Eri vinkkeleitä sotauutisiin

Maailman nykymenon omituisuuksia.

En ymmärrä kansainvälisestä politikasta tai diplomatiasta tai sotimisesta mitään, mutta kuvallisesta viestinnästä jotain. Pikaisen laskutoimituksen nojalla väitän keskustelleeni noin 50:n opiskelijaryhmän kanssa Vietnamin sodan tunnukseksi nousseesta filminpätkästä, jossa napalmin polttama alaston tyttö juoksee todellisuudentajunsa menettäneenä kansainvälisen, pääasiassa kuitenkin amerikkalaisen, kuvaajalauman halki. Kysymys on tietenkin ollut siitä, onko tilanteita, joissa tv- tai valokuvaajalla pitäisi olla tärkeämpää tekemistä kuin palkkatyänsä harjoittaminen. Yhdysvallat hävisi Vietnamin sodassa paitsi itse sodan, myös syöksi itsensä journalistis-eettiseen häväistykseen, josta viimemainitusta se ei ole edes CNN:n myötä täysin päässyt kuiville.

Noista ajoista on paljon opittu, ja on pakko myöntää, että kävi fyysisessä sodassa miten hyvänsä, Ukraina on jo nyt voittanut mediasodan. Jos tästä ylipäätään selvitään muuttumatta avaruuteen räjähtäväksi mössöksi, jossain vaiheessa tällekin sodalle ehkä nousee symbolinen kuva, oli se sitten stilliä tai liikkuvaa. Tähän mennessä ehdolla on valokuva Mariupolin lasten- ja synnytyssairaalan raunioiden halki kannettavasta, tulituksessa haavoittuneesta, synnyttävästä naisesta.

Jotain on opittu sitten Vietnamin sodan: kuvassa ei ole kuvaajien laumoja, vaikka kuvaajia varmaan paikalla oli muitakin kuin tämän kuvan ottaja. Hahmot kulkevat katsojan näkökentän poikki, eivät päin. Hesarsissa julkaistussa on sävyjä fotoshopattu – naista on vaalennettu, punaisia on korostettu, ja sinisiäkin, ja oikeanpuoleisen sotilaan profiili on keinotekoisesti kaivettu sävykkäänä taustasta, mutta vähän huolimattomasti, sillä taustan vaalennus näkyy aika selvästi, vaikka toki siinä sotilaan profiilin takana on vaaleampaa kuin aivan siinä sen vasemmalla puolella, mistä nousee mustaa savua.

En tuomitse ed. kuvamanipulointeja, mutta Hesarissa siihen naisen paarien alle oltiin survottu otsikko, mikä on törkeä teko. Iso osa kuvan ideaa on, että naisen alla on terävää risukkoa, melkein kuin sytyttämätön rovio.

Kuva on Evgeniy Maloletkan, sitä on levittänyt AP, ja tapahtuman päiväys on 9.3.2022.

Ja ihan perusrakenteeltaan tämä kuva uppoaa tietenkin meidän Hugo Simbergin kansaamme hyvin.

Tällainen etäännyttävä analyseeraaminen, muuten, auttaa sietämään sotauutisia.

Lisäksi kannattaa pistäytyä vähän epätavanomaisempienkin medioiden äärellä. Välillä voi käväistä vaikka The Times of Israelin sivustolla. Se on uudehko verkkolehti, kymmenen vuotta, eikä yhtä arvostettu kuin Jerusalem Post tai Haaretz, mutta sen aito juutalainen asenne tuo mieleen Singerin ja Ulitskajan romaanit. Sävyä lisää se, että maailmassa on tällä hetkellä kaksi juutalaista valtionpäämiestä, joista toinen on Ukrainan Volodymyr Zelenskyi. Zelenskyi on ollut The Times of Israelin sivuilla sitä mieltä, että juutalaisvaltio ei tue häntä, juutalaista, tarpeeksi, eikä hänen maataan, Ukrainaa, jossa on paljon 2000-luvun alusta lähtien isiensä maille palanneita juutalaisia. Zelenskyi on mm. todennut, että Israelin lähettämät huovat eivät suojaa ammuksilta. The Times of Israelin kertoman mukaan Israelin valtion johdossa on herättänyt närää se, että Zelenskyi on kritisoinut Israelin vaatimattomia välitysyrityksiä sodan osapuoltan välillä, vaikka sillä on selvästi parhaat edellytykset siihen; Israel puolestaan on huomauttanut, ettei se aio hyväksyä Zelenskyiltä tällaista julkista arvotelua.

Ukraina jakaa The Times of Israelin mukaan mielipiteitä Israeissa, joskin pitää muistaa, että Israelissa esitetään ylipäätään enemmän ja selkeämmin argumentoituja mielipiteitä kuin missään muussa maailmankolkassa. Yksi kuluneen viikon sanailu The Times of Israelissa koski kenttäsairaalaa, joka oli luvattu toimittaa Ukrainaan valtiovarainministeriön rahoittamana. Valtiovarainministeri ilmoitti, että heidän kanssaan ei oltu neuvoteltu tästä asiasta etukäteen vaan he olivat joutuneet lukemaan siitä lehdestä, joten he eivät nyt tule maksamaan tällaista laskua, semminkinkään, kun kenttäsairaalat kuuluvat puolustuministeriön maksettaviin. Israelin valtiovarainministeriö siis paitsi ilmoitti ottaneensa nokkinsa, myös ikään kuin kysyi, että vähänkö maailmassa on sotia, ja tämä viimemainittu onkin terveellinen huomio. Venäjän ja Ukrainan välinen sota ei ole ainoa maailmassa tällä hetkellä käytävä sota.

Mutta jotakuinkin saman aikaan The Times of Isaelin sivuilla parikin henkilöä julisti Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan holokaustiksi.

Tätä kautta päästäänkin Ukrainan pakolaisiin. Kuluneella viikolla The Times of Israel tiedotti, että tavallisten ihmisten maahanpääsyssä oli sangen suuria vaikeuksia, jotka näyttivät olevan israelilaisten lentokenttäviranomaisten yksityisistä mielipiteistä johtuvia, eikä homma alkanut sujua ennen kuin valtion johto puuttui asiaan. Sitä vastoin Ben Gurionon lentokentälle saapumisessa eivät kohdanneet minkäänlaisia ongelmia ne Venäjältä tulleet yksityiset vuokralentokoneet, viime viikon torstaihin mennessä 14 kpl, jotka olivat tuoneet maahan pakotteiden kohteena olevia oligarkeja. Nämähän ovat pääasiassa juutalaista syntyperää. Tämä avoimien ovien oligarkipolitiikka saikin Yhdysvallat ilmoittamaan, että olisi hyvä, jos Israel ei vesittäisi lännen pakotteita. Saa nähdä, miten käy, mutta luultavasti Israel tekee, mitä omalta kannaltaan parhaaksi näkee, ja me jäämme odottamaan, mitä amerikkalaiset siitä tuumaavat.

Israel on ahkerasti evakuoinut Ukrainassa asuneita juutalaisia, joita on siis ollut ihan reippaita määriä, etenkin haredeja, ultrauskonnollisia ortodoksijuutalaisia. 1300 henkilöä on kuitenkin kieltäytynyt hievahtamastakaan The Times of Israelin mukaan siksi, että ovat halunneet jäädä niille sijoilleen odottamaan maailmanloppua.

Tässä yhteydessä pitää kyllä korostaa, että kaikki Ukrainan juutalaiset maailman sivu eivät ole olleet pelkästään uskonnollisesti orientoituneita. Kiovassa nimittäin on syntynyt mm. Golda Meir.

The Times of Israel on tiennyt kertoa sellaistakin, että Portugalissa on pidätetty rabbi, joka oli puoltanut juutalaisten Espanjan niemimaalta karkotuksen muistovuoden kunnikasi myönnettyjen Portugalin kansalaisuuksien jaossa Roman Abramovitsia. Kansalaisuudet oli tarkoitettu portugalilaistaustaisille juutalaisille, jotka ovat sefardeja, eikä Abramovitsin kaltaisille Itä-Euroopan askenaaseille. Lisäksi prosessissa lienee raha vaihtanut omistajaa, mutta juutalaiset eivät suhtaudu lahjontaan likimainkaan yhtä jyrkästi kuin Pohjois-Euroopan tai -Amerikan kristityt.

Eli jos haluaa välillä vähän erilaista väriä sotauutisiin, voi kääntyä The Times of Israelin puoleen. (13.3.2022)

 

 

Tieto ja totuus

 

Sanotaan, että totuus on sotien ensimmäinen uhri, mutta saattaa olla, että totuuden käsite siinä merkityksessä, jossa se lähestyy tietoa, on jopa tämän meneillään olevan sodan aihe. Totuutta on monelaista: koulussa tutustutaan totuteen merkityksessä tieto eli tieteellinen totuus, jolla tarkoitetaan empiirisin kokein todistettavissa olevaa tietoa; kaikki olemme kuitenkin törmänneet ihmisiin, joilla on omasta mielestään hallussaan ns. ilmoitettua totuutta, jonka nämä ihmiset katsovat olevan peräisin Jumalalta ja joka on väistämättä ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa, koska sitä ei voida todentaa tieteellisin kokein. Saatammepa tuntea sellaisiakin, jotka väittävät jonkin asian olevan totta, koska heistä tuntuu siltä.

Niin uskonnolliset kuin ei-uskonnolliset henkilöt ovat jokseenkin vakuuttuneita siitä, että 1+1=2, mutta heti, kun ruvetaan käsittelemään ihmisen toimintaan liittyviä seikkoja, törmätään käsityseroihin. Uskonnollisesti orientoituneiden henkilöiden kohdalla tieteellinen tieto loppuu "aikaisemmin". Siitä kohdasta eteenpäin tieteelliseen tietoon nojaavaa totuutta kannattavat henkilöt katsovat, että on siirrytty mielipiteiden ja tunteiden sfääriin, mutta uskonnolisesti orientoituneiden mielestä näin ei ole.

 

Mielipiteet eroavat aina ja kaikkialla, ja niiden alueella käydään jatkuvaa taistelua hegemoniasta. Mitä huonompi yhteiskunta on sietämään tällaista taistelua, sitä heikompi se on, eli sitä alttiimpi se on totalitarismille. Ne, jotka ovat hegemoniataistelussa heikommalla puolella, yleensä kannattavat totalitarismia, nimittäin omaansa, kunhan sellainen vain saataisiin, mutta samalla he tuomitsevat jyrkästi totalitarismin, jossa vallanpitäjänä olisi kilpaileva taho.

Kukaan meistä ei elä puhtaiden faktojen maailmassa. Kaikkien kohdalla todellisuus muuntuu sen mukaan, millaisia lainalaisuuksia siitä itse kukin erottaa. Kukaan ei hamota kaikkea, ja tähän perustuvat Talibin Mustat joutsenet, yllättävät tapahtumat, jotka osoittautuvat vääjäämättömiksi vasta jälkikäteen tarkasteltuina, sillä vasta silloin erottuu taustalla ollut, ennakoimatta jäänyt kuvio.

Länsimainen tieteellis-tekninen maailmankuva perustuu empiiriseen tieteeseen. Mikään ei ole totta, ellei sitä ole kokeellisesti todistettu. Tällaisen todellisuuskäsityksen kautta voidaan tehdä näppäriä luonnontieteellisiä ja teknisiä keksintöjä. Tähän pohjautuva todellisuuskäitys sulkee ulkopuolelleen ns. mielipiteet, eli se pitää itse itseään arvovapaana ja ainoana oikeana todellisuuskäsityksenä tieteellisen totuuden itsensä luonteen takia. Näin siitä huolimatta, että tieteellinen tieto on verrattain nuori asia, ja ihmiskunta on elänyt ilman sitä laskutavasta riippuen jotain siinä 200 000 vuoden ajan.

Tieteelliseen tietoon perustuvan totuuden mukaan eläminen on kuitenkin hyvin raskasta. Tieteellisen tiedon määrä on sieltä Francis Baconin päivistä 1600-luvulta lähtien kasvanut kiihtyvään tahtiin, eikä se ole enää yksittäisten ihmisten hallittavissa. Tieteellinen tieto on johtaessaan ylivertaisiin teknisiin keksintöihin kaupallistunut aina vain hurjemmin niin, että enää ei edes pystytä ajattelemaan tieteellistä tietoa – teknisestä puhumattakaan – jolla ei olisi kaupallista käyttöä. Tämä on edelleen johtanut tieteellistä tietoa hyödyntämään kykenevien kaikki järjen rajat ylittävään varallisuuden kasvuun, käytännössä yhteiskuntien sisäisiin samoin kun valtioiden välisiin tulo- ja varallisuuseroihin.

 

Näin ei olisi pakko olla. Itse muistan vielä humboldilaisen sivistysyliopistoihanteen...

Joskus on elätelty kuvitelmaa, että totalitarismi ja tieteellinen tieto voitaisiin jotenkin yhdistää, mutta n. 70 vuoden kokeilun aikana jouduttiin toteamaan, että se ei onnistu siitä yksinkertaisesta syystä, että totalitarimi on likimain synonyymi korruptiolle, eikä tieteellinen tieto siedä korruptiota. Totalitarismissa kun joudutaan väkisin miellyttämään vallanpitäjää, mikä merkitsee tiedon vääristelyä.

Asiaa mutkistaa se, että on tilanteita, joissa tieteellisestä oppineisuudesta ei ole pienintäkään apua. Nämä ovat ääritilanteita, joissa on kyse elossa selviämisestä pitkäkestoisen fyysisen uhan alla esimerkiksi juuri väkivaltaiseksi äityneen totalitarismin tilassa – ja totalitarsimi on loppujen lopuksi aina väkivaltaa siinä kuin korruptiotakin. Kun tieteelliseen tietoon perustuva totuuskäsitys johtaa aineelliseen kasvuun, ääritilanteissa hyödyllinen ei-tieteellinen tieto korostaa pikemminkin askeesia, ja askeettiset mystiset liikkeet nousevatkin aika nopeasti, kun totalitarismin ote kiristyy. Äärioloissa aseettiset mystikot, jotka haistattavat paskat empiirisille luonnoniteellisille kokeille, saattavat selvitä hyvinkin. Ja tämä on yksi lukuisista syistä, miksi uskonnoista ei päästä eroon, vaikka haluttaisiin.

Totalitarismeissa kuvitellaan, että sosiaalisesta totuudesta voidaan hyvin tinkiä, vaikka pitäydyttäisiin tieteellisessä tiedossa. Tämä näkyy tällä hetkellä vaikkapa siten, että kun Venäjä on pyytänyt sotilaallista ja taloudellista apua Kiinalta, kumpiki kiistää asian, vaikka valtioiden johtajat tietävät, että tieteelliseen tietoon nojautuvissa yhteiskunnissa koko kansat tietävät heidän tehneen näin. Kyseessä on Venäjän testi Kiinalle, ja lojaalisuuden paras mittari on se, suostuuko toinen uskomaan samaan epätotuuteen kuin testaaja.

Lännen pakotelistalla oleva Roman Abramovits saapui eilen Israeliin, jota syytetään lipeämisestä lännen pakotteista. Israel kertoi ihan itse, että näin tapahtui eikä odottanut, että asian paljastaa mikään ulkopuolinen media. Tänään Abramovits lähti Israelista omalla lentokoneellaan, ja israelilainen media julkaisi taas välitömästi itse kuvat Abramovitsista lentokentän VIP-tilassa tämän lähtiessä, ja kertoi senkin, että tämä on mennyt Turkin kautta Moskovaan. Israel, nääs, ei ole totalitaristinen valtio. Siellä tiedetään, että olipa tapahtuman taustalla mitä tahansa, siitä kyllä vielä puhutaan, eikä sen ole mahdollista kuvitella voivansa vetäytyä johonkin sosiaalisesti venyvään totuuteen, jossa faktat voidaan kumota yksinkertaisesti vain kieltämällä ne. Jos vastaavaa olisi tapahtunut Kiinassa tai Venäjällä, koko tapahtuma oltaisiin kiistetty ja päälle päätteeksi vielä tapettu kaikki, joilla olisi mahdollisuus väittää faktapohjalla vastaan.

 

Putkosella vaikuttaa olevan erikoinen suhde Israeliin. Hänen mukaansa Ukraina kuuluu ikimuistoisista ajoista Äiti-Venäjään – Israelkin nojaa olemassaolonsa muinaiseen luvattuun maahan. Venäjän oligarkit ovat jokseenkin kaikki juutalaisia, mitä väkisin hämmästelee, kun kuitenkin sama muinaisuus, joka kertoo Ukrainasta Venäjän kehtona, kertoo myös massiivisesta antisemitismistä. (15.3.2022)

 

 

Veistoksia ja viestintää

 

Käväisimme eilen kuuntelemassa monia teoksia Halosten taiteilijasuvusta kirjottaneen Minna Kettusen luentoa kuvanveisäjä Emil Halosesta, joka saattaa olla tunnetumpi taidemaalari Pekka Halosen serkkuna kuin omista ansioistaan.

Luento ei ihan vastannut odotuksia, sillä oli toivonut vähän problematisoivampaa otetta. Aiheen käsittelytävän valintaan oli epäilemättä vaikuttanut tämä meneillään oleva historiallinen hetki. Ihan hitusen sivuttiin Emilin suhdetta teosofiaan, jota sitäkin Kettunen käsittelee hieman napakammin kirjoissaan, mutta ajan muihin virtauksiin ei puututtu, vaikka syytä ehkä olisi ollut, sillä kyllähän Emililläkin olin kontakti Mäkisen tehtaisiin Sortavalassa. Minua olisi kiinnostanut, miten näille suhteille myöhemmin elämässä kävi ja vähän vihjaisin keskustelun kuluessa tähän suuntaan, mutta luennoitsija varoi päättäväisesti aihetta.

Ja tokihan meillä on tässä riittävästi näitä oman ajan poliittisia probleemoita…

Koska en ole kukaan enkä mikään, minulla ei ole lainkaan estoja esittää ennustuksia, sillä henkilölle, joka ei ole kukaan eikä mikään, ei häpeä koidu, jos ennuste menee pieleen. 

Minua on ihmetyttänyt kauheasti, miksi lännen on vaikea sietää sitä, että putkonen tarkoittaisi, mitä sanoo. Eihän Venäjä ole Kiina. Miksi länsi esimerkiksi epäilee sitä, kun putkonen sanoo, että sota Ukrainassa sujuu suunnitelmien mukaan? Se luultavasti pääosin sujuu. Länsi perustaa arvionsa sille, että Venäjän armeijalla on lännen silmin selviä logistisia ongelmia.

Venäjä saattaa esittää, että on logistisia ongelmia, sillä se kenties haluaa vetää Kiinan mukaan sotaan. Venäjä itse piti performanssinsa Kazakstanissa, mutta se ei ole saanut Kiinalta vielä vastalahjaa. Aasialaisten käytäntöjen mukaan sellaisen pitää kohtuullisessa ajassa tulla, ja lahjojen pitää olla yhteismitallisia. Koska Venäjä e suinkaan lähettänyt masinoimiensa mellakoiden kukistamiseksi Kazakstaniin sitä levottomuuksien muodolisena syynä ollut kaasua, ei Venäjäkään nyt odota, että Kiina lähettää sille Ukrainaan muodollisena ongelmana olevaa muonaa vaan taistelijiota niinkun Venäjäkin lähetti Kazakstaniin.

Vastalahjojen vaihdolla testataan rajatonta ystävyyttä. Olen itse viettänyt kuukauden ajan kuusi tuntia päivässä huoneessa, jossa oli sekä kiinalaisia että venäläisiä, ja voin vakuttaa, että vaikka valtakuntien johtajien välillä kuinka olisi rajaton ystävyys, kansalaisten välillä ei halveksunta voisi olla syvempää. Kiinalaisilla on noin yleisesti yliote, ja Venäjä haluaa nyt testata kiinalaisia sotatantereella. Se tietää maailman olettavan, että Venäjästä on muodostumassa jopa entistä enenevämmässä määrin Kiinan alusmaa, joten testi on tarpeen.

Länsi kuvittelee liikoja taloudellisesta merkityksestään Kiinalle. Länsimaisilla mittareilla länsi on oikeassa, mutta Kiina ei toimi länsimaisilla mittareilla. Vuonna 2014 Kiinan kansantasavallan viisumianomuskaavakkeisiin ilmaantuivat kysymykset lähiomaisten nimistä, työpaikoista, sähköpostiosoitteista sun muista. Kiinassa tiedetään, että länsimaaalaiset eivät pidä tällaisista kysymyksistä, joskin samalla tietenkin tietävät, että länkkärit kirjoittavat noihin lomakkeenkohtiin puuta heinää. Mutta yhtä kaikki, päämäärä saavutettiin ja länsimaiset henkilöt vähensivät radikaalisti matkustamistaan Kiinaan jo vuosia ennen koronaa. Vaikka länsimaiset yritykset edelleen mielellään investoivat Kiinaan, kiinalaiset sattavat olla sitä mieltä, että kaikenkarvaiset kissat ovat nyt metsästelleet hiiriä riittävästi ja että nyt ruvetaan pitämän aitat kunnossa muilla tavoilla kuin länsimaisilla investoinneilla. Lännessä spekuloidaan, että siitähän tulee hirmuinen tyttömyyskin, mutta yksikään länsimainen spekulantti ei ole kyennyt kertomaan, että miten niin. En usko, että kiinalaiset rupesivat sattumalta torjumaan länsimaisia turisteja samana vuonna kun Venäjä anneksoi Krimin. Kiinalaiset opiskelijatkin hävisivät Suomen katukuvista samoihin aikoihin – heitä olikin aikaisemmin hurjat määrät, ja minäkin otin kiinan yksityistunteja yhdeltä tällaiselta vesseliltä.

Eli ennustukseni kuuluu, että meillä on kohta kiinalaisia sotilaita Euroopan maaperällä.

Yhdessä suhtessa Venäjä ehkä – ehkä – on minunkin käsitykseni mukaan vetänyt vesiperän, ja se on viestintä. Tämä on oikea mysteeri. Venäjän olisi pitänyt pystyä parempaan, ja ainoa asia, joka saattaa saada Kiinan epäröimään, on tämä, että Venäjä ei pystynyt sulkemaan muun maailman mediatodellisuutta oman mediakuplansa ulkopuolelle, missä Kiina puolestaan on pärjännyt hyvin. Muiden viestien ulossulkeminen on luultavasti epäonnistunut ihan vahingossa, ja ehkä niin on käynyt myös oman viestin läpitunkemisessakin. Mutta. Venäjän päätelevisiokanvaa, Ykköstä, vetää lännen pakotelistallekin päätynyt Konstantin Ernst, jonka olisi pitänyt pystyä toisenlaiseen tulokseen, paitsi jos nyt olemassa oleva asiaintila on todellakin ollut jostain syystä tarkoitettu. Joshua Yaffa on kertonut Ernstistä teoksessaan Between Two Fires. Ernst oli nuorena haaveilut tieteellisestä urasta ja tehnyt underground-elokuvia ennen kuin päätyi Venäjän johtavaksi tv-pomoksi, joten hänestä olisi periaatteessa pitänyt olla enemmän vastusta Zelenskyin tiedotusväelle. Mutta tässäkään nyt ei tiedetä, missä lopulta mennään.

Ukrainasta on paettu joukolla, joskin Israelilla on ollut ongelmia suhtautua tällaisiin pakolaisiin, joita sekin on ollut ikään kuin pakotettu ottamaan vastaan. Mutta Israelista on ollut liikennettä myös päinvastaiseen suuntaan. Eilen vietettiin juutalaista purim-juhlaa, jota juhlitaan Esterin kirjan lukemisen ja maailman järjestyksen nurinkääntymisen merkeissä. Ukrainassahan on nyt mahtava maailmanlopun meininki etenkin Chabad-lahkon rabbien mielestä, ja heitä olikin nyt matkustanut Ukrainaan nauttimaan apokalypisista. Näin kertoi The Times of Israel.

Joku päivä sitten kerroin The Times of Israelin välittämästä episodista, jossa Israelin valtiovarainministeriö kieltäytyi maksamasta Ukrainaan lähetettäväksi päätettyä kenttäsairaalaa protokollavirheen takia. Nyt se sairaala on kuulemma menossa, mutta visusti yhteistyössä Venäjän kanssa siinä tarkoituksessa, että eivät venäläiset vahingossa pommita sitä. Jos jotain osuu, seurauksena voi olla vaikkapa Syyrian tilanteen ratkeaminen – mistäs sen tietää...(18.3.2022)