Ja taas digitalisaation ja globalisaation vastustusta

En luovu antiikkipuhelimestani, vaikka pariin kertaan on käynyt ilmi, että muille ihmisille eli älypuhelimille normaalit tekstiviestien liitteet eivät tavoita minua sen kautta. Olen päättänyt, että se puhelimeni on riittävän digitalisoitunut minulle, semminkin kun sen akku kestää viikon.

 

Ihminen alkaa olla synonyymi sanalle puhelin.

Kuunneltuani päivän digitalisoitumisen ylistystä ja globalosoitumisen julistusta, tulin kotiin, missä postiluukun alla odotti käsin kirjoitettu kirje ystävältäni K-M:ltä Didrichsenin taidemuseon Edvard Munch-postimerkillä varustettuna. Keitin yrttiteetä ja otin mukaan juustosänpylää, ja luin hitaasti nautiskellen kirjeen, minkä jälkeen lepuutin vielä hetken silmiäni postimerkissä, tässä pienoisgrafiikassa.

Aloin pohtia, mitä kaikkea digitalisoitumisen mukana onkaan menetetty. Suurin osa ihmisistä on menettänyt kirjeet, vanhan hyvän ajan kirjeet, jossa ystävät filosofeeraavat omaa ja toistensa elämää ja kannustavat jaksamaan toimimalla rakastavan älyllisenä valonpilkahduksena maailman välillä umpimustissa melskeissä.


Mistä tuli edelleen mieleeni Tom Hodgkinsonin The Idler, alkujaan lehti, sittemmin myös The Idler Academy, joka pitää kursseja sellaisista aiheista kuin juuri kirjeenkirjoitus mutta myös parsiminen, taidetekstaus ja filosofia ynnä ukulelen soitto, kuorolaulanta sekä vihannesten kasvatus.

Vihannesten kasvatuksesta puheen ollen sain tänään globalisaation ja digitalisaation lomassa kuulla, että kasvihuoneessa voi kylminä öinä polttaa kynttilöitä, mikä nostaa juuri sen hitusen lämpötilaa, että tomaatit eivät puudu. Lähdenkin heti huomenillalla tähän kynttilän polttoon sikäli kun en ole jo auttamattomasti myöhässä, sillä viime yö oli todella kylmä.

Ja olen, muuten, ruvenut jo pari viikkoa sitten kirjoittamaan päiväkirjaa mahdollisimman oikeaoppisella vanhanaikaisella kaunokirjoituksella. Se hidastaa kirjoittamista ja sitä myötä parantaa ajatelua ja tekstin sisällön laatua.

Globalisaation kohdalla oletetaan, että globalisaatio on se globalisaatio, jonka me täällä Lännessä olemme määritelleet. On tavallaan liikuttavaa, että samaan aikaan, kun Venäjä ilmoittaa jonkinasteisella sotavaoimalla Ukrainassa, ettei se halua meidän länsimaista 'globalisaatiotamme' lähinurkilleen ja Lähi-idässä on jo neljä vuotta haistatettu meillä paskat samasta asiasta samoilla, joskin paljon järeämmillä menetelmillä, joku vielä jaksaa uskoa vuosituhannen vaihteen aikoihin vallalla olleeseen, naiiviksi jo osoittautuneeseen globalisaation visioon. Syyrian ja Irakin tienolla sunnimuslimit pyrkivät kaikin keinoin luomaan oman globalisaationsa, ja EU maksaa hinnan pakolaisina, paitsi jos nämä sattuvat hukkumaan Välimereen. Siinä sitä on globalisaatiota. (9.6.2015)