Joulunodotusta

Joulunodotus voi vielä palkita, mutta maailmanloppu jäi tulematta.

Ei tullut eilen maailmanloppua. Ei edes kiinalaisessa muodossa, vaan aurinko paistoi pakkaspaivänä huurrepuihin, ja sähköäkin tuli koko päivän.

Lisäksi heti aamutuimaan vielä joogatessani soi summeri, ja posti to vallan kotiovelle itselleni tilaamani joululahjat Die Zeitin verkkokaupasta. Eli harmaan olkalaukun, johon mahtuu läppäri ja vähän paksumpikin A4-kansio. Siinä on kolme eri isoa osastoa, yksi vetoketjullinen, ja se vetoketju on kunnon metallinen lajike. Muuten materiaalit ovat paksu puuvillakangas ja nahka. Ehtaa käsityötä. Isäntä kysyi, oliko se paljonkin halvempi kuin vastaavat kotimaasta saatavat. Ei tietenkään, sillä vastaavia ei kotimaasta saa.

Heräteostoksena olin tilannut Die Zeitin mukin. Siinä on saman verran järkeä kuin isännän Uukuniemen Urheilijoiden verkkaripuvussa. Paitsi että se on teknisesti kiinnostava siksi, että se on keraaminen ja siinä on korva ja kaarevat muodot, vaikka se on niin iso, että siihen mahtuu kolmen kupin mutteripannussa keitetystä espressosta valmistettu capuccino. Yleensä isossa korvallisessa mukissa on pakko olla joko suora laita tai sitten jokin semmoinen temppu kuin Stafan Lindforsin Ego-mukeissa tai reunat vääntyvät poltossa. Die Zeitin verkkokaupassa tavaroita on myös arvosteltu, ja tästä mukista oli joku älypää kirjoittanut, että se voisi olla 'preisvertiger'. En tiedä miten. Mutta eihän se tietenkään halpa ollut. Ei voi olla, koska väistämättä tulee paljon susikappaleita.

Kävimme illalla vielä yhdessä joulukonsertissa, kolmannessa tämän joulun seutuun, ja toisessa, joka pidettiin Kuopion tuomiokirkossa. Jo edelliseen kirkkokonserttiin mennessämme oli aluksi näyttänyt, että mehän emme nyt mahdu siihen Herran huoneeseen, mutta saimme sitten kuitenkin vielä istumapaikat. Osa väestä joutui seisomaan. Eilen hankkiuduimme paikalle hyvissä ajoin, mutta jo 25 min ennen varsinaisen konsertin alkua kirkko oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Isäntä, joka on urheiluihmisiä, totesi, että ei Kuopioon mitään urheiluhalleja tai Puijon golfkenttiä tarvita vaan uusi kirkko.

Minusta ei tarvita uutta kirkkoa, sillä se rakennettaisiin johonkin typerään paikkaan Kuopionlahden rannalle - pitää laajentaa olemassaolevaa tuomiokirkkoa. Vuosisatojen ajan Euroopassa laajenneltiin kirkkoja joka suuntaan aina kulloisenkin uuden tyylisuunnan mukaan, ja sama voitaisiin tehdä nyt Kuopion tuomiokirkolle. Siinä on puistoa ympärillä, joten tilaa on. Minä en maksa kirkollisveroa, mutta jos tämä renoveeraushanke pannaan alulle, voin maksaa kirkollisveroa sen aikaa, kun rakennustyöt kestävät, sillä ehdolla, että remontti voidaan suorittaa niin, ettei kirkkoa jouduta sulkemaan sen aikana.

Jos ortodoksisen kirkon seurakuntasalin seinämaalaukset/ikonit luvataan uusia - en nimittäin satu pitämän niistä - voin maksaa kirkollisveroa siihenkin rahakirstuun.

Ja jos Kuopiossa olisi synagooga tai moskeija, maksaisin niidenkin 'jäsenmaksut', jos niillä olisi kiinnostavia rakennus- tai remonttihankkeita.

 

Eilisen konsertin järjesti tässä arkkifemisti Minna Canthin kaupungissa Kanttila-niminen yhdistys. Me saavuimme erään vallankumouksellisen muistoksi pyhitettyyn temppeliin halkin Snellmanin puiston; Snellman oli vallankumouksellinen hänkin, ja hänet oli karkotettu Kuopioon, että täällä maalla vähän rauhoittuisi, mutta eikö mitä. Viimeisenä kappaleena eläkeukon iässä oleva Jorma Hynninen (joka ei ole minkään lajin vallankumouksellinen vaan pikemminkin arkkikonservatiivi) ja Kuopion Nuorisokuoro (jonka nuorille miehille oltiin jotenkin saatu päälle puvut ja kravatit, mitä paheksun, sillä vastuullisen nuoren miehen ei pidä suostua sonnustautumaan moisiin arkkikonservatiivisiin hyntteisiin) lauloivat kappaleen Oi jouluyö. Oli komea. Kerran vuodessa on hyvä integroida yhteen muutama historiallinen aikakausi ja muutama sukupolvi sekä poliittisia näkemyksiä eri laidoiltaan. (22.12.2012)