Itkevä insinööri

Nyt on insinööreillä edessä kauhun paikka: kaupan on koneita, joita ihmiset osaavat käyttää.

Eilen oli Pohjanmaalla 30 astetta pakkasta. Tänään oli 20 astetta vähemmän, mutta säätila tulee lähelle myrskyä. Kun tallustelin sunnuntaipäivän ratoksi työpaikalle ja takaisin, teillä oli lumen ja tuulen voimasta alas paiskauteneita oksia.

 

Tänään valitti joku insinööri Hesarissa, mitä kauheuksia voikaan seurata siitä, jos tietokoneet ovat helppokäyttöisiä.

 

Argumenointi kuulosti vähän siltä, että jos tietotekniikka tulee niin helppokäyttöiseksi, että tavan talliaiset pystyvät käyttämään sitä omia aikojaan, insinöörit menettävät valtaansa. Sillä mikäpä olisi tavallisen insinöörin - sellaisen, jota ei ole ikinä huolettanut muu kuin saada toteuttaa itseään johtojen sun muiden härveleitten kanssa oman insinöörintahtonsa mukaan - mielestä kamalampaa kuin jos markkinoille tulee niin helppokäyttöisiä laitteita, että ihmisille ei enää riitä, että koneet toimivat jotenkin, vaan he valitsevat sen, mikä toimii varmasti ja nopeasti ja vieläpä tavalla, jolla laitteen odotetaan toimivan.

 

Insinööriä huoletti, että valitessaan jonkun laitteen ostaja sitoutuu laitteen valmistajan tarjoamaan sisältöön, ohjelmistoihin sun muuhun. Mutta insinööri hyvä, sinä voit aina kehittää paremman laitteen, ohjelmat ja sisällöt! Se on markkinatalouden henki. Ja heti kun olet tehnyt sen, käyttäjät seuraavat kyllä sinua.

 

Ja paremmuuteen kuuluu nykyisin yhä enenevämmässä määrin laitteen ulkonäkö. Ei siis riitä, että laite vain toimii.

 

Meillä on kotona pari PC:tä, enkä käsitä, mihin niiden suosio perustuu. Ensinnäkin ne tietenkin ovat rumannäköisiä, mutta toiseksi ne avautuvat hitaasti. Ruudulle ilmaantuu kaiken maailman tekstejä ja numeroita, rivit vain vilisevät, viimeiseksi ilmaantuu keskelle öllistelmään virustorjuntafirman mainosloota, minuuttikausiksi. Mitä sinä aikana on tarkoitus tehdä? Palvoa teksti- ja numerorivien laatijoita? Sytytellä heidän kunniakseen kynttilöitä? Kumarrella? Ristiä kätensä? Suorittaa votiiviuhreja?

 

Mac-läppäri aukeaa noin kymmenososassa siitä ajasta, jona PC-läppäri näyttää ruudulla pelkkiä insinöörien omia koodeja.

 

Ja iPad aukeaa silmänräpäyksessä, välittömästi. Heti.

 

Kun Apple mainosti vehkeitään pari kymmentä vuotta sitten, se teki sen fokusoimalla käyttäjien tarpeisiin. Kun PC-markkinoijat laativat ilmoituksen, siinä oli kuva koneesta ja hirveä määrä insinöörien salakieltä. Kun Apple teki ilmoituksen graafisten suunnittelijain ammattilehden takanteen, siinä ei ollut koneen kuvaa ollenkaan. Eikä mitään teknistä hevonpaskatekstiä. Apple omenoineen oli ihan pienellä jossain kulmassa. Ja koko ilmoituspinnan täytti neljällä värillä painettu mustavalkokuva mustasta nyrkkeilijästä, jonka nimi on Mohammad Ali tai jotain sinne päin.

 

Sillä graafisen suunnittelijan ongelma on saada kuvista haluttuja sävyjä irti. Pelkällä mustalla painettuna mustaihoisesta ihmisestä ei oikein saa painokuvaa aikaiseksi. Mustavalkokuvasta mustaihoisesta ihmisestä tulee jotain duotonena, mutta sitä tekniikka pääsee harvoin käyttämään. Nelivärisenä saa aikaa säällisen tuloksen, mutta niihin aikoihin se vaati melkoista teknistä osaamista ja tarkkojen ohjeiden laatimista värierottelijalle. Apple vetosi nyt siihen, että neliväripainettavan mustavalkokuvan osavärit saattoi nyt kontrolloida itse, tarvitsematta tapella filmin mustumakäyristä ja densiteeteistä repromestareiden kanssa. Ja jäljestä tulee jonkun näköistä.

 

Huom! Helpottaa työtä ja tulos on jonkun näköistä verrattain ankarilla mittareilla mitattuna.

 

Ho-hoi! Jonkun näköistä ankarilla mittareilla mitattuna!

 

Ja kyllähän Applen laitteiden designkin on nykyisin jonkun näköistä. Joutuvatkohan insinöörit nyt Applea seuratakseen turvautumaan muotoiluun?

 

iPadissä on kyllä puutteensa. Minä en pääse sillä päivittämään blogiani…

 

Mutta on siinä hitsin hyvä näyttö.

 

En ole vieläkään päässyt selville siitä, mihin iPad joustaa, jos oikein kunnon käyttöliittymän haluaa vaikkapa jollekin julkaisulle tehdä. Esim. Hesarin käyttöliittymä ei ole kaksisen näköinen, mutta ongelma lienee siinä, että Hesari joutui tekemään sen niin nopeasti. Tosin olisivat voineet palkata paremman graafikon… Muut suomalaiset lehdet ovat lähinnä mahdollisimman tarkkoja kopioita painetuista versioistaan, ja sehän ei ole jutun pointti.

 

Meillä ei ole vielä niitä insinöörinplanttuja työpaikalla, jotka ovat luvassa iPadin jouston tutkimiseksi… (16.1.2011)