Jooga ja Vasselin lampi

Joogalla ja Vasselin lammella Uukuniemellä on yhteistä se, että molemmissa joutuu kohtaamaan sekä oman mielensä että maailman pimeyden.

 

Joogaamiseni on ollut ala-arvoista. Olen hädin tuskin kerran viikossa joogannut, mistä on seurannut lihomista ja muutakin kunnon rapistumista.

 

Olin joogannut lauantaina, ja eilen oli suurena haaveenani joogata myös. Yritän päästä tässä aluksi edes kahteen joogasessioon viikossa. Aluksi näytti epävarmalta eilisiltainen joogaamiseni, ei tosiaankaan hotsittanut, mutta sitten aloin saada solkenaan kiukustuttavia työsähköposteja aina klo 21 ja risat asti. Siispä jouduin joogaamaan, että saisin nukutuksi. Kaikessa on siis hyvät ja huonot puolensa.

 

Kriisiaikoina - jollainen minulla on juuri käsillä - joogaaminen on jotenkin pelottavaa. Siinä joutuu kohtaamaan paitsi somat epäkohtansa myös maailman epäkohdat, ja yksi joogan seurauksista on maailman 'välttämättömyyksien' kyseenalaistaminen. Jokainen joogamatolle asettumiseni saa minut vakuuttuneemmaksi siitä, että maailma ei oikeastaan ole minkään arvoinen, eivätkä sen ihmisetkään. Joogaaminen toisin sanoen on kuin hyppääminen Vasselin lampeen viidestä metristä.

 

Ei ole mikään juttu hypätä viidestä metristä uimahallin altaaseen, jossa on tasalämmin vesi. Vasselin lammessa joutuu koukkaamaa tosi kylmistä syvyyksistä. Uimahallin altaasta myös näkee mihin hyppää: alla on siistiä valkoista kaakelia kirkkaan veden alla. Mutta Vaselin lammessa, vaikka se mittaustulosten mukaan onkin syvä, ei voi varmaksi tietää, mihin sitä joutuu. Kun lampeen ennen hyppäämistään katsoo, näkyy pelkkää mustaa pimeyttä.

 

Ohessa kuva Vasselin lammesta jonain menneisyyden ruskapäivänä. Kuva on otettu uimahyppytelineiden jostain kerroksesta. Nykyisin telineet on purettu. (11.4.2012)