Hippihuone

Ajallisuuden

ja iäisyyden puristuksissa :-)

Mikään ei ole kiinnostavampaa kuin katsoa maaseudun rauhassa keinutuolissa istuen, kun lunta sataa.

Siivosimme jo noin kuukausi sitten ns. Helmin huoneen eli kamarin, jonka anoppi sittemmin valitsi makuuhuoneekseen. Koska siellä ei uskaltanut oikein koskea mihinkään, ettei anoppi suutu, jos sattuu vielä palaamaan, kävi vuosien saatossa niin, että siihen huoneeseen keräytyi kaikenlaista roinaa. Huoneessa ei tietääkseni siivottu kymmeneen vuoteen, tai en ainakaan minä sitä tehnyt. Mutta tosiaan, tuossa noin kuukausi sitten kannoimme sieltä epämääräsen määrän rojua ulkorakennukseen ja pystytimme sinne tilalle minun toimestani huoneeseen ajatuneet sängyt. Mainittujen sänkyjen omistussuhteet ovat epämääräiset, mutta ne ovat olleet täällä varastossa, täällä kun on jonkin verran tilaa. Esimerkiksi kuvan vasemman laidan kustavilainen jurvalaiskopio odottaa, että serkkuni pojista joku saa aikaiseksi tyttären, joka kenties suostuu noin kymmenennen ikävuotensa korvissa nukkumaan siinä.

Huone on siis installatio. Sanon sitä hippihuoneeksi, sillä tokihan oranssin värin ja itämaisten maalausten myötä mieleen tulee 60/70-lukujen vaihde. Huone päätyi installaatiokäyttöön, sillä sinne ei tule valoja - valokatkaisija nimittäin rikkoutui arkkupakastimen iskusta viime talvena, ja sen korjaaminen on muodostunut iäisyyskysymykseksi. Myöskään tuo oranssinpunainen pallolamppu ei toimi, vaan kannoimme sen esteettis-poliittis-pornoottiseksi installaation osaksi vanhasta navetasta samalla, kun kannoimme puolestaan sinne päin esim. anopin laverin. Installaatiossa yhdistyvät siis ajalliset ja ajattomat aspektit. Sitä on katsottava ajallisesti tarkkana ajankohtana eli silloin, kun on päivänvaloa - ikuisuusaspekti tulee siitä, että kattovalon katkaisijaa ei tultane ikinä korjaamaan. Ikuisuusaspektin korostamiseksi vasemmassa laidassa on koulutaulu, joka esittää ihmisen lihaksia ja luurankoa, momento mori -hengessä.

Ikuisuuden kuttuureihin sitoutmattoman luonteen ilmaisemiseksi seinillä on vanhoja maalauksiani, jotka esittävät erilaisia jumaluuksia. Tässä näkyvät hindulainen Ganesha ja assyyrialainen Elämänpuunkastelija. Molemmilla pitäisi olla käsissään erilaisia po. jumaluuden toimialueeseen liittyviä atribuutteja, mutta olen jättänyt ne pois. Esimerkiksi Elämänpuunkastelijalla pitäisi olla kädessään vesisanko ja sieni, josta se puristaa vettä. Mutta nyt jumaluuksilla ovat vain tyhjät kädet. (Huokaus..)

Siivousprojektin aikana löytyi ilmeisesti 50-luvulta peräisin olevaa pakkausgrafiikaa. Kyse on kankaiden värjäykseen käytettävästä jauheesta. Grafiikasta voisi päätellä, että elämä oli tuolloin yli puoli vuosisataa sitten paljon miellyttävämpää. Tai ainakin pakkausgrafiikka oli. (13.12.2014)