Egypti ja vapaus

Yksien vapaus voi olla toisien kahle.

Tänään piti julkaisemani päivän mietteenä uukuniemeläisen hunaja-metsämansikkajäätelön resepti, mutta se siirtyy nyt tulevaisuuteen, sillä Egyptissä tapahtui sotilasvallankaappaus sen jälkeen, kun pitkin Kairoa oltiin taas pidetty pitkittyneitä bileitä.

Oletteko katsoneet Egyptin mielenosoituksista välitettyjä kuvia? Mediat tietenkin aina valitsevat joskus hyvinkin suuresta kuvamateriaalista sen, minkä haluavat kohderyhmälleen väittää, mutta silti… Jos vaaleilla valittua presidenttiä vastaan kapinoidaan niin massiivissti, että hänet halutaan vuoden jälkeen viralta, luulisi, että olisi vakavammasta asiasta kysymys kuin mielenosoittajien ilmeistä on pääteltävissä.

Alan arvostaa Minna Nalbantoglu -nimistä Hesarin toimittajaa. Hän onnistuu napauttamaan normeihinsa linnoittautuvaa lukijaa yllättävillä haastattelulausunnoilla. Tällä kertaa hän siteeraa kapinallista nimeltä Amal Afifi, joka kuulema sanoi: "Kuka tahansa uudeksi presidentiksi nousee, hän tietää, että hänen on tehtävä hyviä asioita, tai hän joutuu lähtemään ihan samoin kuin Mursikin".

Tehtävä hyviä asioita?

???

Egyptissä näytetään ymmärretyn demokratia hiukan väärin. Hyvät egyptiläiset, vaaleilla valitaan esimerkiksi nyt presidentti, ja presidentti on periaatteessa hiukan eri asia kuin Messias. Demokraattisilla vaaleilla ei tietääkseni edes voida saada Messiasta. Tai Mahdia, miten tällainen hahmo nyt sitten halutaankaan nimetä.

Kun Mursi valitiin, eppäilin hirveästi tällä blogillani. Miten voi hallita tätä yli 85 miljoonaista kansakuntaa Muslimiveljeskunnan edustajana esiintyvä heppu, joka pitää omat poikansa Yhdysvalloissa? Edes hänen omat lapsensa eivät sen vertaa luota häneen, että suostuisivat olemaan Egyptin kansalaisia! Ja tällaisen miehen pitäisi nyt sitten saada 85 miljoonaa ja risat uskomaan itseensä.

Ei, kuulkaa…

Tulevaisuuden ennustamisesta pitäisi pdiättäytyä, mutta koska olen omaksunut tunnuslauseekseni Klara Johansonin rukouksenomaisen lauseen 'anna minulle jokapaiväinen rohkeuteni nolata itseni', nolaan itseni nyt väittämällä, että jos ja kun uudet vaalit pidetään, saadaan vain uusi 'mursi'. Ja se johtuu siitä, että luullakseni Egypinkään valtiollisissa vaaleissa ei äänestetä Twitterissä. Tai jos äänestettäisiin, äänestysprosentti olisi erittäin alhainen. Nimittäin voi olla, että Tahririn aukiolla on bilettämässä (mielenosoitus on mielestäni väärä termi) vaikka 20 000 ihmistä, mutta 20 000 on eri asia kuin 85 miljoonaa ja risat.

Koska olen napannut tuon tunnuslauseeni Hella Wuolijoen teoksiestä Minusta tuli liikenainen, kerrottakoon, että mainitussa teoksessa Hella Wuolijoki kuvailee, miten hän, porvarisperheen tytär, vei kommunismin ilosanomaan maamme kurjalistolle kiertelemällä pitkin maita ja mantuja yöpyen oloissa, joihin hän ei taatusti ollut tottunut. Hän ei valita näistä oloista, sillä hän tiesi, että ne olivat aina parhaat, jotka niissä oloissa pystyttiin tarjoamaan, ja kaikki, jotka tarjosivat, tekivät sen luopumalla itse paljosta. Näidenkin Tahririn aukion twitteruskovaisten nirppanokkanörttien pitäisi nyt tehdä oman asiansa suhteen kuten Hela teki omanssa, jos haluaisivat valtaan jonkun muun kuin Muslimiveljeskunnan. Ja sitä nämä ilotulittavat, valoshowta Tahririn aukiolla pyörittävät bilettäjät eivät tee. No, heille tosin saattaisi siinä käydä kuten kävi Hellallekin. Hellahan loppupelissä totesi, ettei hänellä ole mitään opetettavaa maan raskaan raatajille ja ryhtyi, kuten sanottua, liikenaiseksi, sillä köyhyys ei näyttänyt olevan ilo.

Egyptin maaseutu on laaja ja takapajuinen. Millään Twitterillä sitä ei saavuteta, sillä sikäläinen väestö ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Ja tätä varsinkaan länsimainen kapinalisia tukeva porukka ei kertakaikkiaan pysty tajuamaan. Miten selittää opettajilleen vittuilleelle länsiväestölle, että sellainen koululaitos, joka pystyy opettamaan maan kaikki kansalaiset lukemaan ja kirjoittamaan, on yhteiskunnalta aina erittäin suuri ponnistus, niin suuri, ettei esimerkiksi juuri Egypti siihen pysty?

Länsimainen ja länsimaisesti osittainkin orientoitunut yhteiskunta on korostavinaan vapautta, mutta se on vapautta niille, jotka ovat lahjakkaita, kouluttautumishaluisia ja halukkaita totetuttamaan itseään innovatiivisella tavalla. Mutta entäs ne, jotka ovat kyvyiltään vain tavallisia? Eivätkä halua mitään innoovatiivista? Haluavat vain elää elämänsä, huolehtia parhaansa mukaan perheestään, kasvattaa lapsia, toimia sukunsa jäseninä, tehdä ruokaa ja leipoa hunajakakkuja, pitää pientä kauppaa tai viljellä peltojaan ja oliivilehtojaan? Missä heidän vapautensa on?

Se saattaa olla ainakin heidän omasta mielestään Muslimiveljeskunnassa. (4.7.2013)