalliilla, tuhansien kilometrien päästä tuoduilla öljytyotteilla kulkevia kulkuvälineitä. Raha saattoi tappaa Jumalan aivan toisella tavoin kuin on kuviteltu.

Uskonnollisilla organisaatioilla on myös ainakin jonkin verran materiaalisia tunnusmerkkejä kuten pytinkejä. Joillain uskonnoilla näitä on enemmän, kuten kristinuskolla ja vaikapa nyt sillä shintolaisuudella, mutta juutalaisuuden materiaalinen kulttuuri on heikompaa. Yksikään synagooga ei taida kuulua maailman arkkitehtuurin historian helmiin. Vaikka juutalaisuus on kirjauskonto, heidän Tooransa eivät suoraan sanottuna ole kalligrafisesti/kirjataiteellisesti minkään näköisiä, ja rullien peitteetkin ovat yleensä varsinaisia kermakakkuja.

Eli suoraan uskonnollisten meemien lisäksi uskonnot hyödyntävät monenlaisia muitakin meemejä. Paitsi arkkitehtuuria, usein käytössä on myös kuvataidetta, muotoilua, musiikkia, kirjataidetta, puutarhataidetta… Ja tämä totisesti vaatii aika tavalla organisoitumista, ja nykymaailmassa siis rahaa. Ei näin ollen ole odotettavissa, että lähiaikoina syntyisi uusia uskonoja, paitsi jos talous todellakin romahtaa ja raha menettää merkityksensä.

Opin eilen myös mielenkiintoisia yksityiskohtia vanhoillislestadiolaisuudesta. Vaikka Lutherin päivistä Raamatun lukeminen on tietääkseni kuulunut protestanttisen kristityn velvollisuuksiiin, lestadiolaisuuden piirissä kuulemma Raamatun itsenäiseen lukemiseen suhtaudutaan krittisesti, sillä voit tulita sitä väärin. Kodeissa ei lueta Raamattua, vaan se tapahtuu sunnuntaisin seuroissa. Lapsille ei esimerkiksi opeteta iltarukouksia tms. Lapset pakotetaan seuroihin rippikouluun asti, mutta sen jälkeen kuulemmea ilman minkäänlaista painostusta liikkeestä voi luopua. Tämän takia vanhoillislestadiolaisten määrä ei lisäänny, vaikka perheissä on hurjat määrät lapsia - kymmenestä lapsesta kun vaikkapa 2 tai 3 jää liikkeen piiriin.

Jos liikkeestä lähtee aikuisena, jo perheen perustaneena, näiden aikuisten vanhemmat saattavat sanoa, että eroajan lapset pitäisi jättää isovanhempiensa huostaan; tähän ei kuulema sen kummemmin painosteta, vaikka minusta jo tämän kertasanominen kuulostaa melkoiselta. Itse leastadiolaiset eivät ota meistä ulkopuolisista dramaattisilta kuulostavia liikkeen tapahtumia tai reaktioita läheskään niin vakavasti kuin olettaisi. Kuulin esimerksiksi tapauksesta, jossa eräs nainen ensin avioliitossaaan puoli tusinaa penskaa väsättyään erosi miehestään ja ryhtyi suhteeseen naisen kanssa; vaikka tämä kertojan mukaan varmaan järkytti naisen vanhenpia, seurauksena ei ollut välien katkeaminen.

Eli vaikka lestadiolaisuuden piirissä näyttää olevan paitsi niitä, joita uskonnossa kiinnostaa lähinnä vallankäyttö, kuten lehdistössä esillä olleissa tapauksissa, näyttää siten olevan niitäkin, joille uskonto liittyy elämään kaikkinensa, elämään, jota täällä itse kukin parhaansa mukaan elelee.

Lestadiolaisuuden eräs yhteiskunnan kannalta vahingollinen piirre on naisten ryhtyminen penikoimislaitteiksi, vaikka he olisivat sitä ennen hankineet yhteiskunnan varoilla kalliin koulutuksen. Eräs tuttuni valittaa, että hänellä on lääketieteellisessä tiedekunnassa tohtorikoulutettavia, jotka suoraan sanovat, etteivät aio olla lääkäreinä päivääkän vaan ryhtyvät heti väittelyn jälkeen syytämään vekaroita maailmaan. Tällaisissa tapauksissa, siis kun kyseessä on yhteiskunnan kallein koulutus, yhteiskunnalla pitäisi olla keinot peria koulutukseen käytetyt rahat takaisin. En siis missään nimessä tarkoita, että kaikki koulutus pitäisi maksaa takaisin, jos sitä ei käytä, koska kyllähän jo itse kapitalismi edellyttää mahdollisuuksia tehdä virheitä.

Kuulema lestadiolaisnaisia on myös Oulun OKL pullollaan toteuttamassa itseään ilman pienintäkään aikomusta toimia koskaan ammatissa, jonka hankkimisen itselleen yhteiskunnalla maksattavat. Opettajan koulutus ei tietenkään ole kustannuksiltaan läheskään lääkärin koulutuksen luokaa, mutta moraalitonta se on opiskella opettajaksikin, jos jo opintoja aloittaessaan tietää, ettei aio pistää sen ammatin harjoittamiseksi todellisuudessa tikua ristiin. En kuitenkaan ehdota, että niitä kustannuksia pitäisi maksaa takaisin, mutta lääkärin koulutuksesta sitä mieltä olen.

Eli olemme edenneet aika pitkälle niistä ajoista, jolloin uskontoa käytettiin moraalisena/moralisoivana perusteena teoille. Nykyisin uskontoa käytetään tarkalleen päinvastaiseen tarkoitukseen eli perusteena vapauttaa itsensä moraalin vaatimuksista. Tokkopa yksikään näistä lääketieteellisissä tiedekunnissa opiskelevista lestadiolaisneitosista on tietämätön siitä, että kyseessä on yhteiskunnan kallein koulutus ja että he lääketiedettä opiskellessaan, tietoisina siitä, etteivät koulutustaan koskaan yhteiskunnan hyväksi käytä, riistävät lähimmäisiään. (2.4.2014)