Joogaa, mausteita, neuleita

Tänään on ollut upea sinisenmusta syksyinen sadesää, jona naapurin pihan koivu hehkuu keltaisena.

Loppukesästä vasempaan ranteeseeni ilmaantui patti. Päättelin sen johtuvan rasituksesta, ts. väärästä asennosta joogatessa. Vähensin joogaamista, ja seurauksena oli tietenkin taantuminen siinä puuhassa. Nyt joogaamaan ryhtyminen on todella vastenmielistä. Yleensä joogan suola ovat olleet minulle kolmiot, mutta nyt 'tavallinen' kolmio vasemmalle sattuu. Kolmioiden takia sitä sitten on yleensä sietänyt kaikki sellaiset asanat, joissa pitää venyttää vatsalihaksiaan niin kuin nyt kamelin! Minä olen huonoryhtinen ihminen, joka en vapaaehtoisesti oikaise vatsaani.

 

Nyt on sitten hirmuinen tahdon ponnistus palauttaa joogaan normaali rytmi ranteen patin parannuttua.

 

Toinen tahdon ponnistus on parvekkeen tyhjennys mm. kesäkasveista. Minulla ei ole harmaina aavistustakaan, mitä esimerkiksi valtavalle roosmariinille olisi pitänyt tehdä, mutta päätin riipiä siitä lehdet. Olen toki nähnyt kuvia, joissa maustekasveja on ripustettuna pieninä nippuina kuivumaan. Mutta meillä ei oikein ole mitään paikkaa, mistä ripustaa sellaisia.

 

Timjamin päätin pitää vielä ruukussaan.

 

Mutta parasta opetella tuon kaltaisia asioita, sillä luultavasti tässä on kohta totisesti siirryttävä permakulttuuriin.

 

Kolmas ponnistus on auton huolto. Kun viimeksi ajelin Savoon - mikä tapahtui pimeällä - siinä eivät pysyneet pitkät valot päällä.

 

Permakulttuuriin siirtymisen varalta aloitin myös toisen villapaitaneuleen. Langat ovat peräsin Heinolan torilta. Olin ostanut ne juuri, kun olin päättänyt, etten enää ikinä osta mitään lankoja, ja olin vastikään survonut kaikki ylijääneet villapaita- yms. lankojen loput kaupungin kudonta-asemalla valmiiksi luotujen shaaliloimien väliin.

 

Langat ovat erikoiset, jotain villan ja pellavan sekoitetta, harmaanvihreän ja harmaanpinkin sekaiseksi meleerattuja.

 

Syy toisen neuleen aloittamiseen on se, että haluan edelliseen työhön kaarrokeeen, ja minun on hieman vaikeaa hahmottaa, miten sen siihen teen. Siinä villapaidassa on kauhea määrä värejä eikä esim. symmetrian häivääkään… Siispä se saa levät siihen asti, kun aivoni tuottavat jonkin ratkaisun. Ja välillä teen kelttiläsivaikutteista kuvioneuletta niistä pinkista ja vihreästä harmaiksi sekoitetuista langoista. (19.10.2011)