Jälleen on käyty Pietarissa Allegrolla junaillen.
Pidimme 80-luvun eli Neuvostoliiton ja Leningradin jälkeen yli neljännesvuosisadan paussin ennen kuin rupesimme jälleen käymään niillä main. Muutos on ollut lähivuosien kuluessakin huomattava. Vielä ensimmäisellä Venäjän kauden reissullamme pitkin katuja kerjäsi maastopukuisia Afganistanin enemmän tai vähemmän vammautuneita ja enemmän tai vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisia veteraaneja. Ja toinen näkyvä kerjäläisryhmä olivat mummot. Kaikenlaiset kerjääjät ovat vähentyneet vuosi vuodelta, joskin eilen saatoimme havaita sentään yhden humalaisen. Kukaan ei nykyisin tosiaankaan Pietarissa julkijuopottele eli kävele horjuen ympäriinsä juomat kourassa.

Kyllä pitää suomalaisten ottaa oppia veli venäläisen tavoista.
Mutta jos saa valittaa, niin Pietari alkaa jo olla liian länsimainen, vieläpä hyvin steriloituun tyyliin. Pakkausteollisuudessa sentään luotetaan vielä nostalgiaan, kuten oheisen kuvan oluttölkki ja pikkuruinen suklaalevy kertovat.

Mitä Staliniin tulee, niin senhän kaikki jo tietävätkin, että hän on lakannut Venäjällä olemasta mörkö. Ostin sikäläiseksi hintavan kirjan, jossa nimen mukaan esiteltiin Stalinin kauden valokuvateoksia, mutta pikemminkin kyseessä ovat kuvateokset laajemmin. Kyllä oli taitto huippuluokkaa sen hirmuhallinon aikana. Saattaa olla, että tulen esittelemään kirjaa tarkemminkin tällä blogilla, vaikken osaa venäjää ja kirja on valitettavasti pelkästään venäjänkielinen - vain nimi oli kannessa myös englanniksi. (10.7.2014)