Jouluksi Israeliin vai ei?

Olisin valmis lähtemään Israeliin jotakuinkin mihin tahansa muuhun aikaan paitsi jouluksi tai pääsiäiseksi. Vaikka yhden joulun olen kyllä siellä viettänyt.

Kuten tällä blogillakin lukee, olen muutamien kuukausien ajan spekuloinut, pitäisiköhän pitkästä aikaa lähteä käymään Israelissa. Koska maailma on lähes ideaalisesti järjestetty, eräs henkilö pyysi tuossa joku päivä sitten minua lähtemään kanssaan mainittuun maailman kolkkaan joulumatkalle.

Kävin sitten katsomassa netissä, mikä lie tämä matka, ja koska maailma on vain lähes ihanteellisesti järjestetty, kävi ilmi, että kyseessä joksenkin totaalinen hellarisysteemi. Potentiaalinen matkaseuralaiseni ei itse kuulema osaa sanoa, onko hän helluntailainen vai pikemminkin vapaaseurakuntalainen, mutta olen kuullut luotettavista lähteistä Etelä-Pohjanmaalta, ettei ero ole suuren suuri. Minä toki todistettavasti kestän ihan hyvin väestöä, jonka mielestä maailmalla on ikää 6 000 vuotta ja risat, varsinkin, jos siitä maksetaan palkaa, mutta tässä tapauksessahan tilanne olisi kyllä sellainen, että minun pitäisi päinvastoin itse maksaa näiden ihmisten kanssa samassa tilassa olemisesta.

Ajankohtahan on myös vähän huono, koska, kuten sanottua, äitini on äkillisesti odottamattoman heikossa kunnossa - on ollut jo kolme viikkoa. On käväissyt mielessäni, joskohan tämä on viimeinen joulu, jonka hän on keskuudessamme.

Itsehän minä en ole mikään erityinen joulunviettäjä. Eikä isäntäkään. Meillä on jo yli 30 vuotta vietetty joulua siten, että hankitaan kasapäin kirjoja, vedetään verhot ikkunaan ja yritetään unohtaa koko juttu.

Kolmanneksi on todettava, että kyllähän se on sillä tavalla, että matkaan kuuluva Betlehem, jossa siis en ole eläessäni käynyt, ei ole mikään erityisen terveellinen paikka. Tämä 'Hemin talo' sijaitsee palestiinalaisaluella, ja joulunpyhät on erinomainen ajankohta (itsemurha)pommitella sitä paikkaa.

Yhtä kaikki, näistä näkökohdista huolimatta minua alkoi tässä hiukan kaduttaa, että ilmoitin eilen, etten lähde. Pääargumenttina käytin äitiä.

Mutta argumenttina matkalle lähdön puolesta voisi käyttää tuota kolmosnäkökohtaa. Nimittäin kyllähän tässä pitää vielä voimissaan ollessaan ruveta suunnittelemaan kuolemaansa, ettei joudu tilanteeseen, jossa hyvinvointiyhteiskunnan terveydenhoitojärjestelmä pitää kidutettuna parhaimmillaan toista kymmentä vuotta ennen kuin hengestään lopullisesti lopulta pääsee. (26.11.2013)