Hajota ja hallitse vanhusten hoidossa

Tämä periaate ei tule toimimaan, kun meikäläisten ikäluokka tulee vanhusikään.

Käväisipä tässä yksi kaveri entisiltä asuinsijoiltani.

Puhuimme vanhistenhoitokriiseistä. Häneltä oli poistunut vanhuksenhoito-ongelma vuosi sitten luonnollisen poistuman kautta, ja vaikka hänellä oli vain yksi vanhus lähipiirssään, hän ol silti kokenut tilanteen hiukan problemaattiseksi semminkin kun tilanne oli ollut pitkään päällä, oikeastaan toista vuosikymmentä.

Tuttuni kertoi, kuinka iloinen hänen äitinsä oli ollut, kun oli päässyt vanhainkotiin -siellä hän tapasi pitkästä aikaa vanhoja tuttaviaan.

 

Meille on kummallekin vähän epäselvää, mihin perustuu tämä omituinen vanhustenhoidon visio, että vanhukset pitää hoitaa eristyksiin koteihinsa. Meitä on siis tässä maassa ainakin kaksi, joiden mukaan vanhukset pitää keskittää.

Toistan tässä jo aiemmin esittämäni hypoteesin, että nykymuoti vanhustenhoidossa perustuu myyttiin tervaskantovanhuksesta. Nimittäin muinaisina aikoina vanhoksi elivät vain nämä tervaskannot, muut kuolivat viisikymppisinä. Nykyisin parantuneiden olosuhteiden vuoksi vanhoksi kuitenkin elävät myös ne, jotka aiemmin olisivat kupsahtaneet viisikymppisinä, eivätkä nämä siis ole mitään tervaskantoja. Yhteiskunta toimii kuitenkin tervaskantomyyttinsä mukaan ja olettaa, että jos 60 vuotta sitten yli 80-vuotiaiksi eläneet olivat tervaskantoja, yli 80-vuotiaksi elävät ovat sitä myös nyt. Nämä viranomaiset unohtavat hyvinvointivaltion.

Toinen syy voi olla hajota ja hallitse -periaate. Kun vanhukset ovat eristyksissä viidensien kerrosten kaksoihin, he pysyvät napakasti omaisten ja viranomisten peukalon alla eivätkä rupea esittämään mitään omituisia vaatimuksia kuten että heillä pitää olla oikeus omanikäisiinsä ystäviin.

Me haluamme tulla keskitetyiksi vanhoina. Kun tulemme liikuntakyvyttömiksi tai lähes emmekä pääse enää matkojen päähän tapaamaan kavereitamme, haluamme asua kavereidemme kanssa samassa sanottakoon nyt sitten vanhusten keskuksessa. Siellä voi olla eri asteisesti tuettua elämistä, oma atk-tuki, oma laulukuoro, oma (kenties penkkiurheiluun keskittyvä) urheiluseura, oma lippu ja oma raha. Ja voi siellä olla oma lehtikin, sillä minä satun pitämään lehtien tekemisestä. Ja voin jo nyt luvata, ettei se ole verkkolehti.

Emme tiedä, keitä ovat nämä vanhukset, joiden viranomaiset väittävät haluavan asua kotonaan yksinään odottamassa, että joku tulisi käymään. Meille on juolahtanut mieleen, että kotona yksin asumista haluava vanhuskin voi olla myytti - niin kuin se tervaskantovanhuskin. Minä olen sitä ikäluokaa, että tuttavapiirissäni on runsaasti vanhustenhoito-ongelmia, eikä kukaan ole koskaan tavannut tällaista kotona yksin kaatuilemista himoavaa vanhusta. Mutta lehdissä väitetään, että sellaisia on…

Jos tämä nyt vanhuksina elämäänsä elävien ikäluokka on tällainen, niin olkoon sitten. Mutta näiden nykyvanhusten perässä tulee uusi ikäluokka, joka ei ehkä ole yhtä ihastunut tähän eristämispolitiikkaan. (25.11.2013)