Kaupunkikuvasta ja silmälaseista

Arvostan harvoja asioita yhtä paljon kuin pienyrittäjiä.

Eilen oli elämäni ensimmäinen palmusunnuntai, jona en virponut. Taisin selvitä siitä. Virvoin nimittäin aina äidin, joka vuosi.

Tänään meni kaksi tuntia optikolla. Joudun hankkimaan paitsi uudet monitehot, myös aurinkolasit vahvuuksilla autoilutarkoitukseen, sillä näen nykyisin liikennemerkit vasta, kun ne ovat viiden metrin päässä, ja se on hiukan liian myöhään. Toinen ongelma on se, että näen kaikilla asioilla varjoja. Olin luullut sen johtuvan siitä, että kaksi silmää näyttävät hiukan eri kuvan eivätkä kuvat osu päällekkäin, mutta aikaa kului optikolla niin kauan kuin kului, koska kävi ilmi, että jo pelkkä yksi silmäni näyttää ne varjot. Joku toisessa silmässäni heijastelee sitä sun tätä sinne sun tänne. Joudun ilmeisesti menemään silmälääkäriin.

Olin kysellyt eri optikoilta hintoja rilleihin, ja ne olivat yllättävän samoja. Isäntä katseli lappujani ja totesi, että silmälasimarkkinoilla on kartelli.

Valitsin sitten Poca-nimisen ketjuihin kuulumattoman liikkeen. Siellä oli muuttomyynti, ja sain aika hienot kehykset puoleen hintaan. Mutta ennen kaikkea valintaan vaikutti se, että yrittäjä kertoi, että he ovat muuttamassa paremmalle liikepaikalle Kuopion keskustassa, mistä jo sinällään sai minulta pisteitä, koskapa hämmästyttävän monet firmat Kuopion keskustassa lopettavat. Kaupunkikuva onkin muuttunut talven aikana sangen ankeaksi. Lisäpisteitä Poca saikin sitten siitä, että yrittäjä oli suorastaan huolissaan, kun he siinä uudessa paikassa Aapeli-kauppakeskuksessa ovat niin näkyvällä paikalla eli saavatko he nyt liikkeestään riittävän hyvännäköisen, kun se nyt tulee vaikuttamaan niin paljon kaupunkikuvaan.

Meikäläinen demokratiahan ei ole sitä demokratiaa, joka syntyi antiikin Kreikassa vaan sitä, joka syntyi Keski-Euroopan porvareiden toimesta, kun nämä halusivat taloudellista panostaan vastaavan aseman yhteiskunnan vallanjaossa. Tuolloin porvarit olivat kovinkin kiinnostuneita siitä, miltä heidän liikkensä näyttivät, olivat ne pikkupuoteja tai isojen firmojen liikerakennuksia, tai olivatpa heidän rakennuksensa heidän omia kaupunkiasuintalojaan tai raatihuoneita. Minusta porvarit ovat meidän aikoinamme ehkä hiukan menettäneet moraaliaan tässä suhteessa. Ollaan kyllä kiinnostuneita siitä, miten bisnes sujuu rahallisessa mielessä, niin kuin tietysti pitääkin, mutta kyllä ennen porvarit olivat kiinnostuneita siitäkin, miltä heidän taloudellinen toimeliaisuutensa kaupungeissa näytti. Ja sen piti näyttää arvoiseltaan. Se, miltä vaikutettiin kaupunkikuvassa, oli ikään kuin osa 'tulosta'. Nykyisin ollaan suorastaan unohdettu, että kaupungit ovat nimenomaan kaupankäynnin keskuksia, paikkoja, jossa kauppiaat toimivat – ja osoittavat arvoaan, sillä kaupungin arvo kauppapaikkana ei riipu vain tietyistä parista yrityksestä vaan koko kollektiivista.

Kaupunkikuvan rapautumiseen ovat kyllä syyllisiä myös kuluttajat. Kaikki matkustelevat innolla Etelä-Euroopassa, missä pienyrittäjäkulttuuri velä kukoistaa. Siellä on mukavia pieniä kauppoja, ketjuuntumattomia ruokapaikkoja ja kahviloita ja muita paikallisia erikoisuuksia! Näitä asioita, joita lähdetään Etelä-Euroopasta hakemaan, ei kyllä sitten suosita kotinurkilla. Hinnan takia. Outo logiikka, sillä ollaan kuitenkin valmiita maksamaan sen ulkomaanmatkan hinta, että päästään niille pikkukaupoille ulkomaille…

Optikkoliike Poca näyttää menestyvän, ja asiakkaita piisasi ainakin eilen ja tänään melkeinpä ruuhkaksi asti.

Nyt jään odottamaan uusia lasejani. Menee tuon firman muuttoruljanssin yli huhtikuulle. (21.3.2016)