Kapitalismi on romahtanut?

Arto Nyberg.

Yle 1. 28.8. 2016.

Toissa- eli sunnuntai-iltana oli Arto Nybergin tv-ohjelmassa vieraana Päivi Kannisto. Jo pitkälle toista kymmentä vuotta sitten tämä filosofian tohtori ja hänen it-alan superyrittäjämiehensä Santeri Kannisto hylkäsivät nuo elämät, myivät omaisuutensa, polttivat pankkikorttinsa ja läksivät pysyvästi reissun päälle. Alkuun heillä kulemma oli sentään yhteensä yksi kännykkä, mutta kun se sattui jäämään johnkin hotellin eikä perään soitellessakaan saatu sitä takaisin, he päättivät elää ilman tätäkään yhteiskunnan määräämää välttämättömyyttä.

Tässä yhteydessä todettakoon, että minulla on vain antiikkikännykkä, joka ei ole moksiskaan, jos sen pudottaa ja jossa akku kestää lataamatta viikon, ja olen jotakuinkin pääättänyt, että kun se lakkaa toimimasta, uutta en hanki.

Kannistoilta kuluu pitkin planeettaa elämiseen matkoineen, ruokineen, asumisineen, lääkärikuluineen 300 euroa kuussa, ilmeisesti kummallakin erikseen. Se on yli 200 euroa vähemmän kuin käteen jäävä osuus Kelan työttömyyskorvauksesta. He eivät kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin, ja he tienaavat rahansa mm. kirjoittelemalla kirjoja. He majailevat ystäviensä nurkissa ja hotelleissa ja hostelleissa, joille yöpymistä ja aterioita vastaan tekevät esim. nettisaitteja tai muita työpalveluksia. He pyrkivät pärjäämään mahdollisimman pitkälle ilman rahaa.

Tämä kuulemma ärsyttää monia. En kylläkään ole itse kuullut, mutta Nyberg ja Kannisto väittivät näin. Saattaa olla. Heidän elämäntapansa nimittäin vaatii älykkyyttä, eikä suurimmalla osalla ihmisistä yksinkertaisesti ole tuollaisen elämäntavan vaatimaa aivokapasiteettia, käytännössä sopeutumiskykyä, eli kykyä ja halua mukautua siihen, että minkään asian suhteen ei voi olla odotuksia. Me tyhmäthän haluamme, että asiat ovat niin kuin ennakoimme, ja kun ne eivät ole, joudumme aivan tolaltamme, eikä silloin voi elää kuten Kannistot.

Nyt, kun kapitalismi on osoittautunut toimimattomaksi eli ei voida enää luottaa siihen, että paljon tienaavat sijoittavat tuottonsa uusiin, työpaikkoja luoviin investointeihin tuottaakseen lisää työpaikkoja luovia investointeja, älykkäät ihmiset, jota eivät peri suuromaisuuksia, luultavasti tulevat yhä enenevämmässä määrin valitsemaan Kannistojen elämäntavan. Eettisesti kestävää työtä tässä kapitalimin romahtamisen jälkeisessä yhteiskunnassa kun ei enää juuri ole.

Päivi Kannsito kertoi juuri tuossa toissaillan ohjelmassa, että he ovat viimeisen puoli vuotta majailleet Malesiassa jonkun kansainvälisen koulun opettajan luksuskämpässä. Tämä ei itse ehdi olla hienossa asunnossaan, kun pitää tehdä niin pitkää työpäivää. Eli vaikka suurin piirtein järkevän työn teosta nykymaailmassa maksettaisiinkin, työelämän reunaehdot aiheuttavat sen, ettei siitä saatavista eduista pysty käytännössä nauttimaan. Melkoinen markkinatalouden kriisi, kun markinoilla myytäviä hyödykkeitä ei tosiasaissa voi ostaa, kun niitä ei pysty rakenteellisista syistä käyttämään.

Mielenkiintoista nähdä, mitä tästä tulee.

Kuuemma Kansitot siis saavat jotain tuloa kirjoistaan. Itse olen lukenut yhden, ja se oli huono eli mutuhöttöä, joten en lue enää muita. Olen jo niin vanha, että kuolinpäivän tässä häämöttäessä ei yksinkertaisesti ole enää aikaa lukea mutuhöttöä. Näyttää siltä, että raha on alkanut jälleen kiinnostaa Kanniston pariskuntaa, olihan Päivi Kannisto markkinoimassa uusinta kirjaa Arto Nybergissä. Eli vanhuus vaikuttaa tunkevan heidänkin elämiinsä. Mutta kuten sanottua, he kyllä pärjäävät loistavasti, valitsivat mitä hyvänsä, ihan jo sitä kaiken mahdollistavaa älykkyyttään, joka kai sitten on aiheuttanut joitan kateellisia huomautuksia, joita minä siis en ole itse kuullut mutta Nyberg ja Kannsto väittävät kuulleensa. Aina kannattaa suhtautua epäluuloisesti, jos joku väittää muiden kadehtivan itseään. Ihmisistä on luvattoman mukavaa ajatella olevansa kadehdittuja, enkä usko, että läheskään niin monia kadehditaan kuin on kateuden kohteeksi itseään väittäviä.

Minäkin haluaisin kyllä kiertää maailmaa, mutta haluasin myös kierrättää tavaraa. Esimerkiksi vaatteita. Näyttää siltä, että joudun pettymään jo toiseen kuopiolaisompelijaan, joka on luvannut tuunata vaatteitani. Ompelija lupasi pari viikkoa sitten, että vaatteeni olisivat sovitettavissa viime viikon alussa ja hän lupasi itse ottaa yhteyttä tarkan ajan sopimiseksi. Ei kuulunut mitään, joten laitoin viime keskiviikkona tekstiviestin, johon hän sentään vastasi. Nyt on seuraavan viikon alku, tiistai, eikä edelleenkään ole kuulunut mitään…

Jos joku tietää luotettavan ompelimon, minua kiinnostaisi…Tiedän kyllä itsekin yhden, Buffon, mutta siellä tehdään vain trikoovaatteita.

Pitää varmaan kysyä torstaina kansalaisopiston tyypeiltä. Kutomo avautuu nimittäin silloin, ja menen sinne tekemään saorihuivia. Kävin siellä jo eilen kankaanrakennuksessa. Enhän minä tietenkään itse osannut tehdä sitä, kunhan yritin röhveltää, mitä käskettiin, ja aika paljon oli tehty valmiiksi kuten nyörien kiinnitys polkusiin. Pääsin kuitenkin kiinnittämään polkuset varsiin, mikä kyllä sekin oli ylittää älykkyyteni. Kun homma oli olevinaan valmis, paljastui yksi virhe niisinnässä ja ainakin kolme pirtaanpistelyssä…Paljon sitä saa ihminen opetella, ennen kuin aivot sammuvat. (30.8.2016)