Joulu 2017?

Sekin sitten tuli ja meni.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jo opiskeluajoista olimme tottuneet viettämään joulun siten, että hommasimme ison kasan kirjoja, vedimme verhot eteen ja sulkeuduimme pyhiksi lukemaan omaan ylhäiseen kaksinaisuuteemme.

 

Onnistuimme jatkaman tähän malliin jonkun kerran vielä senkin jälkeen, kun olimme muuttaneet Kuopioon. Mutta sitten äiti tuli niin huonoon kuntoon, ettei enää jaksanut laittaa joulua itse. Nimittäin pesueen hajottua taivaaan tuuliin äiti oli viettänyt joulunsa erään ystävänsä kanssa äidin kantaessa ruokavastuun; kun äiti sairastui, hän toivoi, että nyt jouluvalmistelutaakan ottaisi tuo ystävätär. Näin ei käynyt. Ensimmäisen tällaisen jouluaattoillan äiti vietti ypösen yksin. Me varmaan isännän kanssa ryntäsimme kuitenkin paikalle heti joulupäivänä. Mutta idea ei ollut sittenkään hyvä, ja seuraavasta joulusta pitäen eli vuodesta 2008 äiti oli meillä jouluaattona, joko sairaalasta käsin tai muuten, paitsi yhtenä, reisiamputoinnin jälkeen ensimmäisenä jouluna, menimme ruokinemme hänen luokseen, joskin silloinkin äiti pyörätuolista käsin ja pää sekaisin paistoi itse lohen uunissa.

Sitten tulivat kaikki kuolemantapaukset. Vielä viimeisen joulunsa muutamaa päivää ennen kuolemaansa äiti oli meillä aattoillan. Se oli toissajoulu.

Viime joulun lomailimme Vanhassa kanttorilassa, mahdollisimman epätyypillisessä miljöössä.

Nyt olemme taas täysin kahdestaan ja normaalioloissa. On kirjoja. Ja joitain muita harrasteaskareita. Saattaa olla, että käymme hiihtämässä. Rauhallinen jouluntienoo, jona ei tarvitse (nyt pitää koputtaa maalaamatonta puuta...) hommata kyytiä kenellekään, varata invatakseja, hakea ketään eikä viedä ketään minnekään eikä huolehtia siitä, että tämän jonkun paluu on huomattu ja hän saa lääkkeensä, pääsee nukkumaan ja muuta. Ei tarvitse pitkästä aikaa huolehtia kuin itsestään koko hitsin jouluna.

Niin että rauhaisaa joulunodotusta itse kullekin! (22.12.2017)

 

Ja niin tämäkin joulu on ohi

 

Tänään lähdettiin joulunvietosta maalta, mutta ensin oli kaivettava auto hangesta.

Joulu meni aika hyvin. Koska edellinen joulu oli ollut niin huippujoulu, oli vain kohtuullista, että aaton aattoiltana menivät sähköt. Se ei maaseudulla tarkoita vain sitä, että päästään syömään pakastinta tyhjäksi kynttilän valossa – meillä ei sitä paitsi ole maalla pakastinta – vaan se merkitsee myös sitä, että ei tule vettä eikä sitä myötä vesiklosettikaan fungeeraa. Mutta sähköt palasivat aattoaamuyöstä, joten kinkunpaisto ei vaarantunut.

Sain/saimme taas hienoja lahjoja, vaikka en ole kovinkaan kiltti. Olen ylen kiitollinen.

 

Ja Kaisun kanssa vaihdoin vielä eilen äitivainaani vanhaan villatakkiin kasan viimeisimpiä Parnassoita ja Kanavia, joten edelleen riittää lukemista.

Hiihdimme joka päivä, mutta taisimme silti lihoa.

Viereisen kuvan koristeet jäivät yksikseen tunnelmoimaan hankien keskelle. (27.12.2017)