Filosofiaa ja kunnallisvaaleja

Niko Soinisen alustus aiheesta Oikeusvaltion idea ja sitä seurannut keskustelu Filosofiakahvilassa 22.3.2017 Kuopion pääkirjastolla.

 

Vasemmistoliiton Puoluepäivä. Yle 22.3.2017

Filosofiakahvilan eilisillan aiheena oli Oikeusvaltion idea, mistä alusti viime syksyn satoa oleva oikeustieteen tohtori Niko Soininen. Nuori heppu siis, ja ehkäpä nuoruuttaan hän kykeni pitämään lyhyen ja raflaavan esityksen tästä aiheesta, joka äkkiseltään kuulostaa kuivakkaalta.

Perustavanlaatuinen kysymys tässä on se, kontrolloiko oikeus valtiota vai valtio oikeutta – ja oikeusvaltion idea siis on, että oikeus on valtion yläpuolella. Sitä, mikä ylipäätään on oikeutta, puolestaan rajaa kaksi laitaa, joista toinen on tapa- tai luonnonoikeus. Esimerkiksi ihmisoikeudet kuuluvat tähän, mutta kuten tiedetään, nämäkin ovat historian kuluessa eläneet, ja tänä päivänä luonnollisiksi ihmisoikeuksiksi katsotaan aika paljon enemmän asioita kuin joskus takavuosisatoina. Toinen laita on sitten moderni oikeusvaltio, ja tässä ajattelussa oikeus on jotain valittua, ihmisen määrittelemää, joka voidaan aina myös tarpeen mukaan muuttaa. Modernin oikeusvaltioperiaatteen mukaan oikeus on valtiolle väline yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä kuviota sotkevat tätä nykyä erialaiset kansainväliset sitoumukset, joissa valtiot ovat luovuttaneet tätä valtaa pois itseltään.

Se raflaava osuus käsitteli sitten ihan näitä viime päiviemme oikeusvaltiokriisejä.

Ensimmäinen case käsitteli Trumpin ihan omia aikojaan, koska huvitti, määräämää maahantulokieltoa Yhdysvaltoihin. Tämä tapahtui 27.1.2107, kun tiettyjen valtioiden kansalaisilta piti oleman kiellettyä astua Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain määperälle 120 päivän ajan. Valtiot oltiin Trumpukan mukaan valittu sillä perusteella, miten mahdollista oli, että näistä maista tulee terroristeja, mutta listalta puuttui silmäänpistävästi Saudi-Arabia, josta tulivat Yhdysvaltain todella eikä vain mahdollisesti kokeman suuren yksittäisen terroriteon suorittajat eli World Trade Centerin tuhoajat. Trumpilla lienee siis omia bisneksiä Saudi-Arabiassa...

Maahantulokielto kumottiin oikeudessa, minkä seurauksena Trump vei asian valitustuomioistuimeen, joka kuitenkin piti voimassa ensimmäisen oikeusasteen päätöksen, ja näin tapahtui, koska laki vaati niin. Tätä Trump ei voinut lainkaan käsittää. Miten saattoi oikeus rajoittaa oikeutta toimia vastoin Yhdysvaltain oikeutta?, hän ihmetteli.

Toinen case oli Puola. Vuonna 2015 parlamenttivaalit voitti Laki- ja oikeus -puolue, joka vastoin kaikkia lakeja ja oikeutta alkoi murentaa oikeusvaltoin periaatteita, erityisesti median ja tuomioistuinten riippumattomutta. Median riippumattomuuden menetyksen riskeistä ei eilen erityisemmin puhuttu, mutta tokihan on selvää, että ilman riippumatonta mediaa ei voi olla demokratia, sillä kansalaiset tarvitsevat monipuolista tietoa toimiakseen demokratiassa. Mutta yhtä kaikki, Puolassa ruvettiin mielivaltaisesti muuttamaan perustuslakia perustuslain itsensä vastaisella tavalla, missä välineenä oli perustuslakituomioistuimen tekeminen tarkoitushakuisesti toimintakyvyttömäksi. Tämä tehtiin siten, että lakiesityksen laittomaksi määrittelemiseen vaadittiin 13 tuomarin 15:sta läsnäolo ja näiden 2/3 enemmistö, mikä on käytännössä mahdotonta, ja lisäksi lakiesitykset määrättiin käsiteltäväksi saapumis- eikä tärkeysjärjestyksssä, mikä mahdollisti sen, että perustulakituomioisituin voitiin tukkia vaikkapa tyhjänpäiväsillä valituksilla niin, että yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden käsitteleminen voitiin estää, jos se sattui olemaan puolueen intressissä. Niinpä 13.1.2016 EU käynnisti jäsenvaltion oikeusvaltiokehitysmekanismin. Puola on kiistänyt tämän mekanismin oikeellisuuden, vaikka on hyväksynyt sen samalla, kun on liittynyt EU:n jäseneksi – EU:n perusperiaate kun on, että oikeusvaltio on sinällään kaikkien muiden oikeuksien edellytys.

Kolmantena tapauksena oli sitten meidän oma Sipilä. Hän kohdallaan Soininen ei edes maininnut hänen mediasuhteitaan, vaikka olisi ehkä ollut tarpeen. Meillä tosin media, tässä tapauksessa siis Ylen jotkut toimittajat, olivat ehkä tottuneet liian leppoisiin oloihin eivätkä olleet varautuneet siihen, että valtiovallan vahtikoirana saattaa joutua joskus myös vähän 'tappelemaan'. Viittaan eirtyisesti Ruben Stilleriin, joka näyttää olevan pysyvällä harmituslomalla. Tämä herkkähipiäisyys saattaa vaivat laajemminkin Suomen toimittajakuntaa, sillä kyllähän muutenkin on ollut nähtävissä, että lehdistöön on pesiytymässä runotyttömeininkiä. Se, että Sipilä rupesi riitelemään Ylen kanssa, oli siis minun mielestäni oikeastaan hyvä, vaikka väärässähän hän oli – kyllä median pitää puuttua asaiaan, jos yhteiksunnassa alkaa esiityä viitteitä nepotismista. Yhteiskunta elättää Yleä povellaan juuri siksi, että meillä olisi aina riippumaton yhteiskunnan ylläpitämä viestintäverkko, vaikka kaupallinen media pettäisi. Kaupallinen voi pettää yllättävällä tavalla. Ennen takavuosien Hesarin kriisiä pelkona oli ollut, että kaupallinen tiedotus vesittyisi populaariviihteeksi tai ajatuisi mainonnaksi, mutta tuolloin Mikael Pentikäisen aikana Hesarissa tapahtui jotain, mitä kukaan ei olisi osannut ennustaa: veistintä vesittyikin lässyttämiseiksi. Vastaavasti Ylessä on ollut omia ongelmiaan, joista 'Reporadio' on edelleen hyvässä, varoittavassa muistissa. Juuri näistä seikoista johtuen tiedonvälityksen on oltava monipuolista, sillä mikä tahansa taho, niin yhteiskunnallinen kuin erilaiset kaupalliset, voivat pettää, jos niikseen tulee. Ja järjestelmän pitää joutua silloin tällöin koetteille, että ydin pysyy kaikilla mielessä, ja siksi tuo Sipilä–Yle -maaottelu oli tervetullut.

Tästä ei siis puhuttu… mutta minä nyt kirjoitin.

 

Mistä sitten puhuttiin Sipilän tapauksessa, on se, että hänen on ollut paikoin vaikea ymmärätää, että hänen hallitusohjelmansa ei ole perustuslain yläpuolella vaan halltuksen nimenomaan päinvastoin pitää mukauttaa lainsuunnittelunsa perustuslain määräämiin kehyksiin. Jos näin ei toimita, se on meillä helppo huomata, sillä meillä on onneksemme virkamies nimeltä oikeuskansleri, jonka virkaan kuuluu asiasta huomauttaa, ja mielellään kuuluvasti. Näin Jonkka on tehnytkin. Huomauttanut median kautta yhteiskunnalle – ja tätä varten mediaa taas tarvitaan – että Sipilän hallitus ei ole ottanut huomioon hänen tekemiään huomautuksia lakivalmistelussa. Tästä puolestaan on seurannut asioiden pitkittymistä, kun lakeja joudutaan sitten vatvomaan edestakaisin, mikä merkitsee myös selkeää resurssien hukkaamista.

Siinä yhteydessä, kun puhuttiin oikeuden luovuttamisesta kansainvälisille tahoille, tuli puheeksi EU. Vaikka juuri tästäkään ei puhuttu, minä en malta olematta ihmettelemättä, että vaikka EU:n esivaihe syntyi ikään kuin Saksaa 'vastaan' ja vähän niin kuin Ranskan 'puolesta', tässä on käynyt samantyylisesti kuin toisessa maailmansodassa. Vaikka rauhankonferensseissa varmaan todettiin, että se oli Saksa, kun hävisi, niin tosiasiassa Saksa kyllä voitti, kun taloudellisilla mittareilla mitataan, tai ainakin minun suuresti luottamani Tony Judt niin väitti kirjassa Post War. Vastaavasti EU:n tapauksessa Ranska niin sanoakseni on tullut vain hyväksi kakkoseksi, vaikka tarkoitus saattoi olla joku muu. Tai mistäs minä tiedän… Yhtä kaikki, en hirveästi ihmettele, että Ranskassa EU:sta irtaantumista ajavat populistit ovat saaneet niin paljon paljon kannatusta. Ranskassakin on isolla rahalla koulutettu eliittiä siinä tarkoituksessa, että se seisoisi juuri tällaisen vaaran veräjällä, mutta ei voi muuta sanoa kuin että hukkaan ovat menneet nekin rahat… Saksan ansioksi on luettava, että se on maksanut kiltisti osuutensa. Kyllä kannattaakin, sillä muuten Euroopassa alettaisiin syyttää saksalaisia siitä, mistä saksalaiset syyttivät juutalaisia 1900-luvun alkupuolesta.

Eilisen illan kruunasi vielä Ylen Puoluepäivä, jossa oli vuorossa Vasemmistoliitto. Heti alkuun pitää kehua tätä Ylen ideaa. Huomaa, että siellä on töissä epäsosiaalisia introvertteja, sillä sosiaalisen ekstrovertin päästä ei ikinä voisi pullahtaa näin mahtavaa ideaa kuin nämä puoluejohtajien puheet. Kaikkien mielestä puhetaito on ollut alennustilassa monta kymmentä vuotta, mutta asialle ei olla tehty mitään ennen tätä, vaikka puhuminen kai se on se pääväline, jolla politiikkaa tehdään demokratiassa. Hiiteen kaikki tyhjänpäiväinen twitteröinti! Rehellistä puhetta elävältä ihmiseltä vaikka sitten vain televisiossa! Ja eilinen Li Anderssonin puhe oli kyllä aivan huippupuhe! Vallan alkoi harmittaa, etten aivan kaikessa ole hänen kanssaan samaa mieltä. Tekisi mieli olla, kun oli niin hyvä puhe!

Siitä olin kyllä hänen kanssaan samaa mieltä, että kun kunnat nyt ovat tehneet hyvää tulosta, ei suoranaisesti ole syytä veronalennuksiin. Mielestäni nyt voidaan, kun rahaa näyttää olevan, keskeyttää kaikki meneillään olevat digitalisointihankkeet ja palata kunnissa palveluihin, joita hoitavat ihmiset. Sillä onhan se älyllisesti epärehellistä lööperiä, että samaan aikaan, kun valitetaan ihmisten syrjäytymisestä, nämä syrjäytymisvaarassa olevat eristetään jopa viranomaiskanssakäymisessä asioimaan vain koneiden välityksellä.

Anderssoniltakin tivattiin syitä sihen, miksi suomalaisen koululaitoksen tuokset ovat huonontuneet kansainvälisessä vertailussa. Jostain syystä hän oli halukas oikaisemaan tätä digitalisoinnilla. Tämä on outoa, sillä juuri digitalisoitumisen aikana tulokset ovat huonontuneet. Jos digitalisoituminen ja koululaisten oppimistulosten huonontuminen tapahtuvat yhtaikaa, on syytä kysyä, onko kysessä vain sattuma. Ilmiöiden pelkkä samanaikaisuus ei vielä merkitse kausaliteettia, mutta kyllä se niin vahva viite sen olemassaolosta on, että asiaa kannattaisi perinpohjin tutkia. Jostain syystä yhteiskunnassa vain ei ole halua siihen, mikä hämmästyttää minua, sillä jos digitalisaatio tosiaan aiheuttaa kaikki nämä negatiiviset ilmiöt, jotka sen kanssa yhtaikaa esiintyvät, siitä on tulevaisuudessa edessä hirvittävä niin inhimillinen kuin rahallinenkin lasku.

En tiedä, minkä verran Ylen ideaan oli vaikuttamassa AlfaTV. Yhteiskunnallisia asioita seuraavat ihmisethän on ajettu tälle kristllliselle kanavalle siitä yksinkertaisesta syystä, että sen Dosentti-nimisessä ohjelmassa haastatelluille annetaan oikeasti aikaa vastata sihen, mitä kysytään. Ylessähän näin ei aina ole ollut, mutta kieltämättä näissä nyt meneillään olevissa puoluepäivien tenteissä Yle on petrannut juoksuaan silläkin saralla. Niin että on se vaan loistava juttu, tämä monipuolinen, valtiovallasta riippumaton tiedonvälitys… (23.3.2017)