Hihhuleita vai ei?

Voiko uskova olla liian synnitön saadakseen helluntailaisuudesta mitään?

Vietellessäni televisiottomien olojen retriittiäni Pohjanmaalla isäntä on nauhoitellut minulle erilaisia ohjelmia, joiden katsomista olen tässä varovaisesti aloitellut.

 

Eilen katsoin nauhalta ohjelman nimeltä Nuoret hihhulit. Aiheena olivat helluntailaiset 'meiltä kotoa' Etelä-Pohjamaalta.

 

Pettymykseni oli suuri, sillä ohjelman kaksi päähenkilöä eivät olleet hihhuleita ensinkään. Päinvastoin, he suhtautuivat helluntailaisuuteen erittäin epäilevästi. Tyttö suunnitteli suorastan helluntaiseurakunnasta lähtemistä. Poika ei ollut siihen vielä liittynyt, ja eräs painavista syistä kasteen mahdolliseen ottamiseen oli se, että vain siten hän saattaisi päästä töihin liikkeen palvelukseen. Kieltämättä harkinnan arvoista, sillä helluntailaisuudella on maailman nopeiten leviävänä uskonsuuntanan tarjota erittäin kiinnostavia tehtäviä. On siinä ja siinä, etten ala itsekin moista harkita...

 

Helluntailaisuus syntyi 1906 Amerikassa pyhitysliikkeenä, jollaisia oli muitakin. Periaatteesssa helluntailaiseksi tuleminen edellyttää voimakasta käääntymystä, julkista uskonnollisen vakaumuksen tunnustamista kasteessa, joka voi tapahtua vasta tietoisessa iässä eikä siis missään tapauksessa lapsena, ja kastetta seuraavaa järjetelmällistä pyhittäytymistä. Ohjelmassa päähenkilötyttö keskusteli toisen tytön kanssa siitä, oliko heidän kasteesa sellainen kokemuksellinen tapahtuma, jota helluntailaisuus periaatteessa edellyttää, ja molemmat totesivat, ettei sinne päinkään. He halusivat vain täyttää normin, että ympäristö olisi tyytyväinen heihin.

 

Helluntailaisuudessa ei siis kyetä aivan tarkkaan ottaen pitämään kiinni liikkeen alkuperäisistä ihanteista. Helluntailaisuudessa on lipsuttu myös lapsikasteen suuntaan, vaikka alkujaan sitä oltiin nimenomaisesti vastustettu. Pohjanmaalla minulle on kerrottu, että sikäläisissä seurakunnissa lapsia kastetaan esim. kuuden vuoden iässä. Kuusivuotiaan kastaminen ei minun mielestäni hirveästi eroa sylilapsen kastamisesta.

 

Päähenkilötyttö oli töissä kesäkonventissa, valtavassa kesäkokouksessa Keuruulla, ja huomiotani kiinnitti, että tarkkaan hän lukitsi aina toimistojen ovet. Helluntailaisuus on houkutellut yhteiskunnan laitapuolen kulkijoita, ja ilmeisesti liikkeessä ei itsessäänkän uskota, että pyhittyminen olisi kovin perusteellista käännynnäisten keskuudessa. Ohjelman lopussa oli kokous Helsingissä. Päähenkilöpoika kysyi kokousväen edessä, että kaikki ymmärtävät, mitä helluntailaisuudesta saavat ne, jotka ovat vetäneet heroiinia 15 vuotta ja saavat sitten vapautuksen piinastaan helluntialaisuuden ansioista, mutta mitä helluntaiseurakunnalla on tarjota niille, jotka ovat käyneet 15 vuotta pyhäkoulussa. (26.2.2011)