Joogaa hillolla

Sadonkorjuuaika on alkanut.

Eilen illalla joogasin ensimmäisen kerran reiluun viikkoon, ja aloittaessa tuntui kuin olisi kuilun ollut hyppäämässä. Pelkäsin, että tuskallista siitä tulee, ja tosiaan, jotakuinkin kaikki sattui ja hikoilin karmeat määrät. Mutta kyllähän siitä aina kroppa raikastuu, yleisesti ottaen asento paranee ja huomaa, miten oiettua tuntuvat omituiset paikat venyvän, kun joutuu taas seisomaan suorassa. Minä nimittäin menen viikon joogaamattomuudessa aivan lysyyn…

 

Koska elämääni on ilmaantunut ennakoimattomia rasituksia, päätin, että elämää pitää keventää, ja elämästäni alkavat nyt tippua kaikki ’siedätyshoito’-tyyppiset asiat kuten punainen väri. Punainen on saanut minut ikäni ahdistumaan (paitsi jos sitä esiintyy vain aksentteina), ja viime vuosina olen yrittänyt karaista itseäni tuon asian suhteen. Lähinnä siksi, että kiinnostuin Kiinasta, ja siellä on punainen arvossaan. Tuo siedätyshoito loppuu nyt. Pitäisi vaihtaa tämän bloginkin värit…

 

Tänään meillä on ollut suuren luokan hillonkeittopäivä.

 

Huomisesta lähtien taidan ruveta satutädiksi. Kirjoittelen tänne blogille pätkiä siitä synkretistisestä sadustani siiheksi kun saan sen kunnolla vauhtiin.

 

Kuvituksen suhteen taidan sittenkin luopua kitschityylistä. Ehkä huonolla maulla pitää sittenkin olla jotkut rajat… (13.7.2011)