Arabian natiivipuhujista pula?

Tai sitten on vika

jossain muualla kuin arabiankielisten henkilöiden vähyydessä, kun vapaaehtoisopettajia ei mainittuun kieleen tahdo löytyä.

Tässä on jo jonkin aikaa ollut meneillään Lähi-idästä lähtöisin olevan väen räjähdysmäinen invaasio koto-Suomeemme. En ole ottanut kantaa asiaan, koska en ole tiennyt, mistä nämä ihmiset ovat tänne älynneet tuollaisina massoina tulla, ja vielä pohjoisen kautta. Viime päivinä on sitten saatu selville, miten, eli Suomeen aiemmin tulleet maahanmuuttajat ovat perustelleet ihmissalakuljetusbisneksiä. Yksi suomalaisin kilvin varustetu rekka on saatu kiinni jo puolimatkasta Itävällassa, ja Tornioon asti päätyneitä yrityksiä oltiin eiliseen mennessä paljastettu viisi.

Olen luotettavasta lähteestä saanut kuulla, että maahanmuuttajain kotouttamisessa on käytetty yksityisiä konsulttifirmoja. Idea kuulostaa suoraan sanottuna aika huonolta. Kävin katsomassa erään tällaisen firman eli Arffman Consultingin nettisivuja, joilla pisti erityisesti silmään erään naispuolisen kouluttajan teksti, jossa hän oli innossaan, kun oli päässyt kehittämään verkko-opetuksena suoritettavaa maahanmuuttajain kotoutuskoulusta.

Minun tietäkseni maahanmuuttajien verkko-opettamisessa on jo lähtökohtaisesti sellainen pikku este, että monet eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa mitään kieltä, ja jos osavat, se on arabia, ja herää kysymys, missä maahanmuuttajilla on se välineistökään, jolla he sitä verkko-oppimistaan suorittaisivat. Puhumattakaan siitä, mitä kansalaistaitoja on mahdollista ylipäätään teoriassa opettaa, kun elämä on kuitenkin aika konkreettista inhimillistä kanssakäymistä. En ole kuullut yhdenkään maahanmuuton vastustajan valittavan, että maahanmuuttajat eivät osaisi käyttää tietokoneita, eli se mitä ilmeisimminkään ei ole ongelma heidän integroitumisessaan suomalaisten sekaan. Sen sijaan olen kuulut valitusta siitä, että nämä eivät pysyt elämään suomalaisten arvojen mukaan. Siispä se on ongelma, eikä sitä voi opettaa verkossa.

Olen sitä mieltä, että kotouttamisen pitää tapahtuman yhteiskunnan omalla koneistolla, koska siten valvontakin pysyy hyppysissä. Kokemushan on juuri osoittanut, että maahanmuuttajia ei pidä jättää aivan täysin ilman sillmälläpitoa.

Tänä iltana alkoi Kuopion kansalaisopistolla kieliklubiksi kutsuttu opetushallituksen rahoittama kokeilu, jossa eri kielitaidoilla varustettujen henkilöiden on tarkoitus vapaaehtoispohjalta opettaa toisilleen kieliään vähän niin kuin keskustelumuodossa. Menin sinne siinä toivossa, että pääsisin treenaamaan arabiaani, joka on kahden vuosikymmenen jälkeen vähän ruosteessa. Tein lähtiessäni oikein vähän läksyjä eli kertasin muutaman luvun EMSA:sta vallan kirjoittaaraapustamalla.

Yhtään arabiaa puhuvaa henkilöä ei sattunut opetustilaan. Olen kuitenkin kuullut valtakunnan valtamediasta, että arabian puhujia pitäisi olla näilläkin main pilvin pimein. Väkeä luokassa oli kyllä runsaasti, nimittäin suomalaisia; ulkomaalaisia oli puolenkymmentä.

Päädyin opiskelemaan japania ja opettamaan suomea yhteispelissä erään yliopistolla tutkimusta tekevän lääketieteen tohtorittaren kanssa. Kiinnostavaa oli sekin, vaikka totesin, että en muista enää yhtään edes hiraganamerkkiä. Japanin opiskelmisestani on vielä kauemmin kuin arabian eli kolmekymmentä vuotta. Kai tässä alan sitten kertailla japania. Mutta ei se nyt maailmantilanteen kannalta aivan tärkein kieli ole.

Pidän tuota kieliklubia siis periaatteessa hyvänä. Mutta jotenkin tähän maahan pullahtaneita maahanmuuttajien massoja pitäisi rohkaista antamaan jotain meille suomalaisille takaisinkin päin. Esimerkiksi heillä olisi annettavaa arabian vapaaehtoisopettajina. Jostain syystä tällaisia opettajia ei nyt löydy. Hmmm… (24.9.2015)

 

Vihdoinkin arabiaa!

 

Olen nyt tavannut ilmielävän syyrialaisen. Tai ehkä hän oli jo Suomen kansalainen, mistäs minä tiedän, mutta Damaskoksesta hän oli kotoisin.


Tapasin hänet kansalaisopiston kieliklubilla, jota tässä siis jälleen mainostan.

 

Viime kerralla ajauduin opiskelemaan kieliklubilla vastoin odotuksiani japania, koska yhtään arabian puhujaa ei ollut paikalla, mistä ankarasti tällä blogilla valitin. Japani osoittautui opettavaiseksi sekin, nimittäin siinä mielessä, että jos jotain on opetellut yli 30 vuotta sitten ja saanut kiitettävät tenteistä, sen asian on voinut täydellisesti unohtaa. Eli mitä nuorena oppii, sitä ei ikävä kyllä ja vastoin sanalaskua vanhana taida. Mutta oli mielenkiintoista havaita, että sentään ihmettelin, mikä tämä 'ylimääräinen' wa わ oli kaikissa lauseissa ja hittoko on myöskään tämä jatkuvasti toistuva desu です. Omituisinta kuitenkin oli, että muistin jokseenkin heti kotiin palattuani, että ensin mainittu osoittaa puheenaiheen ja että jälkimmäinen on ns. desu-kopula. Eli kyllä jotain vanhana muistaa, vaikka ei varsinaisesti taida.

Alkuperäinen tarkoitukseni oli mennä kieliklubille oppiakseni arabiaa. Ongelmaksi itsenäisessä opiskelussa muodostuu sanojen ääntäminen. Arabiassa on meikäläisestä vinkkelista lukusia 'samoja' kirjaimia, ja minua ovat nyt alkaneet kiinnostaa arabian h:t, k:t ja s:t, enkä viimemainittujen kohdalla tarkoita normaaleja soinnillisia ja suhuässiä vaan meikäläistä s:ää paljon lähemmät ongelmat.

Toisekseen on hyvin tiedossani, että sitä arabia, jota minä olen aikoinani opiskellut, ei kukaan puhu. Yliopistolla vieruskaverinani oli suomalaisnainen, jolla oli kotikielenään aviomiehen ja lapsen myötä jordanian arabia, eikä se ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun minä oiln saanut kotitehtävät oikein mutta hän ei, sillä hän ei arabiankielentaitoisuuttaan voinut käsittää, miksi sanoihin piti muka laittaa kaikki ne päätteet, vaikka kukaan ei oikeasti puhu niin. Mutta se oli standardiarabian kurssi. Monet ovat opiskellet latinaakin, vaikkei sitäkään kukaan puhu, ja minä vanhan testamentin hepreaa, eikä puhu kukaan sitäkään.

Nyt kielikubilla oli siis ehta arabianpuhuja. Mukana oli toinenkin kantasuomalainen, joka halusi opiskella arabiaa. Jo parin minuutin vertailussa kävi ilmi, että minä toisaankin osaan vähän sitä kieltä. Etenkin oli mielenkiintoista huomata, että tätä natiivia eivät kieliopilliset päätteet tosiaankaan kiinnostaneet paitsi silloin, kun kyseessä oli erittäin vakiintunut ilmaus. Sijamuodoitta ilman nunaatioita tai mitään substantiivit ja adjektiivit vain sekaan ja sillä siisti. Hän jopa sanoi, ettei hän edes välttämättä osaa laittaa täydellisen oikein arabiankieliseen tekstiin vokaalimerkkejä, ja niissähän esimerkiksi juuri nominien sijamuodot näkyisivät.

En tiedä, miten tuo homma lähee kieliklubilla menemään, mutta jos sinne jatkossakin pullahtaa joku arabiaa äidinkielnään puhuva, aion toimia jotenkin siihen suuntaan, että opiskelen itsenäisesti entiseen reippaaseen tahtiini ja kysyn tuolta natiivilta jossain sopivassa vaiheessa tuntia, miten ongelmallisiksi kokemani sanat äännetään tai miten jotkut sanat sidotaan, sillä tämä sitominen on arabaissa vielä suuurempi ongelma kuin ranskassa. Ja muu aika sitten olosuhteiden pakosta kuluu kaikenlaiseen irtolauseiden opetteluun, mikä on sitten se, mitä kieltä aiemmin opiskelemattomat näyttävät haluavan tuolla kieliklubilla tehdä.

Pidän siis kieliklubikokeilua edelleen mielenkiintoisena, joskin sitä varmaan joudutaan jotenkin vähän kehittämään. Venäjän opettajani käyttää aika paljon erilaisia loppujen lopuksi yksikertaisia mutta yksinkertaisuudessaan äärimmäisen nokkelia pelejä, kun opetellaan rutiineja. Silloin, kun minä olin nuori, käytiin tätä varten rivijärjesyksessä läpi asiaa koskevia lauseita, kierros toisensa jälkeen, ja se menetelmä oli lähinnä turhauttava. Kieliklubin pääopettajallakin kuulemma on jotain lautapelejä käyttöömme, mutta toistaiseksi emme ole päässeet näkemään, mitä ne ovat ja ovatko ne edes kieltenopetukseen erityisesti suunniteltuja. Taidanpa pyytää ensi kerralla jonkun vilkaistavakseni.

Ja mitä eilen tapaamaani syyrialaismieheen tulee, hän tulee - ja on toki jo tullutkin - kohottamaan kansakuntamme älyllistä ja lämpimän sosiaalisen kanssakäymisen tasoa suuresti. Hän oli oppinut sujuvan suomenkin neljässä vuodessa. Ehkäpä tästä saadaan valoa Suomen takkuilevasti alkaneeseen monikulttuurisuuteen, tarkoittaahan tuon tapaamani syyrialaiskieliklubilaisen nimikin jo aamun ensisarastusta. (2.10.2015)