Juutalaisuutta Pietarissa

Vähän vanhempia juutalaisuuden ilmiöitä kuin nykyiset Israelin edesottamukset.


Koska Israelilaista logiikkaa on tätä niin hirvittävän vaikea ymmärtää, kävin Pietarissa tutustumassa Venäjän suurimpaan ja Itä-Euroopan toiseksi suurimpaan - Budapestista löytyy isompi - synagoogaan. Ohessa pilkistää lehvien lomasta tätä maurilasta eli pikemminkin espanjalaisperäistä sefardiperinnettä edustava eklektinen rakennus, vaikka Pietarin juutalaiset ovat pikemminkin askenaaseja. Sana askenaasi tarkoittaa saksalaista, ja toisaan, askenaasien kieli, jiddish, on hyvin lähellä saksaa. Synagoogan rakentamiseen saatiin lupa Aleksanteri II:lta 1869 ja se valmistui lopulta oikeastaan vasta 1893. Arkkitehtejä oli kolme kappaletta, joista kukaan ei kuulema tullut tämän kommin rakentamaan mitään merkittävää. Ennen tätä Pietarissa oli ollut 14 pientä synagoogaa eli 'kokoontumistaloa', jotka sitten suljettiin tämän pääsynagoogan valmistuttua.
 
Rukoussalin ovessa oli valokuvauskieltomerkit, mutta sattui niin somasti, että paikalle hankkiutui meidän kanssamme samaan aikaan amerikkalainen turistiryhmä seurakunnan oman kantorin johdolla, ja kanttori kävi erikseen pistämässä lisää valoja päälle, että valokuvista tulisi parempia. Niinpä rohkenin tämän amerikalaisryhmän vanavedessä ottaa minäkin jokusen kuvan. Tässä näkyy toorarullien säilytyspaikka. Rullat ovat tuon Daavidin tähdellä kirjotun verhon takana, mistä ne otetaan jumalanpalvelusta varten esille. Ennen kuin po. ryhmä tuli, olin ajatellut kysäistä joltakulta, miksi oheiset kynttilänjalat ovat yhdeksänhaaraiset, mutta sitten tietenkin unohdin koko asian…

Kanttori tiesi kuitenkin kertoa, että salin pienemmät kattovalaisimet oli tehty putkesta, koskapa ne toimivat aluksi kaasulla. Suuri, moderni kattokruunu puolestaan oli tuotu toisen maailmansodan alla kristalliyön jälkeen evakkoon Saksasta. Kaikki nimittäin olivat varmoja, ettei Pietaria koskaan miehitettäisi vaan kaikki niin ihmiset kuin tavarat olisivat siellä turvassa. Tästä syystä Pietarissa pysyivät juutalaisetkin eikä sieltä paettu ulkomaille, semminkikään kun siellä ei ollut pogromeita kuten Etelä-Venäjällä, kertoi kanttori Gregory Yakerson.

Pietarin synagooga oli Neuvostoliiton näytekappale maailmaan päin siitä, että juutalaisia ei vainottu siellä, ja siksi synagooga toimi koko neuvostoajan, mikä ei tietenkään merkinnyt sitä, etteikö uskovaisia oltaisi tarkkailtu. Valtakunta oli kuitenkin ateisinen, ja ihmiset vieraantuivat uskonoista. Kun vapaus uskonnon harjoittamiseen palasi, ihmisiä on vaikea saada osallistumaan seurakunnan toimintaa ja ylensäkin uskonto on heille virasta, olihan välissä kokonainen sukupolvi, joka ei ollut saanut minkäänlaista uskonnollista kasvatusta. Niinpä tämän synagogan eteisessä oli vitriinissä ilmeisessä opetustarkoituksessa tefillin eli rukouskotelot. Niitä on aina kaksi. Toinen sidotaan otsalle, toinen käsivarteen arkipäivien eli ei siis sapatin aamurukouksissa.  Otsalle sidottavan laatikon sisällä on neljä osastoa, joissa kaikissa on tekstikatkelma Toorasta; käsivarteen sidottavassa on vain yksi osasto, jossa samat neljä tekstikatkelmaa on kirjoitettu yhteen rullaan. Tekstien pitää olla käsin pergamentille tekstatut.

Tässä synagoogassa naiset eivät oleskele jumalanapalveluksen aikana itse salissa vaan parvella. Synagoga on aikanaan edustanut lubavichilaista hasidismia, ja vaikka en osaa venäjää ja synagoogan kanssa samalla tontilla sijaitsevan kaupan kaikki kirjat olivat venäjäksi, saatoin kuitenkin tunnistaa siellä olevan runsaasti lubavichilaista kirjallisuutta myynnissä edelleen. Lubavitchilainen hasidismi lienee tunnetuin hasidismin muoto, ja sen peruskirjallisuuteen kuuluvat Israel ben Eliezer eli Baal Shem Tov sekä Dovber ben Avraham eli Mezritchin maggidi, josta olen monesti tällä blogillani siteeraarannut sitä Buberin hasidikertomuskokoelman kohtaa, jossa sanotaan, että 'en minä mennyt Mezritchin maggidin luo oppiakseni häneltä tooraa vaan nähdäkseni kuinka hän solmii saappaannauhansa'. Mutta jotain 'edistyksellistä' on tässäkin synagoogassa, nimittäin urut, jotka on saatu lahjoituksena Amerikasta. Uruthan eivät oikeastaan kuulu perinteisesti synagoogien varustukseen vaan ovat lähinnä kristillistä hapatusta.

Yksi amerikkalaisryhmän siunauksellisuuksista oli se, että kanttori vetäisi yhden biisin. Koska hänellä ei omien sanojensa mukaan ollut tarpeeksi aivoja rabbiksi mutta kylläkin kylliksi ääntä täyttää synagooga, hän oli päätynyt kanttoriksi. Synagoogan eteisestä sai ostaa levyä, jolla hän esiintyy, ja kas, ostin sen, mutta en ole vielä kuunnellut, eilen illalla myöhään kun vasta Kuopioon kotiin saavuimme.

Siipeilimme amerikkalaisryhmän mukana myös katsomaan tätä vihkihuonetta. Kanttorin takaa häämöttää morsiusistuin. Morsian saapuu seremoniaan hunnutettuna, mutta sulhasen kuuluu poistaa huntu, sillä on kuulema olemassa ennakkotapaus, jossa sulhanen tuli vahingonssa naineeksi aiotun morisamen sijaan tämän sisaren, kun ei ollut tarkastanut, mitä hunnun takana todellisuudessa oli. Lopuksi poljetaan rikki lasi temppelin hävityksen muistoksi. Kaiketi samasta syystä synagoogan yhteydessä olevia rakennuksia ympäröivään muuriin oltiin kiinnitetty printti Jerusalemissa jäljellä olevasta temppelinmuurista.

 

Amerikkalaiset olivat epäilemättä maksaneet opastuksestaan, jonka hinnan maksamiseen osallistuimme sitten pistämällä mielestämme riittävästi rahaa synagoogan eteisessä olevaan rahankeruulaatikkoon. (11.7.2014)