Joskus on haluttu Neuvostoliittoon

Arto Rinne esittelemässä kirjaansa Karjalaan kaikonneita, Kuopion pääkirjasto, 24.3.2022 klo 17–18.

Tämän meneillään olevan, Venäjän aiheuttaman eurooppalaisen suurkatastrofin keskellä kävimme kirjastolla kuuntelemassa, kun Arto Rinne esitteli viime vuonna eli 2021 ilmestynyttä teostaan Karjalaan kaikonneita – Suomalaisten pakolaisten kohtaloita sukutarinnana, vaikka pidänkin kirjan alaotsikkoa vähän outona. Kirja kertoo lähinnä Rinteen isovanhemmista ja isästä, joista ensinmainitut muuttivat silloisesta asuinpaikastaan Kotkasta Neuvostoliittoon 1930-luvun alussa ilmeisen vapaaehtoisesti, joten minulle on tässä nyt vähän epäselvää, missä kohdan tässä kertomuksessa on se pakolaisuus.

Tarina on toki mielenkiintoinen, ja henkilökohtaista mielenkiintoani lisää se, että Rinteen isoisä oli alkujaan nimeltään Kiiski. Hän taisteli sisällissodassa punaisten puolella, mikä johti sodan jälkeen varotoimena nimen vaihtamiseen Rinteeksi. Meillä on äitini äidin suvussa Kiiski- nimisiä. Lisäksi Arto Rinteen esi-isät olivat lähtöisin Virolahdelta, mistä oli kotoisn isänpuoleinen isoisäni. Arto Rinne ilmoitti olevansa valmis jäämään varsinaisen tilaisuuden jälkeen keskustelemaan luentopaikkaan, mutta ikävä kyllä, meillä oli siinä muuta askaretta ja jouduimme heti lähtemään, joten en päässyt nyt selvittelemään näitä sukukuvioita.

Yhtä kaikki, Kiisken/Rinteen perheelle muodostui sangen vaiherikas elämä. Vaikka Neuvostoliittoon oltiin muutettu ideologisista syistä, Arto Rinteen vuonna 1908 syntynyt isoisä teloitettiin Stalinin vainoissa 1937. Mutta kohtalon kirjossa oli muitakin värejä kuin mustaa, ja yksi kertomus ansitsee nyt tulla minunkin toistamakseni, sillä se liittyy Talibin antihaurauden käsitteeseen.

Meneillään oleva Venäjän hyökkäys Ukrainan kautta koko läntistä maailmaa vastaan liittyy mielstäni siihen, miten globalisaatio on muuttanut maailman niin monimutkaiseksi, että iso osa ihmisistä ei pysty elämään siinä. Venäjällä reipas valtaosa väestöstä todella kannattaa Putinin maailmankatsomusta ja sen käytännönsovellusta ulkpolitiikassa, ts. sotaa, jota ei saa sanoa sodaksi, koska se on ruma sana vaan siitä pitää käyttää termiä sotilaallinen erikoisoperaatio. Mediatietojen mukaan Putinia toimineen kannattaa vähintäänkin kaksi kolmasosaa venäläisistä, ja hänen yksipuolistamiseen ja suoraviivaistamiseen perustuvan maailmankuvansa kannattajia löytyy myös lännestä äärioikeistolaisista piireistä, joissa koulutustaso on matala ja siten myötä myös kyky sietää monimutkaisuutta.

Mutta koulutustasokaan ei välttämättä ratkaise.

Monet haluavat tulkita Talibin käsitteen "antaihauraus" relienssiksi, joka tarkoittaa joustavuutta. Mutta Talib nimenomaan ei tarkoita antihauraudella resilienssiä. Posliinikuppi on sekä joustamaton että hauras, sillä jos se putoaa kivilattialle, se menee tuusan nuuskaksi. Jos villapaita putoaa lattaille, sille ei tapahdu mitään, sillä se on joustava eli resilientti. Mutta se pysyy edelleen villapaitana, joten vaikka se ei suoranaisesti ole hauras, se ei myöskään ole antihauras. Antiahuras on sellainen asia tai ihminen kuten Antti Rinteen isä Pauli.

Tämän vanhemmat nimittäin jo olivat harrastaneet teatteria, joskin siis harrastaneet vain. Antti Rinteen Pauli-isä päätyi siten noin nelivuotiaana esittämään perheen silloisen kotipaikan kulttuuritalolla, jollaisia Neuvostoliitossa oli joka kylässä, runon, jonka oli opinut oikein hyvin ulkoa. Kun hän astui juhlapäivänä näyttämölle, hän ei yht'äkkiä muistanut runosta sanaakaan. Joku yritti kuiskia sivusta joitain aloitussanoja, mihin pikuppoika tokaisi kovaan ääneen, että ei se niin mene – mihin yleisö suhtautui hyvantahtoisen huvittuneena. Ja koska Arto Rinteen isä oli antiahuras, seurauksena oli, että hänestä tuli ammattinäyttelijä, joka teki pääasiallisen uransa Petroskoin suomalaisessa teatterissa kunnes Neuvostoliiton romahtaessa muutti Suomeen ja töihin Joensuun kaupunginteatteriin. Tuonilmaisiin tämän vuonna 1934 syntynyt mies siirtyi viime vuodenvaihteessa.

Kun jokin menee konventionaalisesta näkökulmasta tuhoisasti päin prinkkalaa, hauras ihminen murtuu eli syrjäytyy, resilientti rupeaa syömään masennuslääkkeitä ja hyppäämään terapiassa jatkaakseen niin kuin ennenkin, ja antihauras puolestaan pitää tilannetta tavattoman mielenkiintoisena ja maailmaa aivan uuteen suuntaan avaavana mahdollisuuksien tarjoajana. Antiahuraille katastrofit ja monimutkaiset tilanteet eivät ole ainakaan pelkästään epämiellyttäviä tilanteita vaan ennen kaikkea uteliaisuutta herättäviä.

En ole varma, voika noiden elämänasentieden välillä itse valita. Koulutus, kuten sanottua, saattaa auttaa, mutta ei täysin.

Ja Paulin pojasta Artosta tuli isona Petroskoin radion kulttuuritoimittaja ja muusikko. Ja kirjailija. Eilisen tapahtuman viimeisenä biisinä hän esitti oman tuoreen kappaleensa, jossa mm. mainitsi rajantakaisen Karjalan ystävänsä, jotka eivät kultaa vuole, mutta tuottavat onnea. Mutta hyvin pieni vähemmistö nämä tällaiset ihmiset Venäjällä nyt ovat. (25.3.2022)