Housut

Ihan ite tein,

ja sen kyllä huomaa.

Koska Trump aloitti toissapäivänä kolmannen maailmansodan, on syytä valmistautua siihen, että tulee pulaa mitä erilaisimmista asioista. Minulla on viime maailmansotien ajoilta, vuodesta 1905 lähtien, äidin tädin Emman saamia kirjeitä, joista voi lukea, miten ihmiset joutuvat palauttamaan mieliinsä jo ammoin unohtuneita taitoja ja käytäntöjä, kun sota iskee. Minua on kehoitettu luovuttamaan nuo kirjeet SKS:n arkistoon, että ne olisivat suojassa tulelta ja vedeltä ja olisivat "muidenkin tutkijoiden käytössä", mutta olen pidättäytyt siitä toistaiseksi, koska en ole tutkija :-) Sitä paitsi osaa en ole ehtinyt itsekään vilkaista lainkaan.

Niin, nämä housut. Olin tilannut kaavat jo loppukesästä, mutta koska rupesin harrastamaan ikonimaalausta, en ehtinyt harrastaa housuntekoa. Eräs henkilö, joka ei ehkä halua tulla mainostetuksi tällä omituisia mielipiteitä sisältävällä blogillani, oikea kunnon pro, teki minulle malliksi yhdet, ja ne ovatkin tosi hienot. Ellei niitä mallikapaleita olisi ollut, en luultavasti olisi saanut näitä omiani kasaan, vaikka saksalainen kaavamyyjä väitti, että malli on helppo.

Vajaamittaiset nämä ovat tarkoituksella, mutta leveyssuuntaan tuli vähän liian isot. Ehkä en käyttänyt tarpeeksi saumavaroja – ne olivat jo mukana kaavoissa – tai sitten kaavojen valmistaja oli imarrellut naisia, jotka mielellään näkevät, että heille mahtuu pienemmät vaatteet kuin oikeasti mahtuu. Jouduin kuromaan housuja takaa kuminauhalla.

Tässä on siis vanha mekkoni, sellainen 80-luvun leveähelmainen ja -hartiainen juttu, joka on mm. esiintynyt isännän juhannusaiheisessa pikkujoulunäytelmässä Taistelu Isopönäkkälän kartanosta. Isäntä on siis blogin isäksi kirjoittanut yhden näytelmän… Koska kangas ei riittänyt, jouduin ottamaan käyttöön entisen mökkinaapurin Ailin minulle matonkudekäyttöön luovuttamaa pitsireunaista päällyslakanaa. Olin värjännyt sen ruskeaksi ja kutonut jo suurimman osan matoksi, mutta olin kaukaa viisaasti jättänyt pitsin ja sen lisäksi jonkin verran kangasta ympäriltä säästöön. Nyt se pala päätyi housuihini.

Vähän clownin housut, mutta minähän olen tällainen pieni iloinen pelle… Isäntä totesi, että ehkä niitä voi mökillä käyttää. "Eikö kaupaungissa voi?", kysyin. "Jos ei häppee mittään", kuului vastaus.

Housujen tekeminen on hirmuisen työlästä. Ensin piti kopioda kaaavat kaava-arkilta. Sitten leikata kangas, missä oli vemputtamista, kun sitä ei ollut riittävästi. Ja sitä ennenhän oli pitänyt purkaa mekko! Sitten alettiin ommella. Välillä osiaa piti harsia, välillä prässätä. Koska olin päättäänyt, että en osta näitä kokeiluhousujani varten mitään, jouduin sumplimaan ompelulankojenkin kanssa. Housujen ompelemiseen kuluu hämmästyttävän paljon lankaa…

Kuluu myös hermoja, sillä ompelukoneet ovat varsinaisia veitikoita. Sain kuitenkin vain kaksi ompelukoneraivokohtausta. Enkä joutunut purkamaan mitään, koska kaavat ja valmistusohjeet olivat niin hyvät.

Kolmannen maailmansodan syttyminen oli kuitenkin vain toinen syy ompeluharjoitukseeni. Päätimme erään tuttuni kanssa tehdä porukalla itsellemme sarafaanit. Arvelin, että sitä varten on hyvä perehtyä etukäteen tuohon ompelukoneeseen, jonka käytön ihminen hämmästyttävän helposti unohtaa. Se ei ole ollenkaan samanlainen taito kuin polkupyörällä ajaminen.

 

Sarafaaneja varten pitää muistaa varata riittävästi ompelulankaa. (5.1.2020)