Erilaisia vaaleja 2017

Tänä vuonna sitä on kaikenlaisia vaaleja.

On herätty kuntavaalien 2017 jälkeiseen aamuun.

Persujen kannatus onneksemme romahti. Sitä selitetään nyt hallitusvastulla, mutta suurin osa perussuomalaisista ei kykene ajattelemaan niin monimutkaisia asioita, vaikka pari heidän johtomiehistään ehkä pystyykin.

Takavuosina Etelä-Pohjanmaalla tapasin elämäni ensimmäisen kerran eläviä uskonnollisia fundamentalisteja ja eläviä perussuomalaisten kannattajia. Molemmat olivat tätä ennen kuuluneet minun kokemusmaailmassani supranormaalien entiteettien kategoriaan ja epäilin tuollaisten olentojen olemassaoloa. Tuolloin ensikerran tapaamani näiden ryhmien yksilöt olivat valineet maailmankatsomuksensa, koska heistä olisi mukavaa, jos maailma olisi yksinkertainen, ja he olivat sitä mieltä, että maailmahan on juuri sellainen kuin uskoo.

Perussuomalaisten pohjalaiskannattajissa oli yllätyksekseni muodollisesti älykkäitäkin henkilöitä, ja nämä heidän polittista kantaansa ihmetellessäni perustelivat sitä sillä, että he äänestivät mitä äänestivät protestoidakseen sitä, että vaikka maailma muuttuu, mikään ei polittisessa järjestelmässä ja paremminkin sen toiminassa liikahdakaan. He siis kannattivat persuja protestoidakseen.

Ja nyt luulen, että nämä juuri kuvatun kaltaiset ihmiset ovat pelästyneet Trumpin vaalivoittoa jouduttaan näkemään, miten siinä oikeasti käy, jos populistit pääsevät valtaan. Joten nämä ihmiset ovat lopettaneet persuilunsa ja siirtyneet äänestämään muita puolueita. Tokkopa sentään aivan päikseen vihreitä, mutta muistanpa näiden kyseisten pohjalaisten väittäneen, että he äänestäisivät mieluiten vihreitä, jos Etelä-Pohjanmaalla olisi (tuolloin ollut) toivoakaan siitä, että vihreitä ehdokkaita olisi mahdollista saada läpi.

 

Oletan, että heitä on jonkin verran siirtynyt äänestämään kristillisdemokraatteja, joiden puheenohtajasta Sari Essayahista minulle oli muodostuut hyvä kuva jo ennen vaalitenttejä, joissa hän siis pärjäsi loistavasti. Minun kuvani hänestä oli syntynty AlfaTV:n haastattelu perusteella jo kauan sitten. Jotkut epäilevät, että entisiä persujen äänestäjiä olisi siirtynyt kannattamaan Vasemmistoliittoa. Sitä epäilen, sillä Vasemmistolitto antoi itsetään nyt aidosti edistyksellisen eli persuvastaisen vaikutelman. Mutta Li Andersson, joka lienee tällä hetkellä vielä hiukkasen alle 30-vuotias, oli vaaleissa eniten ääniä saanut puoluejohtaja, mikä on kyllä huikeampi tulos kuin jopa itsensä Jan Vapaavuoren jättitulos, sillä Vapaavuori on kokenut poliitikko.

Myönnän olevani pettynyt siitä, että Kokomus on Suomen suurin puolue, ja erityisen katkera olen siitä, että käytännössä helsinkiläiset äänestivät pormestarikseen henkilön, Jan Vapaavuoren, jolla on rikollinen tausta – ei vain yhtä yksittäistä tekoa vaan useampia tuomioita. Jälleen yksi esimerkki siitä, että maailma ei palkitse hyvistä teoista vaan vain pahoista. (10.4.2017)

 

 

Vihreät Touko-töissä :-)

 

Taannoista persujen puoluekokoustakin puheenjohtajavalintoineen seurasimme, mutta emme ottaneet kumpikaan blogeillamme kantaa, sillä jo homman kuluessa saattoi tehdä sen johtopäätöksen, että jotain erikoisempaa oli tekeillä eikä se loppuisi samalla kuin puoluekokous.

Tänään oli vuorossa vihreiden puheenjohtajavaali. Oltiin isännän kanssa päätetty syödä juhlapäivällinen punaviineineen heti, kun tulos olisi selvä, mutta absoluuttiseen oikeudenmukaisuuteen tähtäävä siirtovaalimenetelmä ynnä logistiikkaongelmat aiheuttivat sen, että jouduimme laittamaan täysin epäekologiset possupihvit ja totaalisen ekologisen pilahviriisin tulelle muurinpohjapannulle kukkivan omenapuun alle monta tuntia ennen ääntenlaskun valmistumista.

Pilahviriisissä oli kolme neljäsosaa villivihanneksia ja yksi neljäsosa riisiä. Aika usein elämässäni on niin, että epäonnistuminen on paras onnistuminen. On siis osoittautunut oikein hyväksi asiaksi, että kaikki viljely-yritelmäni ovat menneet myttyyn ja olen lopulta päätynyt ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja käyttämään hortaa eli villivihanneksia. Niitä ei tarvitse kastella eikä lannoittaa, ne eivät vaadi kasvhuoneita, lavoja eivätkä penkkejä, kitkemisestä puhumattakaan. Ja ne ovat mitä maukkaimpia!

Vihreiden puheenjohtajaksi valikoitui Touko Aalto, mikä on hyvä kuin villivihannekset. Jos valituksi olisi tullut Emma Kari, seuraavat kaksi vuotta oltaisiin mediassa ja muutenkin vihreiden tiimoilta käsitelty pelkästään sitä, kuka styylaa ja kenen kanssa; varmaan sitä käsitellään edelleen, mutta ehkä ei pelkästään. (17.6.2017)