Karjalaispytinkejä

Sortavalassa sitä paitsi kukkivat rikkakasveina pitkin pientareita ne kauniit kellokasvit, joita minä en ole saanut kasvamaan anoppivainaan pihassa mitenkään.

Olemme pikavisiitillä Sortavalassa. Olimme nähneet erään Laatokan vuonomaisen lahden, Kirjavalahden, rannalla sijaitsevan apteekkari Jääskeläisen kivihuvilan jo ensimmäisellä Sortavalan reissullamme toista kymmentä vuotta sitten, mutta niissä kuvissa on hirmuisesti bussista töllistelemään nousevaa porukkaa. Nyt huvilan ympärillä oli rakennustyömaata, mutta sain kenties jonkin verran paremmat kuvat tästä erikoislaatuisesta funkikseen matkalla olevasta Arts and  Crafts Movement -huvilasta.

 
Saa nähdä, milloin saan palautetta siitä, etten luokittele tietyn näköisiä ja tiettyä aikakautta edustavia rakennuksia kansallisromantiikaksi. Nääs kun en pidä termistä. Ne piirteet, jotka noita rakennuksia leimaavat, ovat kyllä romanttisia, mutta eivät pätkääkään kansallisia. Jossain niistä saattaa olla Olavin linnan mieleen tuova pelkistetty torni, mutta usein tornit ja kaikenlaiset yksityiskohdat ovat niin satulinnamaisia, ettei niitä ollut ollut Suomessa ikinä sitä ennen missään, eikä niitä siksi voi pitää mitenkään kansallisina. Euroopan mantereelta sellaisia kyllä löytyy, ja hyväksyisin termin ’kansainvälisromantiikka’. Koska se on keinotekoinen sanahirviö, käytän termiä Arts and Crafts Movement, sillä siihenhän ne rakennukset liittyvät.
 
Ja Jääskeläisen huvila on siis vuonna 1935 rakennettua, melkein funktionalistista Arts and Crafts Movementia. Jopa rakennustapaa, se, että kyläläiset toivat markan rahaa vastaan kiviä sitä varten, liittyy kyläläisten tukemisessaan Arts and Crafts Movementin ideologiaan.
 
Olemme valokuvailleet eräitä muitakin pytinkejä sekä yleistä elämänmenoa tässä valitettavasti kaiken aikaa länsimaistuvassa kaupungissa.
 
Huomenna käväisemme katsomassa Jaakkiman kansanopiston edelleen pystyssä olevia, funkikseen ja klassisiin välimuotoa edustavia rakennuksia samoin kuin Nivan asemaa. Nivassa sijaitsi mylly, jolta Mensuvaaraan palatessaan isoisäni tuupertui matkalle 1938. Sitä myllyä tuskin enää on… (26.6.2019)
 
 

Niva – isoisäni kuolinpaikka

 

Parin päivän Sortavalan reissullamme kävimme mm. Nivan asemalla. Sehän oli Uukuniemen kannalta merkittävä sikäli, että sitä kautta vaikutteet kulkivat Uukuniemelle rautateitse niin Pietarista kuin Sortavalasta, Viipurista ja Helsingistäkin. Nivalta oli äitini synnyinkylään, Uukuniemen Mensuvaaraan, n. 6-7 kilometriä.

Nykyisinkin juna pysähtuu Nivalla, vieläpä opasteen mukaan raiteella 1, vaikka en nähnyt ylipäätäänkään kuin yhden raiteen.

 

 

 



Tänään opin Uukuniemi-juhlilla, että tämä tie tosiaankin johtaa Mensuvaaraan. Tälle tielle siis tuupertui äidinpuoleinen isoisäni palatessaan myllymatkalta Nivalta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Anne Uppman muisti, että jollain hänen vetämällään kotiseuturetkellä porukka oli halunnut käydä tällä paikalla, jolla siis havaitaan selvästi koski ja patorakennelmia. Olisiko tässä sijainnut se mylly, jolla isoisäni oli käynyt? (29.6.2019)

 

 

 

 

 

 

 

 

Sortavalalaisarkkitehtuuria

 

Ei ole kuulunut valtuksia sitä, että olen kieltäytynyt käyttämästä kansallisromantiikaksi kutsutusta arkkitehtuurin suunnasta tuota vakiiintunutta nimitystä. Arvelin ryhtyväni perustelemaan valintaani vasta sitten, kun joku älähtää, mutta minä olen niin mitätön tekijä tässä diskurssissa, ettei kukaan vaivaudu.

Niinpä minä perustelen asiaa nyt pyytämättä.

Viereinen kuva on Eliel Saarisen piirtämä tohtori Winterin huvila Laatokan rannalla Sortavalassa. Sen pitäisi edustaa kansallisromantiikkaa. Kukaan ei ole kertonut minulle, mitä kansallista näissä Saarisen pytingeissä on. Sitä vastoin näen hyvinkin, että ne ovat tyypillisiä Arts and Crafts Movementin innoittamia rakennuksia, jotka ovat suurin piirtein samannäköisiä ympäri Eurooppaa. Rakennus on vuodelta 1909.

Tässä puolestan on Pauli E. Blomstedin suunnittelema apteekkari Jääskeläisen huvila, tämäkin Sortavalasta ja Laatokan rannalta. Rakennus on vuodelta 1937. Siinä on käytetty samanlaisia kivenmurikoita seinissä kuin Winterin huvilassa, mutta muotokieli on jo funktionalismiin kallellaan. Mutta sitten on parvekkeita sun muuta jykevästä hirrestä näyttävin salvoksin, onpa yhdessä kulmassa vähän Olavin linnan mieleen tuova tornin tapaistakin, mutta tätä ei luokitella kansallisromantiikaksi. Tätä ei voi oikeastaan luokitella yhtään mitenkään, mutta enpähän malta olla väittämättä, että tässä on enemmän 'kansallisia' piirteitä kuin tuossa kansallisromantiikaksi lasketussa Winterin huvilassa.

Sortavalasta löytyy puhdaslinjaisia funkkisrakennuksia vaikka miten, mutta siten on yksi, jossa on kovasti valkoista funkikseen viittaavaa seinäpintaa, mutta on sitten kaikenlaista muutakin. Nimittäin Jaakkiman kristillinen kansanopisto, tai tarkkaan ottaen sen Jaakkimassa sijainnut Jalmari Lankisen piirtämä rakennus vuodelta 1929. Laitan tähän vain kuvan toisesta päädystä, että sirot art deco -parvekkeet edes vähän erottuisivat.

Yksiselitteisesti funtionalismia edustaa  Elsi Borgin suunnittelema Hotelli Laatokka. Jostain syystä en kuitenkaan pysty pitämään tätä vuonna 1939 valmistunutta rakennusta kovin jalona tuotoksena.

Erkki Huttusen Seurahuone (valmistunut myös 1939) sen sijaan on mielestäni kerrassaan oivallinen, tässä kuvattuna Vakkosalmen sillalta. Kannattaa muistaa, että Karjalaan funktionalismi tuli verrattain myöhään, niin näyttävää kuin olikin. Suunta oli syntynyt 20-luvulla saksalaisessa taidekorkeakoulussa Bauhausissa, ja vuonna 1931 koko tuo koulu oli natsien toimesta jo lopetettu muka bolsevistisena.

Lahdenpohjassa kohtasimme tällaisenkin näyn. Kyseessä ovat Engelin piirtämän ja vuonna 1850 valmistuneen Jaakkiman uusklassistisen empirekirkon rauniot, joiden ympäristö oli radikaalisti muuttunut sitten viime näkemän, ja maansiirtokoneita oli vieläkin tontilla. Aiemmin kirkon ympäristön pusikoissa ovat matkailijat käyneet pissillä, mutta nyt olivat pusikot sileinä. Saa nähdä, mitä tähän tulee... (12.7.2019)