Hyvää Qing Mingiä!

Tosin tämä on kiinalainen hautojenpuhdistuspäivä, mutta voi sekin olla hyvä.

Valoisaa Qing mingiä, puhtauden ja kirkkauden päivää, joka aloittaa lohikärmeen kuukauden. Savossakin on kirkas kevätpäivä, mutta meillä Suonenjoella on suoraan sanottuna sen näköistä, että jonkun pitäisi siivota täällä. Eli puhtaudesta ei ole tietoakaan. Vaihoehdot päivän toimiin ovat siis blogin kirjoittaminen, taulunmaaluu ja siivoaminen. Ja ehkä koivunkaato sekä eräät muut metsätyöt. Koivunkaato on aloitettu jo muutama päivä sitten siten, että siitä poistettiin linnunpönttö, ettei puun kaataminen vain jäisi suorittamatta siksi, että pönttöön on ehtinyt pesimään joku. Viime kesänä nimittäin jäi pihlaja-angervon välttämätön vesurointi väliin, koska yhdestä ison alueen pienestä oksanhangasta löytyi linnunpesä pikkuisine sinisine munineen.

Iranin kanssa on saatu aikaan toiveita nostattava esisopimuksen-esisopimuksen-esisopimus, ja Jemenissä jatkuu kaiske, ja nämä asiathan liittyvät yhteen niin kuin kaikki hyvin käsittävät.

Myönnän olevani ilahtunut asiain saamasta käänteestä, joka kylläkin on ollut hidas kuin laventelin itäminen. Olen ollut shiialais/iranilaismielinen 2000-luvun ensivuosista lähtien, sillä silloin iranilainen graafinen suunnittelu nousi globaaliin mahtiin. Tämä menestys oli lyhytikäinen, sillä vuonna 2004 tuli Ahmadinezad, ja se loppui sitten siihen, se. Mutta iranilainen kulttuuri oli kerennyt näyttämään potentiaalinsa. Länsimedia lakkasi tietenkin esittelemästä iranilaista kulttuuria, jossa korkeinta siis on graafinen suunnittelu johtuen islamilaisen kulttuurin kalligrafiaperinteestä, mutta ei se mitään, kiinalainen meikäläisen alan ammattimedia jatkoi iranilaisen graafisen suunnitelun esillä pitämistä ja hyvin jatkoikin.

Nyt on päästy Amadinezadista ja Rouhani panikin nopeasti tuulemaan sivistyneen lupsakan länsikoulutetun ulkoministerinsä kanssa. Kaikki ovat kerrassaan ihastuneita! Israeliliasetkin, paitsi pääministeriksi uudelleen juuri valittu Benyamin Netayahu. Iran ja Israel ovat aivan ylivoimaisia Lähi-idässä mitä tulee kaupankäyntiin ja luovuuteen ja niiden yhdistelmään eli viihdeteollisuuteen, ja vaikka valtioiden päämiehet eivät ole suuremmin tulleet toimeen keskenään, muusikot ovat, joskin se on tapahtunut joidenkin muiden maiden maaperällä kuin kummankaan omalla. Saksa kerää tässäkin taas pisteet.

Ja tämä kaikki on siis oikein hyvä, sillä näin saadaan persialaisen kulttuurin hedelmät elävöittämään näivettyvää länsimaista kulttuuria. Ehkä 60-luku saadaan taikaisin? Silloinhan Milton Glaser ymppäsi länsimaiseen kuvitukseen persialaisen miniatyyrimaalauksen viivan, mistä syntyi globaali muoti, jonka korkein piikki on Glaserin itsensä tekemä tätä viivaa hyödyntävä Bob Dylan -juliste, maailman levinnein juliste kautta aikain.

Tässä tulee kyllä olemaan mutkia matkassa. Ongelma on aika laajasti Länsimaiden ja sunnalaisen islamilaisen maailman välinen. Ongelman ytimessä on se, ettei sunnalainen islamilainen maailma ole toiminut vastavuoroisesti. Siltä on saatu öljyä, mutta sunnalaiset ovat saanet Länneltä monin verron enemmän kaikkea muuta. He eivät siis ole antaneet takaisin yhtä paljon kuin ovat ottaneet esim. tiedettä, tekniikkaa, koulutusta yms. Ja tämä on yleisinhimillinen synti.

Tämä oli toki ylittänyt sietämättömyyden rajan jo jokin aika sitten, mutta kun inhimillisten sosiaalisen vastavuoroisuuden normien rikkomisen lisäksi Saudit alkoivat aiheuttaa ylimääräistä riesaa ja sitten päälle vaatia Länttä siivoamaan jäljet, tilannetta alettiin tarkastella uudellen. Toki tätä riesaakin katseltiin aika pitkään, ja meikäläinenkin media puhui Syyrian 'kapinallisista', vaikka kyseessä olivat Saudien ja Qatarin rahottamat terroristit.

On vähän vaikea ymmärtää, miksi Saudit siihen leikkiin ryhtyivät, mutta sunnalaiseen islamiin kuuluu epärationaalisuus, joten emme koskaan tule pääsemään jyvälle siitä, mitä Saudi-Arabia haki. Mutta kirveensähän se kiveen iski, ja nyt se tietää, että sen satu on loppu sillä siunaaman sekunnilla, kun se ei enää kykene pitämään öljyn hintaa alhaalla.

Nyt, kun Al-Jazeeran keskustelupalsta on vuoden päivät ollut aivan yhtä tyhjän kanssa, emme saa tietää, minkä merkkisillä pysyyillä houthit 'kapinoivat' Jemenissä, mutta en minä nyt ihan hirveästi yllättyisi, jos kävisi ilmi, että Allahin asepaja tuottaa shiialaisille houtheille samanlaisia amerikkalaisia aseita kuin äärisunnalaiselle ISIL:ille. Vaikka asia onkin aika erilainen.

Saudien yritys Jemenissä on aika epätoivoinen. Saudit ovat yrittäneet luoda koko arabimaailman kattavaa liittoumaa Jemenin houtheja vastaan, mutta jos panarabismiin ei kyetty 70-luvulla, miten siihen kyettäisiin nyt? Saudeilla itsellään on asiaan motivoitumisessa pahimmat vaikeudet, ja kaikki tietävät ne: Saudi-Arabia vastusti takavuosina arabinationalismia, ja jos sen kansa liittoudutaan, on jokseenkin varmaa, että se itse on ensimmäisenä pettämässä liiton, jos uhka alkaakin kohdistua johonkin muuhun kuin al-Saudin kuningashuoneen ikiomiin pikku intresseihin.

Minua hämmästyttää jo toista viikkoa, ettei media ole kiinnittänyt huomiota siihen, että Oman ei edes muodon vuoksi ole ollut halukas tähän liittuoumaan. Tämän seikan sivuuttaminen hämmästyttää minua todella. Nimittäin jos Oman saa nuppiinsa, että sitä hotsittaakin ruveta pelaamaan, niin se voi olla merkittävä peluri.

Saudit eli wahhabilainen äärisunnalaisus häviävät tämän skaban. En tiedä, miten jälkipyykki on suunniteltu pestäväksi.

Tässä nyt sitten vain odotellaan, miten ISIL kaatuu.

Ja sitten seuraa jonkinlainen Muslimiveljeskunnan piirin järjestäytyminen. Qatar, vaikka siis tuki ISIL:iä jossain vaiheessa, on periaatteessa muslimiveljeskuntalainen, ja Egyptin viimeisimmän käänteen eli Sisin valtaantulon alla Saudi-Arabian ja Qatarin välit menivät jotakuinkin poikki, sillä Qatar oli tukenut muslimiveljeskuntalaista Mursia. Saudit eivät voi sietää Muslimiveljeskuntaa, sillä se on vastoin heidän absoluuttista monarkiaansa. Turkin Erdogan on Muslimiveljeskunnan miehiä. Muslimiveljeskunnalla ja shiialaisuudella on yhteisenä nimittäjänä suufilaisuus, joten se porukka tulee toimeen shiiojen/Iranin kanssa, ja Turkki onkin jo ilmaissut tyytyväisyytensä ydinvoima-esisopimuksen-esisopimuksen-esisopimuksen suhteen, koska kaupankäynnin esteitä ruvetaan sen johdosta purkamaan.

Ellei Mursia oteta hengiltä, hän varmaan palaa valtaan Egyptissä.

Palestiinalaisvaltio syntyy – Hamas on Muslimiveljeksunnan haaraososto. Palestiinalaisten toinen puolue, Fatah, arabinationalismin perillinen ja sellaisena aika yksinäinen nyky-Lähi-idässä, sopeutuu.

Turkki on vähän mysteeri. Olen arvellut tällä blogilla sukanneulonnan ja matonkudonnan lomassa, että se saattaa sodittaa ISIL:illä omaa sotaansa. Ennen kuin ISIL julisti Islamilaisen valtionsa, Lähi-idän medioissa haaveiltiin uudesta kalifaatista, jonka johdossa olisi Turkki ja Erdogan.

Mutta Muslimiveljeskunnan tyypit eivät ole mitään wahhadilaisia idiootteja ja siinä porukassa tiedetään, mitä Koraanissa lukee, ja siinä esimerkiksi lukee, ettei johtaja saa pröystäillä. Viime päivinä Lähi-idän mediaan ovat ilmestyneet kuvaukset Erdoganin tuhlailusta. Kohu on vähän samantaipainen kuin taannoin se, kun Netanyahun vaimo oli ottanut itselleen pääministerin virka-asunnon pullojenpalautusrahat, eli vähän niin kuin likkukanvarsia Erdoganin kohdalla kyse on kallista valkoisesta teestä. Huomiota ovat kiinnittäneet myös Erdoganin eukon kaavut, jotka ovat oikeaoppisia muuten paitsi ehkä hinnaltaan.

Ja Jemeniin tulee shiialainen hallinto, etteivät sunnalaiset hallitsisi yksin sen kulman satamia.

Ja Israel sopeutuu. Juutalaiset ovat hyviä hankkiutumaan takaisin väleihin vihollistensa kanssa. Iranilta ehkä vie vähän aikaa ennen kuin se antaa anteeksi sen, että Israel kävi kusemassa sen sentrifugeihin, ja sen, että Israel on kehuksellut tällä tempulla ympäri maailmaa myös suurelle yleisölle suunnatuissa kirjoissa kuten tällä blogillakin esilellyssä Bar-Zaharin ja Mishalin teoksessa Mossad. Mutta molemmat ovat kauppamiehiä, joten kyllä se siitä.

Irak oli jo alkujaan epämääräinen keinotekoinen konstruktio, ja se varmaan jaetaan jotenkin Iranin ja Turkin kesken. Syyrian kansa on vähän mutkallisempaa. Sitä ei voida jakaa, sillä Syyria on ollut olemassa aina aikojen alusta. Parasta olisi palata entiseen systeemiin, joskin luopuen sikäläisestä eriskummallisesta perinnöllisestä presidenttiydestä. Assad varmaan joutuu lähtemään, mutta valta toivottavasti pysyy näillä hiukkasen synkretistisillä ja mikä parasta, sekularisoituneilla, shiioilla, alaviiteilla.

Hyvässä lykyssä se on, kuulkaa, kohta rauha Lähi-idässä. Ja minä kenties pääsen sittenkin vielä tässä elämässä näkemään Tel Avivin Bauhaus-keskustan!

 

Joten mitä parahinta Qing ming -päivää! (4.4.2015)