Filosofiakahvilassa onnellisuudesta

Maailmassa on paljon pahuutta, mutta myös Filosofiakahvilassa Frank Martelan alustus onnellisuudesta ja Kuopion kansalaisopiston Tähtituisku-tapahtuma.

Rupesin tuossa illalla katsomaan, että mitähän sitä on tänään Lähi-idässä mahdettu mesoa, ja kas, yksi Israelin puolustusvoimain sotilas oli iskenyt yhtä palestiinalaisministeriä kiväärinperällä turpaan ja suihkuttanut tätä kyynelkaasulla, minkä seurauksena ministeri Zaid Abu Ein oli kuollut. Tämä tapahtui laittomia juutalaisiirtokuntia koskevan protestimielenosoituksen yhteydessä.

Ja nyt ovat Jerusalemissa meneillään kohtalaiset mellakat. Minä en ole kukaan enkä mikään ennustelemaan tästä mitään, mutta arvelen, että tämä ei tästä nyt enää rauhaksi muuttu, semminkinkään kun Israel oli käynyt pommittamassa eilen paria paikkaa Damaskoksen lähellä Syyriassa, koskapa siellä oli arveltu olleen Hizbollahille menossa olevia aseita. Minua hämmästyttää päivä päivältä enemmän, ettei ISIL juurikaan hätyyttele Israelia, mutta on perustanut yksikkönsä jopa Saudi-Arabiaan, erittäin jyrkkään sunnalaiseen valtioon, ja hyökkäillyt sikäläisiä shiioja vastaan.

Eilen illalla oli jälleen Filosfiakahvia. Puheenaiheena oli onnellisuus ja merkityksellinen elämä.

Tällä kertaa alustajana oli minulle tuntematon Frank Martela, nuori heppu, joka on alkujaan valmistunut diplomi-insinööriksi ja ruvennut sitten  filosofoimaan vallan väittelemiseen asti jonkinlaisesta psykologisoidusta filosofiasta.

 

Martelan mukaan onnellisuutta on tutkittu lähinnä kyselytytkimuksilla, mutta häilyvät tulokset eivät hänen mukaansa johdu menetelmästä vaan sitä, että onnellisuus on niin hämärä käsite, että jokseenkin kaikki ihmiset ymmärtävät sen omalla tavallaan ja vieläpä riippuen sellaisista seikoista kuin että millanen sää on kyselypäivänä sattunut olemaan. Kyselytutkimuksissa kun ikään kuin saadaan tulokseksi, että ihmiset kokevat itsensä onnellisemmiksi aurinkoisina päivinä tehdyissä tutkimuksissa.

Ongelma on kuitenkin se, että ihmiset arvioivat kyselytytkimuksissa aivan mitä tahansa, eivät vain omaa onnellisuuden tilaansa, paremmaksi, jos sattuu päivä paistamaan. Ja tämä on kyselytutkimusten yksi ongelma: kyselytilanne vaikuttaa tuloksiin. Vielä ongelmallisempaa on, että ihmiset vastaavat kyselytutkimuksiin arvojen mukaan, eivät oman kokemuksensa tai oman käyttäytymisensä mukaan. Martelakin oli törmännyt tukimukseen, jossa ihmiset olivat väittäneet olevansa jokseenkin kaikilla kriteereillä onnellisia, mutta väittivät samalla silti kärsivänsä masennuksesta. Martela käytti tätä esimerkkinä onnellisuuden käsitteen hämäryydestä. Mutta minä väitän tämän johtuneen vain yhteiskunnallisesta kontekstista eli siitä, että on muodikasta olla masentunut. Vaikka olisi miten onnellinen ja käsittää sen itsekin, pitää väittää kärsivänsä masennusoireista, koska muuten ei noudata yhteiskunnan arvoja. Masentuneisuus on siis meidän yhteiskunnassamme tänä nimenomaisena historiallisena hetkenä solidaarisuuskysymys eikä liity mitenkään mihinkään onnellisuuteen määriteltiin onnellisuus miten tahansa.

Kuulijoiden oli vaikea sietää ajatusta, että paha ihminen voisi olla onnellinen. Onnen katsottiin liittyvän moraaliin ja sitä myötä olevan seuraus hyväksytyksi tulemisen tarpeesta. Eräskin herra totesi, että paha ihminen ei voi olla onnellinen, koska hän ei pysty resiprookkisiin ihmissuhteisiin eikä siksi kohtelemaan tosia niin kuin toivoisi itseään kohdeltava.

Mutta jos Anders Brejvik osallistuisi kyselymenetelmällä suoritettavaan onnellisuustutkimukseen, voidaanko kuvitella, että hän ei arvioisi itseään onnelliseksi? Kun kysyin asiaa, Martela arveli, että Breijvik vastaisi olevansa onnellinen, koska oli saavuttanut päämääränsä eli oli voinut toteuttaa itseään.

Ja vaikka eivät ulottuiskaan pahuudessaan aivan Breijvikin sfääreihin, kaikkien tuttavapiirissä lienee ketaleita, joiden ketkalemaisuus ei mitenkään estä heidän onneaan. Eli arkielämän havainnot eivät oikein tue onnellisuuden kytkeytymistä klassisiin hyvän elämän eettisiin kriteereihin.

Mutta viis tapetuista ministereistä ja onnellisista pahoista ihmisistä. Huomenillalla on Kuopion kansalaisopiston Tähtituisku-tapahtuma. Tänä avointen ovien päivänä voivat kansalaiset kierrellä työtiloissa klo 18 asti katsomassa, mitä opistolla opetetaan, ja minäkin menen malliksi kutomaan puilla, joilla kudotaan seisoaltaan. Kuulema tapahtumaa on järjestetty ennenkin, mutta minä en ole aiemmin ollut tilaisuudessa käydä siellä. Olen antanut kertoa itselleni, että tapahtumassa on myynnissä mm. opettajien valmistamia tuotteita, jotka kiinnostavat minua suuresti. Opistolla toimiva kahvila myy myös huippuleivonnaisiaaan. Kansalaisopiston kahvilasta saa tätä nykyä Kuopion parhaat pullat ja kakut. (10.12.2014)