Heleä helluntai

Suomen yleisin suokasvi raate

 

Heleä oli helluntai Uukuniemellä niin kuin kaiketi joka paikassa muuallakin. Tyhjennettiin huussi, laskettiin laituri, soudeltiin järvellä. Kirsikat kukkivat Uukuniemen kuuluisissa kirsikkapuuryteiköissä. Ja omenapuut aloittelivat kukintaansa lämpimimmissä paikoissa, samoin pihlajat. Selja kukki. Ja tuomet sellaisissa varjoisissa paikoissa kuin meidän mökkitiellämme, ja näytti siltä kuin olisi ollut vuosisadan tuomenkukinta. Kukassa olivat niin lemmikit ja ailakit kuin kullerot ja kielot. Laiturinlaskutalkoopöytään keräsin kukkakimpun, jossa oli yksi jokaista kukkivaa kasvia, paitsi voikukka, ja ihan niistä tuli muhkea kimppu. Kuulun sukupolveen, jonka ei valitettavasti enää tarvinnut kerätä kasveja koulussa, ja niinpä en tunnista kasveja juuri laisinkaan.

 

 

Kukkakimpusta puuttui myös sittemmin suolta löytynyt kukka, joka oli kerta kaikkiaan upea. Näytti vähän hyasintilta, paitsi että nuppuina kukat olivat vaaleanpunaiset, avautuneina valkoiset ja valkokarvaiset. Hieno! Aprikomme, että se on joku kämmekän kaltainen orkidealaji ellei suorastaan karjalainen versio lootuksesta! Kotiin palattua katsoimme kasvikirjasta, mitä olimme löytäneet, ja siinä kävi kuten keväällä löytämällemme harvinaisen värikkäälle linnulle, joka osoittautui peipoksi. Tämä nyt löydetty kasvi oli Suomen yleisin suokasvi raate…