Illuusiotonta uutta vuotta!

Ihminen on pieni luonnonvoimien ja tekniikan jaloissa.

No niin…

 

Pakkasimme jo eilen illalla tavarat, latoimme auton liekaan ja kellot aamuksi soimaan lähteäksemme anivarhain kohti Suonenjokea uuden vuoden viettoon. Pääsimme räntäsateesta ja Käkkäälän tien kehnosta kunnosta huolimatta onnellisesti perille, mutta sitten posahti.

 

Nimittäin lämmitysjärjestelmän paisuntasäiliö, joka on sijoitettuna tupaan uunin pankolle.

 

Aika paljon pärskähtää vettä sellaisista paisuntasäiliöstä, ja se on omituisen makeaa vettä...Isäntä tuli nielleeksi sitä syöksyessään päin vesityrskyä.

 

Luulimme tilanteen useampaankin kertaan jo hellittäneen, mutta sitten pamahti aina uudelleen ja vedenpaisumus jatkui.

 

Uuden vuoden aatto on vähän huono aika minkään asian hoitamiseen, mutta isäntä sai vakuutusyhtiöstä jonkun kiinni. Meidän käskettiin jättää sähköpattereita pitkin asuntoa ja lähteä lätkimään. Jättää sähköpattereita pitkin vettä tursuvaa kämppää? Ovat järjiltään vakuutusyhtiössä… Sillä kaikkien tukkimisponnistelujen jälkeenkin vettä valui ämpäri/puoli tuntia pitkin lattioita.

 

Ongelma ratkaistiin siten, että isäntä soitti itselleen taksin eli yhden entisen luokkakaverinsa viemään itsensä terveyskeskukseen saamaan apua mahdolliseen myrkytykseen ja minä jäin kylälle hoitamaan erään eläkkeelle jääneen putkimiehen kuljetuksia, että saisimme veden tulon hidastumaan siinä mitassa, että voisimme jossain vaiheessa turvallisin mielin poistua paikalta. Kuntoonhan sitä järjestelmää ei nyt voinut saada.

 

Ajelin putkimiehen kanssa Kärkkäälän raittia edestakasin haeskellen hänen kotoaan joitain tarvikkeita ja sitten vein hänet kotiin. Ja ennen pitkää hain isännän sairaalalta, missä hän oli ollut juomassa hiilivettä. Panimme sitten ne sähköpatteritkin pitkin taloa, että putket eivät jäätyisi ja aiheuttaisi enempää vahinkoa - keskuslämmitys jäi odottamaan asaintuntija-apua hamaan tulevaisuuteen.

 

Ja niin palasimme häntä koipien välissä Kuopioon.

 

Sellaista se on elämä pakkasella permakulttuurissa. Kärkkäälässä olivat sähköt menneet Tapanin päivänä koko kylältä ja olleet pois kaksi ja puoli vuorokautta. Naapurin eläköitynyt putkimies, joka kävi hätävarmistamassa paisuntasäiliön, tutkaili laitteita ja arveli, että kyseessä meidänkin katastrofissamme olisi ollut sähkövika. Jää nähtäväksi, mikä se oli, sillä kaiken olisi pitänyt kerrankin olla kunnossa.

 

Ja kysyä sopii, mitä olisimme tehneet, jos sitä naapurin ex-putkimiestä ei olisi ollut? Olemme ylenmäärin kiitollisia hänelle! Eikä ole ensimmäinen kerta.

 

Yksi jos toinen naapuri pysähtyi ihmettelemään tilannetta. "Ei kun lattia auki vaan", oli eräs toteamus. Äiti! Kyllä sen varmaan vakuutus maksaisi, mutta meidän pitäisi se hoitaa…

 

Kun olimme Kuopioon palattuamme kantaneet tavarat autosta, isäntä aprikoi, että mitähän siellä seuraavaksi tapahtuu. Hän arveli, että se palaa, sillä kaikki muut tuhot siellä ovat jo tapahtuneet.

 

Niin että parempaa uutta vuotta, meille ainakin, toivon minä. (31.12.2011)