Juorut ja viisikymppiset naiset

Mediassa on toisteltu ikävystyttävyyteen asti, että viisikymppiset naiset eivät saa töitä ja ovat kaikin puolin muutenkin yhtä tyhjän kanssa. Nämä tämän opettajanerotusjupakan toimijat ovat n. 50-vuotiaita naisia. Ja kylläpä syntyy jälkeä!

Olen jossain aiemassakin blogijutussani päivitellyt, että kun arvomaailmat ovat pirstoutuneet, tässä ei enää tiedä, kenen kaveri pitäisi olla. Vaikka jo viikkoja meneillään olleessa  opettajanerotusjupakassa on paljon kyseenalaisia piirteitä enkä edelleenkään usko, että kaikki on niin kuin opetusviraston tiedotteessa väitetään, yksi on kyllä aivan huippujuttu. Nimittäin mediassahan on toisteltu ikävystyttävyyteen asti, että viisikymppiset naiset eivät saa töitä ja ovat kaikin puolin muutenkin yhtä tyhjän kanssa. Nämä tämän jupakan toimijat ovat yli 50-vuotiaita naisia. Ja kylläpä syntyy jälkeä!

Minä olen piintynyt feministi, ja minua ovat naiset usein ärsyttäneet. Mitään ei saada valmiiksi, varsinkaan aikataulussa, ja joka asian löytyy kaiken maailman tekosyitä, sairastellaan sun muuta, ja ellei muuta livistämissyitä löydy, niin aina on jotain keittiönverhonripustusta joka ajaa kaiken älyllisen toiminnan ohi. Lisäksi ylipaino vaikuttaa naisten aktiivisuuteen enemmän kuin miesten, joten etenkin ylipainoiset naiset ovat usein melkoinen riesa. Tässäpä nyt on viisikymppisiä naisia, jotka eivät ripustele verhoja eikä heillä ole ylipainoa! Ei voi kuin ihastella. Hitsi, kun tuntisi tuollaisia ihmisiä.

Toivottavasti tässä kiinnitetään tarpeellinen huomio siihen, että se oli opetusvirasto, joka toimitti videoklipin Iltasanomille ja sitä kautta videon päähenkilöpojan tunnistettavaksi ja hänen perheensä elämän sosiaalisen median retosteltavaksi. Nimittäin perheestähän liikkuu somessa aivan valtavasti hurjia juoruja, eivätkä opetusviraston virkamiehet/naiset ole voineet kuvitella, ettei niin kävisi. Ilmeisesti tässä jostain syystä on oikein päämäärähakuisesti pyritty saamaan aikaan tämä huhumylly. Juoruja on somessa niin hirveästi, osa tosi tarkkoja ja niin helposti saatavissa, että on käväissyt mielessäni, että asianosaiset ovat itse syöttäneet ne sinne.

Ennen juorujen ja massamedian välillä ei ollut mitään, korkeintaan keltainen lehdistö, joka oli joukkoviestinnän keinoja käyttävää juoruamista. Nyt väliin on ilmaantunut uusi väline, sosiaalinen media, joka tuo juorut ennenkokemattoman suuren vastanottajajoukon saataville.

Juorut ovat omanlaisensa perinnelaji. Yhteen juoruun ei suostuta käyttämään pitkää aikaa. Perinnelajit eroavat toistaan monessakin mielessä, esim. siinä, uskotaanko niihin vai ei. Myytteihin uskotaan, ja siksi niitä ollaan valmiita kuuntelemaan pitkäänkin kuten jumalanpalveluksen ajan. Satuja ei pidetä faktisesti tosina, mutta kylläkin psykologisesti, ja siksi niidenkin kuuntelemiseen ollaan valmiita käyttämään paljon aikaa. Esimerkiksi elokuvat kuuluvat minun kategorioissani luokaan 'taidesatu'. Tarinoiden totuutta perustellaan sillä, että ne ovat isän äidin kummin kaimalle tapahtuneita tässä reaalimaailmassa, mutta ne ovat sen verran epämääräisiä, ettei niiden kuuntelemiseen suostuta käyttämään samaa aikaa kuin myyttien ja satujen. Ja juorujen totuus on sen verran epävarma, että vaikka niitä kuunnellaan ja kerrotaan paljon, yhteen ei uhrata aikaa pitkään, mutta sen lyhyen hetken kyllä keskitytään intensiivisesti, sillä onhan olemassa riski, että ne ovat tosia. En usko, että kukaan on esim. tätä tapausta koskevaan nettisurfailuun suostunut käyttämään viittä minuuttia enempää. Mutta siinä ajassa somesta saa tästä kyllä aika paljon irti. Hämmästyttävän paljon. (17.4.2013)