Karvaisia revontulia

Olen taas vähän käsityöskennellyt.

Otin ompelukoneen esille siinä tarkoituksessa, että ompelisin helman ja hihansuut raglanhihaisesta collegepuserosta, jonka sain muuten kasaan taannoin kansalaisopiston ompelupäivillä. Aikomus jäi toteuttamatta, sillä juutuin tekemään näitä pussukoita. Yhteensä vain kaksi. Tämä on ulkonäpööisesti huonompi kappale, mutta otettu käyttöön, sillä tässä on pidempi eli pätyjen yli ulottuva vetoketju, joten tähän mahtuu lompakkoni. Toisessa on vain suun kattava, joten lompakkoni ei mahdu siitä sisään. Räpsäkähkö olkahihna, eikö? Mutta koska äitini jäämistöstä nyt sattui löytymään turkoosia vinonauhaa enkä keksi, mihin muuallekaan sen survoisin paitsi roskikseen, laitoin sen tähän.

Itse kangas on värikokeilupätkä ennen kuin siitä alkoi syntyä pöytäliinaa. Toinen puoli laukusta on näin ollen eri värinen, ihan eri, eli ruskea.

Olen myös saanut vihdoin ja viimein valmiiksi revontulineuleeni. Tulin ymmärtämään, miksi villatakkien neuleohjeissa on äärimmäisen harvoin vetoketjuja.

Koska minulla on nyt sattuneesta syystä meneillään tämä 'älä osta mitään' -kausi, en voinut mitenkään ostaa vetoketjua, vaan pengoin Suonenjoella kaikki vanhat rätit, esimerkiksi navetasta, mihin isäntä on niitä loppusijoittanut, ja yksi hyllykkö kaatui käsivarrelleni. Sain siitä melkoisen mustelman – minkä seurauksena eilen kutomon rouvat ilmeisesti arvelivat minun joutuneen perheväkivallan kohteeksi – ja mikä pahinta, repesi törröttävästä naulasta hiihtotakkiini, tosin kymmenen vuotta vanhaan, melkonen palkeenkieli. Mutta löysin vetoketjun, tosin ruskean, mutta minä en osta nyt mitään, en edes harmaata vetoketjua harmaaseen villatakkiin.

Villatakin langoista osasta oli yritetty tehdä kahtakin erilaista villapaitaa, ja olipa hankalaa neuloa puretusta mohairlangasta. Räikein pinkki on yhtä vanhaa villapaitaa, ja tätä lankaa on käytetty jo ties miten moneen työhän, mutta sitä vain riittää, koskapa villapaita on 90-luvun alusta, kun kaikkien vaatteiden piti olla hirveän isoja.

Jään jännittyneenä odottamaan, saanko ikinä ommelluiksi niitä collegepaidan hihansuita ja helmaa… (10.12.2017)