Ateismi ennen ja nyt

Filosofiakahvilan luento 17.5.2016. Alustajana

FT Teemu Taira, Helsingin yliopisto.

Tänään oli kevään viimeinen Filosofiakahvilan luento. Aiheena oli Ateismi yhteiskunnallisena ilmiönä, ja siitä alusti uskontotieteilijä Teemu Taira.

Taira oli rento heppu Pohjanmaalta, mikä saattaa kuulostaa joistain vähän oudolta, mutta näin kuitenkin oli.

 

Luennossa oli minun tulkintani mukaan ikään kuin kaksi pääasiaa. Toinen oli se, miten ihmiset mieltävät uskonnottomuuden ja ateismin hämmästyttävästi eri asioiksi, ei vain Suomessa vaan muuallakin. Ihmiset tunnustautuvat herkemmin uskonottomiksi kuin ateisteiksi, ja vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan Vietnamissa oli oman ilmoituksensa mukaan uskonnottomia 65% väestöstä mutta ateisteja pyöreä nolla.

Toinen erottunut teema oli väiteen "Ateismista on tullut näkyvämpää" purkaminen. 1960-luvulla oltiin vakuuttuneita, että uskonto tulee häviämään maailmasta, mutta tosiasaissa vastakkaiset merkit alkoivat näkyä jo 1979, kun Iranissa tapahtui uskonnollinen vallankumous ja maasta tuli yllättäen teokratia. 80-luvulla Salman Rushdie sai fatwansa, mikä oli toinen erittäin huomattava merkki uskonnollisuuden noususta. Varsinkin fundamentalistiset suunnat uskonnossa kuin uskonnossa ovat siitä pitäen enenevässä määrin nostaneet kannatustaan, ei vain islamissa vaan myös kristinuskon joissain muodoissa etenkin Yhdysvalloissa. 9/11:llä sitten jatkettiin näistä meidän aikamme tapahtumista nyt puhumattakaan.

Toki samaan aikaan ovat nousseet ns. uusateistit. Kun ateismi oli ennen kommunistien ja erilaisten humanistien kuten filosofien ja psykologien asia, meidän aikamme uusateismi perustuu luonnontieteellisille argumenteille. Julkisuudessa kansainvälisesti eniten esillä ovat olleet mm. Dennett ja Dawkins, ja meillä kotona Esko Valtaoja ja Kari Enqvist.

Itse olen sitä mieltä, että nämä luonnontieteilijät tekevät ateismille/uskonnottomuudelle suurta vahinkoa. En epäile heidän argumenttejaan luonnontieteen omassa piirissä, mutta uskontojen pommittamassa yhteiskunnassa ne ovat riittämättömiä. Ne ovat pelkkää eipäs-juupastelua, kilpailua siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Minä olen enemmän Boyerin ja hänen kaltaistensa kannalla, sillä he auttavat ymmärtämään syitä, joiden takia uskontoja on olemassa ja sitä kautta ehkä luomaan sellaisia maallisia rakenteita, joiden turvin voidaan kenties pärjätä tilanteissa, joissa on useita kilpailevia uskontoja.


Yleisön keskuudesta epäiltiin, että luonnontieteellinen ateismi on noussut, koska luonnontiedettä voidaan popularisoida kun taas Boyer on mahdotonta popularisoida, ts. media on ikään kuin joutunut 'valitsemaan' luonnontieteellisen ateismin markkinoitavakseen pakon edessä. Ja Taira tiesi kertoa, että Dawkinsin oppituoli oli suorastaan luonnontieteen popularisoinnin professuuri.

Yleisö on aina Filosofiakahvilassa kiinnostava. Nyt keskustelimme ennen luennon alkua samassa pöydässä istuneen herran kanssa, joka oli tehnyt elämänsä päivätyön filosofian parissa. Hänellä ei ollut televisiota eikä nettiyhteyttä, sillä hänen aikansa on niin lyhyt, että hänen täytyy tarkoin harkita, mihin sen käyttää.

Oikea asenne. Minulla on itsellänikin ankaran pohdinnan ala, mihin loput muutamat vuoteni käytän. Paljon aikaa ei ole, mutta jotain sentään, paitsi jos minua suoranainen onnettomuus kohtaa. Veli ja äiti ovat kuolleet, joten ei enää tarvitse arkailla sitä, että he joutuvat häpeämään silmät päästään, jos teen jotain radikaalia. Joten jos eteen tulee tilaisuus, saatan tehdä vaikka mitä kummallista :-) (17.5.2016)