Kaupallisia tiedotteita

Tähän on koottu joitain mukavia kaupallisia kokemuksia.

Viikonloppuna näpelöin Suonenjoella taulunmaaluun, lumitöiden ja naapurin koiran kasvun seuraamisen lomassa neteitse tilauksen Dermosil-nimiseen firmaan.

Kyseessä on pohjalainen yritysihme, joka ei markkinoi kuin omilla kanavillaan eikä käytä mainostoimistojen palveluksia vaan omia graafikoitaan, joita on firmassa pelkästään markkinoinnissa kolme kappaletta, pakkaussuunnittelijalauma päälle. Tosin suurin osa markkinoinnista hoituu puskaradiolla, joka onkin tehokkain markkinointivälineistä. Puskaradio ei ehkä ole yritykselle niin 'ilmainen' kuin luullaan, mutta mikä parasta, ihmiset uskovat puskaradiosanoman, kun muussa markkinoinnissa viestin vastaanottaja nimenomaisesti ottaa annattuna, että viesti ei pidä paikkaansa vaan on markkinointia. Lisäksi Dermosilin markkinoinnissa käytetään runsaasti pikkuisia näytteitä.

Alkujaan Dermosil aloitti tuottamalla voiteita ja pesuaineita, ja sairaalolloille niin kuin millekään muullekaan taholle, joka ostaa ammatikseen ja asiantuntijana, on vaikea myydä mitään, millä ei ole vastaa tarkoitustaan ja mikä on ylihintaista. Koska voiteet ja pesuaineet tosiaan vastasivat tarkoitustaan, sairaanhoitajat aloivat kysellä, voisiko tuotteita ostaa pienmmissä erissä myös omaan henkilökohtaiseen käyttöön, ja niin alkoi Dermosilin kuluttajille suunnattu myynti ja tuotekehitys. Firman kohderyhmä on edelleen keski-ikäiset sairaanhoitajattaret, eli edelleenkään kohderyhmälle ei voi myydä mitään hirveästi ylihintaista, eikä kohderyhmälle myöskään voi valehdella, että tuote koostuu jostain muusta kun vedestä ja glyseriinistä, jos se ei todellakaan mistään muusta koostu. Ja jos jotain muuta on seassa, se kannattaa mainita, ja mielellään väite saa olla fakta.

Kun Suonejoelta palattua menin heti siinä sunnuntaina katsomaan äitiä sairaalaan, kuulin, kun joku hoitsu huhuili, että milloin se Dermosilin paketti tulee. Eli tavanomaisin tapa tilata Dermosilin tuotteita on tilata niitä työpaikoilta porukalla, ja kuten sanottua, pääsääntöisesti se työpaikka on sairaala.

Minä tein selalisen ihan pikkuisen tilauksen, mutta totta vie, tänään jo paketti tuli. Ja mukana oli tuoteluettelo, jota Dermosil ehkä hieman harhaanjohtavasti kutsuu lehdeksi; sen apinaaatikon yläpuolella lukee, että jos tilaa 18.12. mennessä, ehtii posti tuomaan tavarat vielä ennen joulua.

Paketissa oli markkinointistrategian mukaan hirmuinen määrä pikkuruisia näytteitä. Lähetysluettelosta saatoin päätellä, että kyseessä oli tutustumispakkaus. Tuotteet oli myös hyvin pakattu, mutta sen, että näin olisi, tiesin jo ennestään, sillä olen joskus käynyt Dermosillla yritysvierailulla ja nähnyt, että paketoimisen kanssa ei röhvelletä. Tokihan nämä tuotteet sotkevat kaikki paikat, jos pakkaminen jotenkin epäonnistuu.

Tilasin salvian tuoksuista keittiösaippuaa, jota meillä on ollut vanhastaan. Siitä sanotaan firman nettisivuillakin suoraan, että sitä ei ole niinkään tarkoitettu lian kuin hajujen poistoon, ja juuri nän on asianlaita ja juuri tästä syystä eli kalan ja sipulin hajun käsitä poissaamiseksi tilasin saipuaa lisää.

Muista tuoteista olen kerennyt jo tuossa iltapäivästä kokeilla kevyesti värillistä päivävoidetta. Nettisivujen palautteen mukaan voide ei kauheasti peitä, eikä tosiaankaan sitä hirveästi tee, mutta ei peitä mikän muukaan värillinen päivävoide - nehän eivät ole meikkivoiteita. Mutta se on sanottava, että voide jättää ihon kiiltäväksi, mikä on pikkuinen haitta, mutta onhan maailmassa puuteri keksitty.

Koska nämä tuotteet eivät ole kauhean kalliita, taidan kokeilla seuraavaksi Aina-nimistä voidetta, joka peittää enemmän.

Ja tässä törmättiinkin markkinoinnin kannalta erinomaiseen asiaan. Huomasiteko? Kirjoitin kenties kokeilevani firman toista tuotetta. Jos kyseessä olisi normaali kosmetiikkamerkki, olisin päättänyt tämän kokemuksen seurauksena, etten osta enää firmalta ikinä mitään. Normaalia merkkikosmetiikaa myytäessä ei oikeastaan myydäkään kosmetiikaa vaan viiteryhmäjäsennyyksiä, ja jos tuote ei minun kohdallani toimi kuten luvattiin, yritys on pettänyt minut, sillä nythän tuote ei antanut minulle silkki-ihoisten ihmisten viiteryhmäjäsennyyttä. Dermosil ei siis myy tällaista viiteryhmäjäsennyttä. Se myy vain tiettyjä tuotteita eikä väitä muuta tekevänsäkään. Esimerkiksi tuossa mainitussa tuotekatalogissa, jota lehdeksi kutsutaan, on hämmästyttävän vähän pärstäkuvia, ja niissäkin, mitä värikosmetiikan osuudessa on, on niin pahasti paakkuuntuneet ripsivärit, että viestin vastaanotaja pysyy maanpinnalla. En usko, että tuo värikosmetiikka on likimainkaan se, mikä eniten myy. Tai mistäs minä tiedän...

Kyllä se vain on aina yritykselle eduksi, kun ei asiakseen petä asiakkaitaan.

PS. Monet Dermosilin hajusteet ovat sangen kauhistuttavia, esim. lime ja appelsiini, mutta käsivoiteista katajanmarja on tosi hyvä. (10.12.2013)

 

 

Kuopiossa on aasialainen kauppa!

 

Olin ollut pari päivää flunssassa, ja eilen sitten lähdin varovaisesti jouluostoksille. En osta lahjoja enkä myöskään saa niitä, paitsi joitain poikkeuksia, ja tilanne on hyvä näin.

Menin siinä sitten tätä tarkoitusta varten Pikku Pietarin torikujalle tarkoitusenani ostaa jotain paikallista.

Yhdessä puodissa olisi ollut kapea pöytäliina kattausliinaksi sopivaa lajia. Kysyin, oliko niitä enempää kuin se yksi, joka oli esillä, sillä kattausliinojahan nyt tarvitaan useinmiten kolme. Typykkä vastasi, että ei, kun tämä on vaan tällainen pop up -kauppa, ja myytävät tavarat ovat Matkuksessa.

En täysin ymmärtänyt logiikkaa. Pystytetään sesonkiaikaan myymälä kaupungin keskustaan, mutta ei tuoda sinne mitään myytävää?

Läksin siitä sitten etsimään erästä luontaistuote kauppaa, eikä löytäminen ollutkaan vaikeaa, sillä se sijaitsi Savonkadulla aivan Sokoksen takana. Uukuniemellä oli takavuosina Matin kioski, joka myi perunoita, jäätelöä, kirjoja ja kenkälestejä. Tämä kauppa oli nimeltään Alexis, luontaistuote ja lanka. Ja mikä ihmeellisintä, se jakoi liiketilan Aasialaisen kaupan kanssa! Ja jos myytävänä on samassa tilassa neulelankaa, luontaistuotteita ja aasialaisia ruokatarpeita, mitä muuta ihminen voi elämässä tarvita!

Oli suuri vahinko ja harmin aihe, että olin flunssan jäljiltä vielä heikossa kunnossa, joten en jaksanut käydä valikoimia kovin tarkasti läpi, mutta ostin lähes kaikki jouluoostokseni tästä tavaratalosta, joka on ehdottomasti Kuopion paras. Itselleni ostin tulista chilikastiketta, sillä se oli loppunut, ja meille oli eilen tulossa lounaan ja päivällisen hybridiaterialle kung bao jitä, johon sitä tarvittiin.

Tavanomaisemmissa liikkeissä minua häiritsee, että joka paikassa on myytävänä samat merkkituotteet. Mitä järkeä on kierrellä enää nykyisin jouluostoksilla, kun kaupassa kuin kaupassa on aina vain samat tavarat? (15.12.2013)

 

Varusteleka takoo aseet auroiksi

 

 

Isäntä tilasi Varusteleka-nimisestä putiikista oheisen peltirasiallisen suklaata, jonka resepti kuulema on kehitetty 30-luvulla ja jonka ansiot testattiin Saksan armeijassa toisen maailmansodan aikana.

Luulin, että tuo 'macht munter' olisi ollut markkinointia, mutta kävi ilmi, että siinä vain todettiin tosiasia. Isäntä soi yhtenä päivänä kaksi tuollaista kolmion muotoista suklaapalaa, minä yhden, eikä sitten kumpikaan nukuttu kahteen vuorokauteen.

Pakkauksen tuoteselosteen mukaan suklaassa olisi normaalien ainesosien lisäksi kahvia ja cola-pähkinjauhetta. Kofeiinipitoisuus on samaisen lähteen mukaan 200mg/100g. (25.1.2013)

 

Buffosta T-paitoja, joista tietää, mihin niistä maksettu raha menee

 

Löysin tilauksesta trikoovaatteita valmistavan Buffo-asut -nimisen yrityksen viime syksynä. Asemakatu 42:sta. Äitini oli tuolloin jäänyt yllättäen pitkälle sairaalareissulle, ja joulu oli tulossa. Äitini pitää vaatteista, ja ensimmäiset tilaukseni Buffosta olivatkin joulunuttu eli punakultainen selästä auki oleva potilaspaita, jonka voi vetää vaikka sairaalavaatteiden päälle, ja puna-mustakukallinen normaali pitkähihianen T-paita.

Koska äidistä ei ole nykyisin oikeastaan enää silittämään, trikoovaatteet ovat oivallisia. Sittemmin olen teettänyt äidilleni siellä useampiakin paitoja, sillä äiti on lyhyt ja sitä myötä hänen kätensäkin ovat lyhyenpuoleiset, ja Buffosta saa tilatessaan juuri sen pituiset hihat kuin haluaa. Olen tilannut sieltä tähän mennessä kaikki vuoden paidat itsellenikin, sillä minä satun pitämään raglanhihoista lähinnä siitä syystä, että ne hiukan kaventavat joogan (lähinnä kai lankkuasennon) levittämiä hartioitani. Markkinoilla ei juurikaan ole raglanhihaisia T-paitoja. Ja pitkähihaisissa paidoissa on minullakin massatuoteiden kohdalla sama ongelma kuin äidillä, liian pitkät hihat, ja käärityt trikoopaidan hihat ovat aika karmean näköiset.

Minulla on itselläni myös kaksi Buffo-asujen kesämekkoa, toinen asiakseen teetetty, toinen löytyi sattumalta valmiina rekistä.

Viimeimmäksi teetin äidille talvea varten kahdet housut, joissa on otettu huomioon hänen 'eripituiset jalkansa', ja äiti on tykästynyt niihin nyt kovasti.

Näinä aikoina pitää suosia kotimaista työtä. Toisekseen, jos minun kaltaiseni äärimmäisen vaatimattomasti kuluttava viherpipertäjä on näin paljon yhdestä vaatehtimosta ostanut, hintojen pitää olla kohdallaan. Buffo-asujen nettisivuilta löytyvät vakiotuotteiden hinnat. Jos erikseen jotain omien mittojensa mukaan teettää, enemmän tietenkin pitää maksaa, mutta hinnat ovat silti vielä vallan mainiot. Lisäksi Buffo toimii nopeasti, ja joskus on käynyt, että jo huomenna on vaate ollut valmis.

Oheisessa kuvassa äiti Buffo-paidassa ja Buffo-housuissa. (31.10.2014)

 

 

Ekokampaamo ja kuusenhavuköynöstä

 

Tänä aamuna minulla oli klo 07 kampaaja kaupungin keskustan toisella laidalla, joten tulin kävelleeksi siinä reilusti ennen seitsemää eli kohtalaisen rauhalliseen aikaan torin sivuitse. Kampaajalleni on vähän matkaa ja kampaajia olisi kyllä lähempänäkin, mutta ei sellaista, joka leikkaa hiukset niin hyvin ja käyttää luonnonkosmetiikkaa.

Kuopion torin seutu jouluvaloineen vastaa varmaan jonkun esteettisiä käsityksiä, sillä ei kai kukaan muuten niihin toinen toistaan kalseampiin muovisiin ledvaloihin, paikoin välkkyefektillä varustettuihin, olisi rahaa pistänyt.

Joissain asioissa taidan olla melkoinen konservatiivi. Vietin lapsuuttanikin Kuopiossa, vaikka tulinkin oleeksi 25 vuotta välillä poissa, ja lapsuuteni Kuopio oli jouluna sympaattinen. Silloin oli jokaisen kaupan, pienenkin, oven ja näyteikkunan yllä ja sivuilla kuusenhavuköynöstä. Joillakin oli niissä valojakin, useinmiten tavallisia kellertäväsävyisiä hehkulamppuja, joten joulukoristelusta muodostui läpi kaupungin sangen yhtenäinen. Missään tapauksessa mikään ei välkkynyt ja repinyt hermoja päästä.

Tämän joulun alla olen joutunut kuuntelemaan poikkeuksellisen runsaasti kriittisiä lausuntoja joulun perinteistä. Monet toisaalta valittavat, että perinteitä ei ole, ja toisaalta tasan samat henkilöt valittavat, että ne perinteet, mitä on, ovat jotenkin vääriä. Hmmm… Itse muistan lapsuuden sukujouluista, että ne olivat lapsien kannalta huippujuttuja, kun illalla vielä sai valvoa serkkujen kanssa myöhään ja pelattiin yöpukusillaan jotain pelejä tai vain juteltiin siskonpedissä. En epäile, etteivätkö lahjat ole lapsille tärkeitä sillä sekunnilla, kun ne avataan paketista, mutta valitettavasti on niin, etten muista lapsuudestani yhtään joululahjaa - älköön kukaan pitäkö minua kiittämättömänä, sillä varmaan niitä tavaroita on iloisesti käytetty ja olen kiitollinen kaikesta, mutta en vain muista yhtään nimenomaista joululahjaa. Noihin aikoihin jouluruoat olivat ne, mitkä olivat, eikä emännän tarvinnut miettiä päätään puhki keksiäkseen, mitä kaikki kranttuilijat suostuvat syömään tai sitten pahoittaa mieltään, kun kenellekään ei pöydästä kelpaa mikään. Ruoastakranttuilu on varmaan lopettanut iäksi tuollaiset sukujoulut, joita minä lapsuuteni päiviltä lämmöllä muistan, eikä niitä tiettävästi enää käy pelastaminen henkiin, kiitos kaikkien ruoastakranttuilijoiden.

Mutta varmaan jotain perinteistä voisi pelastaa. Rupesin siinä kampaajalle valittamaan kuusenhavuköynöksistä luopumista, ja kas, kuusenhavuköynöstilanteseeen on mahdollista saada korjaus, jos hyvää tahtoa vain riittää. Nimittäin kampaajani Katrin mies osaa tehdä sitä köynöstä.

Eli jos Kuopiosta tai varmaan mistä tahansa muualtakin vielä löytyy yrittäjiä, jotka eivät ole menettäneet sydäntään amerikkalaismallisille jouluvaloille vaan haluaisivat mieluummin palauttaa voimaan vanhoja, kotimaisia ja ekologisia jouluperinteitä, tiedotetaan täten, että ensi joulun alla on saatavailla aitoa kuusenhavuköynöstä Vihreästä tähdestä. Yrittäjän luvalla tiedonanturoin, että koordinaatit ovat:

 

Vihreä tähti

Niiralankatu 19 C, Kuopio

puh 050 511 4100.

katri(at)vihreatahti.fi

(23.12.2014)