Hirviömäinen patriarkaatti?

Niin on sitten tasavallalla uusi presidentti.

Koska presidentillä ei oikeastaan ole valtaa vaan hän on lähinnä jonkinlainen valtakunnan narri, tärkeimmät arviointiperusteet eli siis äänestysperusteet liittyivätkin siihen, minkä tason huvitusta presidentti kykenee kansalaisille tuottamaan. Tällä kierroksella kiinnitettiin huomiota ehdokkaiden sukupuolielämään.

 

Valituksi tullut oli mennyt naimaan itseään 30 vuotta nuoremman naisen. Kauniisti tätä on luonnehdittu siten, että hän otti itselleen omaishoitajan. Rumempi tapa luonnehtia asiaa on kysyä, onko nyt valittu presidentti palauttamassa maan tavaksi hirviömäisen, patriarkaalisen, keskiaikaisen tavan vanhojen miesten naida nuoria naisia vallankäyttönsä objekteiksi. Tämä romuttaa suomalaisen sukupuolten välisen tasa-arvoihanteen ja Suomen maineen maailmalla. Seuraavaksi Niinistö varmaan rupeaa romuttamaan suomalaista koulujärjestelmää, sillä silläkin on valitettavan hyvä maine maailmalla.

 

Olisi ollut hyvä, että toinen ehdokas olisi tasapuolisuuden nimissä ollut yli 60-vuotias nainen, jolla olisi kolmekymppinen mies, mutta sitä ei saatu.

 

Jotain sentään saatiin, eli kansakunnalla on nykyisin oma homovävy. Sikäli kun vaalivalvojaisten televisioinnista oikein kuulin, Antonio Torres on saanut suomalaisen lempinimenkin: Antti. Homopresidentti ei olisi ollut uhaksi feminismille eikä koulujärjestelmälle. Itse asiassa Haaviston valinta olisi julistanut maailmalle, että Suomi on niin hyvä yhteiskunta, että meillä voi menestyä, vaikkei paljon kouluja olisi käynytkään.

 

Haavisto voisikin nyt seuraavia vaaleja odotellessaan suorittaa opintonsa loppuun.

 

Minusta tämä viimemainittu valinta olisi tuottanut suurempaa huvia kansalle. Valtiovierailuiden seurauksena kenties useammallekin kansalle. Mutta suomalaiset ovat sellaisia jurrikoita, että tässä sitä nyt kärvistellään seuraavat kuusi vuotta takapajuisen patriarkan kanssa. Ja ketä tästä saadaan syyttää: ennen kaikkea eteläpohjalaisia! (6.2.2012)