Franciscus

Niin sitä on katolisella kristikunnalla jälleen uusi paavi.

Valitsivat tuossa alkuviikosta eli viime keskiviikkona, taisi olla 13.3., paavin, joka kuulostaa ainakin näin mediatietojen varassa aika kelvokaalta.

Paavejahan pidetään ainakin katolisen kirkon ulkopuolella yksinä helvetin pröystäilijöinä, joiden luulisi evankeliumeiden valossa olevan vihoviimeisiä Jeesuksen hyväksymiä otuksia.

Tämä uusi kuuluu olevan toista maata. Kerrotaan, että hän ei kotosalla Argentiinassa vaivautunut asumaan piispanlinnassa vaan jatkoi omassa siviilikämpässään majailemista virata huolimatta ja kulki töihin bussilla eikä tarkoitukseen varatulla, kuljettajalla varustetulla, limusiinilla. Kotimaansa kansalaisten, jotka suunnittleivat lähtevänsä seuraamaa paavin vaalia Roomaan, hän käski pysyä kotona ja antaa lentolippurahat köyhille. Tultuaan valituksi hän Vatikaanin omien virallisten nettisivujen mukaan pyysi ensin kansaa rukoilemaan siunausta itselleen ennen kuin sitten siunasi Pietarin kirkon torille kokoontuneen väen.

Nimekseen paavina hän valisti Franciscuksen. Ei numeroita perässä, sillä hän on ensimmäinen tämänniminen paavi. Ellei perään nyt sitten tule ykkönen.

Olen joskus aiemmin tällä blogilla pohdiskellut Franciscus Assisilaisen, 1200-luvulla varhaiskapitalimia vastaan nousseen tekstiilitehtailijan pojan ja hänen uuden, köyhyyden nimeen vannovan sääntökuntansa aiheuttamaa ns. köyhyyskiistaa. Franciscus nimittäin katsoi, ettäivät fransiskaanit omistaneet mitään. Mutta ajan filosofien mukaan he väkisinkin omistivat ainakin ruoan, jonka söivät, mihin Franciscus yritti vastata, että Köyhän vejet olisivat kuin lapset tai mielipuolet holhouksen alaisia, tässä tapauksessa paavin holhokkeja, jolloin kaiken, minkä he käyttäisivät, omistaisi todellisuudessa paavi. Tähän silloinen paavi tokaisi, että paavilla on muutakin tekemistä kuin omistella ryysyläisveljien leivänkannikoita ja kieltäytyi kunniasta.

Ja nyt meillä sitten on paavi, joka otti nimekseen Franciscus.

Uusi paavi on jesuiitta eli 1500-luvulla Parisissa turhautuneen ritarin Ingnatius Lyolan perustaman älyllisesti suuntautuneen sääntökunnan jäsen. Jesuiitoilla on intellektuelleina ollut taipumusta joutua napit vastakkain vallanpitäjäin kanssa. Tähän on ollut pääsääntöisesti kaksi syytä. He ovat onnistuneet, toisin kuin useimmat kristityt, pysyttelemään köyhien puolella. Ja heillä on ollut päämääränään vastustaa uskonpuhdistusta kaikin keinoin.

Jesuiitat perustelivat jo varhain utopistisia yhteisöjä Etelä-Amerikaan. Nämä yhteisöt perustuivat permakulttuuriin.

Muuten levittäytessään heillä on ollut tapana perustella erilaisia kouluja, esim. yliopistoja. Jesuitat eivät ole fundamentalisteja. Takavuosina tapasin Italiassa erään Vatikaanin virasta lupuneen miehen, joka oli väitellyt tohtoriksi evoluutiobiologaista.

Tämä uusi paavi voisi uusia Vatikaanin nettisaitin ulkoasun. Sen etusivilla on vaakuna, eli 'henkilökohtaiset aseet'. Se ei mielestäni sovi kristilliselle yhteisölle, sillä eikö jo Sanassa sanota, että 'älä tapa' ja että 'joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu'? Eivätkä sitä paitsi ketkään tiedä niin hyvin, mikä millekin yhteisölle sopii, kuin ne, jotka eivät ole po. yhteisön jäseniä... Typografiakin saitilla on amerikkalainen. Kristuksesta en havainnut saitilla surfatessani jälkeäkään. (16.3.2013)