Irtohuomioita ISIListä

Tilanne jatkuu kummallisena Lähi-idässä.

Jo siinä heti ISILin aloittaessa todellisen rynnistyksensä, ihmeteltiin, miten kourallinen näitä resupekkoja onnistui lyömään koko valtavan Irakin armeijan. Irakin armeija hävisi siis tahallaan, ja taustalla on sikäläinen shiiojen ja sunnien valtataistelu. Molemmat osapuolet ovat valmiita myymään kotimaansa ISILille, kunhan vain se toinen puoli häviää, ja etenkin sunnalainen väestö on selvästi tukenut ISILiä ja toiminut sen apuna.
 
Maita, joissa on suurin piirtein sama sunnien ja shiiojen jakauma, on maailmassa minun infograafisen pläjäykseni mukaan viisi kappaletta. Se, kumpia on enemmän, ei yleensä ole vaikuttanut vallan jakoon, vaan pääsääntöisesti jöötä ovat pitäneet sunnit, ja poikkeuksia ovat olleet Syyria ja Saddam Husseinin jälkeinen Irak, mitä sunnien on ollut erittäin vaikea sietää -sikäli kun Syyriaa ja Irakia on kumpaakaan enää käytännössä olemassa. Varmaan monelle yllätyksenä kolmas on Turkki, mikä selittää Turkin haluttomuutta olla tässä ISIL-kiistassa sen enempää puolesta kuin vastaankaan vaan pikemminkin päinvastoin. Toinen Turkin epämääräisiä puuhia selittävä kanta on se, että (sunni) Erdogan on Muslimiveljeskunnan kannattaja. Nämä kolme mainittua maata ovat suurin piirtein 'samanmuotoisia', eli väestömäärä on suuri ja bruttokansatuote per capita pieni, eli ne ovat kuviossani vaakamuotoisia. Neljännessä ja viidennessä tilanne on päinvastainen eli ne ovat infograafisessa pljäyksessäni hyvin kapeita pystymuotoisia, ja nämä ovat Kuwait ja Bahrain. Bahrainissa on ollut sunnien ja shiiojen välisiä levottomuuksia, mutta Kuwait kai yhteiskuntana jotenkin toimii.

Eilen ilmaantui kansainväliseen mediaan - ja nyt oli jo aamun Hesarissakin -  että  Irakin pääministeri Haider al-Abadi vaatii muuta maailmaa, etenkin USAta, ratkaisemaan tämän sunnalais-shiialaisen konfliktin heidän puolestaan. Tästä ilosta amerikkalaiset ovat kieltäytyneet. Al-Abadi katsoo, ettei ongelma ole Irakin ongelma vaan muun maailman pitää kantaa siitä vastuuu siitä syystä, että Irakin maaperällä taistelee kaikenkarvaista terroristia, joiden kotimaa ei ole Irak vaan esim. Saudi-Arabia, Egypti ja Ranska - Hesarin jutussa tosin Euroopan maita ei oltu yksilöity, mutta maailman mediassa oli. Mutta yhtä kaikki, samaan aikaan, kun osa omasta väestöstä vesittää hommaa toisesta päästä eli toimii kaikin keinoin ISILin hyväksi, Irak haluaa amerikkalaisilta toimia sen toisen pään hoitamiseen eli taistelemaan ISILiä vastaan.

Mutta ei tässä kaikki. Eilen illalla pärähti verkkoon uutinen, jonka mukaan Al-Assadin joukotkin olisivat ilmaiskuin tukeneet ISILin etenemistä. Eli kaikki osapuolet, niin shiiat kuin sunnit, yrittävät ajaa muun maailman ratkaisemaan keskinäisen ongelmansa.

Kallaveden rannalta nojatuolista käsin spekuloimalla tähän on kuviteltavissa kaksi syytä. Toinen on se, että jos ja kun länsimaisin voimin joku ratkaisu syntyisi, vastapuoli ei voisi syyttää valtaan päässyttä muslimipuolta vaan sen olisi syytettävä Länsimaita ja etenkin Yhdysvaltoja. (Shiialaisen) Al-Assadin valintoihin syy saattaa olla haukkuus saada sunnit tappelemaan vieläkin kovemmin keskenään. Ankarasti jaoteltuna sunneja on kolmea lajia. Yksi ovat nämä ISILin kannattajien tyyppiset radikaalit sunnit, jotka ovat aika huonosti jos lainkaan perehtyneitä Koraaniin, mutta käyttävät Koraania lyömäaseena sellaisissakin asioissa, jotka Koraani suoraan kieltää kuten pakkokäännytyksissä. He ovat 'perusmuslimeja', jotka haluavat kuria ja järjestystä hintaan mihin hyvänsä. Toinen laji on Muslimiveljeskunta, joka on jonkin verran älyllinen suunta edelliseen verrattuna joskaan ei tietenkään länsimisesta vinkkeelistä. Ja kolmas laji on Persianlahden wahhabilaisten hallitsemat monarkiat, joissa siis valta periytyy suvuissa, minkä Koraani kieltää. Tätä vallan periytymistä pidetään kuitenkin tärkeimpänä shiioja ja sunneja erotavana tekijänä paradoksaalisesti siksi, että shiiat aikonaan hyväksyivät sen ja sunnit vastustivat, ja nyt siis hallitsijain perinnöllisyys on normi wahhabilaisessa eli itseään puhdasoppisimpana pitävässä sunnalaisuudessa.

Satuin eilen illalla nettiin juuri silloin, kun tuo viimemainittu Al-Assadin ISILin tukemista koskeva uutinen sinne ilmaantui, ja oli mielenkiintoista seurata, miten eri mediat sitten kopioivat ilmeisesti alkujaan Reutersin tekstiä omille sivuilleen. Muutokset tekstiin olivat aika pieniä, mutta kuvaavia, kuten juuri tuo, että tämän aamun Hesari ei suostunut yksilöimään eri Euroopan maista Irakiin survoutuvista ISILin taistelijoista, vaikka al-Abadi lienee itse alkujaan yksilöinyt. Silti po. lausunto on aamun Hesarissa lainausmerkeissä, minkä pitäisi viitata sanatarkkaan lainaukseen.

Olen aika harvoin amerikkalaisten mielestä samaa mieltä mistään, mutta nyt se heidän strategiansa on täältä nojatuolista Kallaveden rannalta aika hyvä. Amerikkalaiset vain pyrkivät huolehtimaan sitä, ettei ISIL saa suoranaista riemuvoittoa, mutta pitävät tarkoin vaarin, etteivät ratkaise sotaa. (3.6.2015)