Harmonitehtaalla

Uukuniemellä tehtiin solkenaan harmoneita, mutta en olve varma, oliko kyseessä nykyterminologian mukainen tehdas, sillä kaikessa oli noihin aikoihin, 1903-1977, käsityön tuntu.

Kävin viime perjantaina A.J.Tiaisen harmontehtaalla, missä tämän pojanpojanpoika Sakari Tiainen esitteli sitä meille – minun lisäkseni siis H:lle ja tämän tyttärelle, soitinrakentaja I:lle. I rakentaa nimenomaan harmoneita

Antti Juho Tiainen (1871-1931) teki ensimmäisen harmoninsa kotisaunassa. Muodollista koulutusta hän nautti ensin Sortavalassa Eero Mäkisen tehtaan yhteydessä olleessa käsityökoulussa. Eero Mäkinen oli kylläkin päätoimekseen Sortavalan seminaarin käsityönopettaja. Sittemmin A.J. Tianen jatkoi opintoja Tampereella Hedmanin oppilaana. Oman verstaan A.J. Tiainen perusti 1903, ja se muutti uudisrakennukseen, tähän, jossa vierailimme, vuonna 1914, kuten hirsiin on kaiverrettu.

Sitä mukaa kun kansakoululaitos vakiintui, luokkahuoneiden kalustoon alkoi kuulua harmoni. Olemme isännän kanssa pohdiskelleet, miksi koulusoittimeksi valikoitui nimenomaan urkuharmoni, ja isäntä on aprikoinut, että pianot eivät soveltuneet kristillisen yhtenäiskulttuurin kouluihin, koska ne olivat synnillisiä kapakkain soittopelejä. I kylläkin arveli syyn olevan pikemminkin siinä, että harmoni kestää paremmin lämpötilavaihtelita, eikä sitä tarvitse muutenkaan olla alituiseen virittämässä kuten pianoa.

Harmoneita hankittiin myös koteihin runsain mitoin, ja Uukuniemellä asia järjestettiin siten, että miehet  kävivät Tiaisen tehtaalla valmistamassa itse niille 'kuoria'. Verstaalla saaatoi olla usemapikin tällainen oman harmonin tekijä yhtaikaa.

Varsinaisen soitinosan tekivät sitten ammattilaiset. Viereisessä kuvassa näkyy palanen viritysharmonia ja oikeassa alakulmassa pari harmonin kieltä. Ne  ovat nykyisin ongelma, sillä niitä ei saa enää mistään. I rakentaa soittimensa siten, että hänellä on vanhan soittimen kielet, joiden ympärille sitten uusi soitin syntyy. Mitä virittämiseen tulee, I kertoi, että hänellä on jokin digitaalinen laite, jolla hän harmonit virittää.

I rakentaa eritoten matkaharmoneita, joita käyttävät nykyisin kansanmuusikot. A.J. Tiaisen talossa oli nähtävillä ihan vastikään jostain roskaläjästä pelastettu tällainen soitin. Kuvan matkaharmoni on Antti Juho Tiaisen rakentama, harmoniin kiinnitetyn laatan tietyistä tunnuspiirteistä päätellen 1920-luvulla.

 

 

 



Matkaharmonin voi sulkea laatikoksi, ja tällaisen kiinnitti A.J.:n poika, Uukuniemen kanttori, itsekin soitinrakentaja, Eino Tiainen (1908-1995) kirkon työntekijälle sopivanmerkkisen Simson-mopedin tarakkaan lähtiessään seuroihin soittamaan. 

 

 

 



Verstas on jätetty mahdollisimman pitkälle sellaiseksi kuin se kolmannelta sukupolvelta Tiaisen harmonitehtailijoita jäi. Niinpä verstas on kuin ihmiset olisivat lähteneet siitä vain hetkeksi pois työnsä äärestä.

 

Liimankeittopistekin on kuin liima oltisiin justiinsa saatu valmiiksi, ja komeat puiset puristimet odottavat seuraavaa käyttäjää siististi orrella.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös polkimien nauha, joka oli kaunis, monivärinen pirtanauha.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Verstaalle – samoin kuin viereiseen Tiaisten taloon – on koottu harmoneita eri ajoilta. Äärimmäisenä vasemmalla on harmoni, jolla on voitettu Suomen Messujen laatukilpailu vuonna 1930. Suomen Messuja, muuten, johti A.J.:n opettajan Eero Mäkisen poika, joka eräiden vuoteen 1918 liittyvien sukunsa sisäisten ristiriitojen tähden vaihtoi sukunimensä Kuoppamäeksi.

Muuta historiallista kalustoa ovat nämä intarsiasohva ja -tuolit. Siis tuolitkin ovat intarsiakuvioidut, mutta (oletettavasti 1970-luvulla) joku on vetäissyt seksikkään kiiltävän valkoisen maalin niille pintaan. Yleiskuvassakin on yksi harmoni, joka on maalattu omia aikojaan, tosin ruskeaksi. Arvostan sitä, ettei näitä ole renoveerattu, sillä sekin on historiaa, että arvot vaihtelevat.

Verstaalle on koottuna myös lehtileikkeitä. Yhdessä on kuva, jossa A.J.:tä harmonitehtailijana seurannut Väinö Tiainen (1904-1988) poseeraa verstaalla kahden pienen pojan kanssa, ja kuvatekstissä kysytään vuonna 1962, että tuleeko näistä Väinö Tiaisen pojanpojista tämän työn jatkajia. Voin tässä kertoa, että ei tullut, vaikka poikien isästä Pentti Tiaisesta (1929-) vielä tulikin. Vanhemmasta lehtikuvan pikkupojasta Juhasta sukeutui moukarinheiton olympiavoittaja; nuorempi Sakari pitää toki verstasta pysytyssä, joskin historiallisista syistä, ja ihan toisenlaisten päivätöidensä päälle. (15.6.2020)