Emmasta ja muista

Emman elämä oli kovaa. Ja täysin omatta syyttä.

Kun eilen korjasin pois niitä sukulaisenkuvamaalauksen kamppeita, taittelin vihdoin ja viimein kasaan Ifonor-kirjasen, jonka eräs sukuhaara oli koonnut meille heidän kokoelmistaan löytyneistä valokuvista yhdistettynä joihinkin runoihin ja biisin sanoihin liittyen tuolloin edesmenneisiin veljeeni ja ätiini. Olin käyttänyt yhtä sen kuvaa erään maalauksen idealuonnoksena. Nyt vilkaisin läpi kaikki kuvat, ja totesin, että Sihvosen suku oli tosiaankin ottanut piiriinsä Emman, joka oli joutunut Martan ja Juoson kuoltua näiden nuorimpien lasten sijaisvanhemmaksi ja vielä yksinhuoltajaksi. Esimerkiksi yhdessä kuvassa on äidin äidin sisaruksia lapsineen, joukossa myös Emma ja kaksi Martta-vainaan nuorimmista lapsista. Kuvassa ollaan evakossa Kannuksessa.

 

Tämän suuntaisia muistoja kulkee myös verbaalisesti.

Meillä on albumissa äidin äidin sisaruksien ryhmäkuvia, mutta en tiedä varmaksi kaikista, kuka on kuka, mutta aina niissä on ikään kuin yksi liian vähän…Kun seuraavan kerran lähden Uukuniemelle, otan ainakin yhden niistä kuvista mukaan ja suoritan tiedusteluja.

 

Näinköhän joudun tässä vanhoilla päivilläni ostamaan vielä jopa oman digitaalisen nauhurin.

Maalasin tosiaankin kuvan myös Emmasta. Siitä tuli aika hyvä, jos itse saa sanoa. Laitan sen meille kotiin johonkin seinälle, en vain tiedä, mihin… Näkyvälle paikalle kuitenkin. (25.5.2018)