Käytiin taas Pietarissa

Pietarin viehätys on siinä, että se on niin keinotekoinen. Tietääkseni siinä kaupungissa ei ole mitään aitoa.

Jälleen on käyty Pietarissa Allegrolla junaillen.

 
Pidimme 80-luvun eli Neuvostoliiton ja Leningradin jälkeen yli neljännesvuosisadan paussin ennen kuin rupesimme jälleen käymään niillä main. Muutos on ollut lähivuosien kuluessakin huomattava. Vielä ensimmäisellä Venäjän kauden reissullamme pitkin katuja kerjäsi maastopukuisia Afganistanin enemmän tai vähemmän vammautuneita ja enemmän tai vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisia veteraaneja. Ja toinen näkyvä kerjäläisryhmä olivat mummot. Kaikenlaiset kerjääjät ovat vähentyneet vuosi vuodelta, joskin eilen saatoimme havaita sentään yhden humalaisen. Kukaan ei nykyisin tosiaankaan Pietarissa julkijuopottele eli kävele horjuen ympäriinsä juomat kourassa. 
 
Myös vessakulttuuri on parantunut radikaalisti. Kun eilen läksimme päivän retkille, ilmaantui tarve löytää mukavuuslaitos poikkeuksellisen pikaisesti. Huomasin julkisen käymälän, mistä isäntä totesi, että ei vain sattuneet kahluusaappaat mukaan. Mutta herran jestas että oli hieno huussi! Siisti kuin mikä, kauniit kaakelit, paperit ja pelit. Suorastaan järkytyin. En usko, että meillä on kadun varren julkiset ulkohuussit tätä tasoa.
 
Kyllä pitää suomalaisten ottaa oppia veli venäläisen tavoista.
 
Mutta jos saa valittaa, niin Pietari alkaa jo olla liian länsimainen, vieläpä hyvin steriloituun tyyliin. Pakkausteollisuudessa sentään luotetaan vielä nostalgiaan, kuten oheisen kuvan oluttölkki ja pikkuruinen suklaalevy kertovat.
 
Muistan ajan, kun venäläinen taideopiskelija ei tiennyt, kuka oli Wassily Kandinsky. Voi tietenkin olla, ettei tiedä vieläkään, sillä Kandinsky älysi epäisänmaallisesti paeta paikalta ajoissa, vieläpä Saksaan. Muut venäläisen avantgarden edustajat ovat kylläkin nousseet arvossa, ja myynnissä on jopa malevitsilaisia maatuskoita. Mutta Malevitshan jäikin uhrautuvaisesti kommunistien kynsiin.
 
Mitä Staliniin tulee, niin senhän kaikki jo tietävätkin, että hän on lakannut Venäjällä olemasta mörkö. Ostin sikäläiseksi hintavan kirjan, jossa nimen mukaan esiteltiin Stalinin kauden valokuvateoksia, mutta pikemminkin kyseessä ovat kuvateokset laajemmin. Kyllä oli taitto huippuluokkaa sen hirmuhallinon aikana. Saattaa olla, että tulen esittelemään kirjaa tarkemminkin tällä blogilla, vaikken osaa venäjää ja kirja on valitettavasti pelkästään venäjänkielinen - vain nimi oli kannessa myös englanniksi. (10.7.2014)