Karjalassa kahisee

...Karjala-lehti.

Kuvan Karjala-lehden numero ilmestyi jo 19.7.2018, mutta arvelin, että kirjoitan siitä, jahka saan itselleni kyseisen numeron kappaleen – tänään se sitten kolahti postiluukusta. Meistä isännän kanssa Uukuniemi-juttuja -kirjoinemme oli noin neljäsosasivun verran asiaa Uukuniemi-juhlia käsittelevän isomman jutun kainalossa. Jutun tekijä ja kuvien ottaja on Maija Ala-Nikkola.

Isännän kaulassa olevassa mainosplakaatissa lukee, että kyseessä on Uukuniemen epävirallinen vaikkakin aika luotettava historia. Itse tekstissä muistutamme, että hyvä tarina ja todellisuus ovat useinmiten ristiriidassa, ja kehoitamme lukijaa ottamaan tämän huomioon.

Yksi seikka kiinnitti jutussa kyllä minun huomiotani, ja se on oma kämmini. Olen jo aiemmin kertonut saaneeni palautetta siitä, että olen käyttänyt Uukuniemen herätyksen rinnakkaisterminä Helena Konttisen herätystä. Käyttöäni kirjassa perustelen sillä, että sen lukijoihin kuuluu myös ihmisiä, jotka eivät tiedä Uukuniemestä mitään, mutta joiden huomiota saattaa kiinnittää Helena Konttisen  – naisen! - nimi herätysliikkeen yhtydessä. Kyse on siis ollut lukijoiden huomioon ottamisesta ja vähän ehkä markkinoinnista. Tämä ei tarkoita, ettenkö tietäisi, että liikkeen oikea nimi on Uukuniemen herätys ja että se alkoi jo toista kymmentä vuotta ennen Helena Konttisen vuonna 1905 tapahtunutta ensimmäistä hurmossaarnaa Olli Hälvän ja Paavo Sihvosen toiminnalla. Mutta se on selvää, että Karjala-lehden haastattelussa minun olisi pitänyt käyttää oikeaa termiä Uukuniemen herätys – Karjala-lehteä ei lue kukaan, joka ei tiedä, mikä on Uukuniemi ja Uukuniemen herätys ja mikä osuus Helena Konttisella oli herätyksessä. Odotettavissa on siis kipakkaa palautetta, kun seuraavan kerran lasken jalkani Uukuniemen maaperälle, ja se kritiikki on kyllä täysin oikeutettua.

Naispuolisia herätysliikkeiden ylimpiin johtohahmoihin kuuluvia henkilöitä on tässä maassa aika vähän. En uskalla väittää, että Helena Konttinen on ainoa, mutta uskallan sanoa, että minä en tiedä muita. Unissasaarnaajia on ainakin yksi enemmän, mutta kun olen lukenut tässä uusintakierroksella K.K. Sarlinin kirjoittamaa Helena Konttisen elämäkertaa Meidän aikamme profeetta, pisti silmääni, että Helena Konttinen on kertonut Sarlinille olevansa sukua sille häntä edeltäneelle naispuoliselle unissasaarnaajalle, 1770 unissa saarnaamisen aloittaneelle merikarvialaiselle Anna Rogelille. Kuulemma Konttisen eräs esi-isä oli Anna Rogelin veli.

Noilla Uukuniemi-juhlilla, joista on tuo kuvan artikkeli, tapasin mielenkiintoisia ihmisiä. Äitini paras leikkikaveri Mensuvaaran Kalliovaarassa oli Kuutin Elli. Kuulin, että Elli on yhä elossa. Kuulin myös, että Kuutin sukuun, joka on ortodoksinen, oltiin naitu yksi Mensuvaaran kuuluisista ortodoksisen kastroitujen lahkon jäsenistä ja että tuossa perheessä tuli olemaan neljä lasta. Monien, vaikka uskoisivat neitseelliseen sikiämiseen, on vaikea uskoa tätä, mutta selitys kuuluu, että tuo kastroitujen lahkon jäsen oli naispuolinen :-) Olen lukemassa kastroitujen lahkon tiimoilta yhtä kirjaa, Nina Lavosen teosta Puhtaat pojat, taivaan tyttäret, jossa on puhe lähinnä Inkerin kastroiduista 1800- ja 1900-luvuilla. Näistä monet olivat luterilaisia. Miehet tosiaankin salvettiin aika perusteellisesti, ja naisilta leikattiin pois nännit tai koko rinnat. Sen aikaisilla menetelmillä…Ei siis mitään anestesioita…

Mitä Kuutin suvun jäseniltä kuulin, kertoo kyllä siitä, että Mensuvaaran ortodoksisten kuohittujen tapauksessa ei ollut kyse vain parista yksittäisestä, eristyneestä tapauksesta. Ja kun siellä kaikkien kirjallisten lähteiden mukaan oli aivan mahdottomasti sitä uskonnollista sun muuta aatteellista toimintaa, minua kiinnostaisi aivan tavattomasti tietää, miten elämä tällaisessa miljöössä sujui.

Näin kyllä juhlapaikalla miehen, jolla oli verkkaritakki, jonka selässä luki isolla Mensuvaara, mutta en keskustellut hänen kanssaan suuremmin.

 

Meistä on kummastakin ollut medioissa ihan riittävästi juttuja eri aiheista, mutta tätä äiti varmaan pilven reunalla arvostaa eniten.

 

Muuten, tässä Karjala-lehden numerossa on iso juttu myös Uukuniemen Mikkolanniemen kesäteatterista. (27.7.2018)