Kehruu

Näinköhän vielä opettelen kehräämään tässä elämässä.

Olen ollut tänään – ja itse asiassa jo eilenkin – kansalaisopiston kevätnäyttelyssä näyttelyobjektina, ja huomenna vielä jatkuu. Näytelyssä pyörii myös kehräämisen live-esitys, jota olen seurannut innolla.

 

Kehräämiseen tarvitaan tällainen kone. Kuopion kanalaisopiston kudonnan ohjaajista toinen oli valmistanut tämä kepistä, koukusta, narusta ja CD-levystä. CD-levythän ovat jo katoavaa kansanperinnettä, joten niitä voidaan ruveta jalostamaan käyttökelpoisemmaksi teknologiaksi kuten tällaisiksi värttinöiksi. Jollekin voi juolahtaa mieleen, että miten se prinsessa Ruusunen onnistui tällä itseään pistämään, mutta värttinöitä on erilaisia, esim. juuri sellaisia sadun piikkejä, joihin kuitutukko pistetään. Mutta tämä toimii hiukan toisin.

 

Värttinän keppiosan toisessa päässä on ura, johon on kiinnitetty naru, ja aivan päässä on pieni koukku.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja narussa on tällainen lenkki.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lenkkiin kiinnitetään kuitumössöpala, jahka kuituja on ensin hiukan venyttäen suoristettu.

 

 

 

 

 

 

 

Sitten tällainen jo pikkuisen oiottu pala kuitua pujotetaan värttinän lenkkiin ja kulkemaan läpi kepin päässä olevan koukun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tästä värttinää aletaan roikottaa niin, että kuitu venyy langaksi. Lankan tarvitaan kierre, ja se saadaan siten, että pannaan CD-levy pyörimään myötäpäivään. Ja valmis lanka kierretään värttinän kepin ympärille sitä mukaa kun sitä syntyy. (11.4.2015)

 

 

 

 

 

 

 

Ja seuravaana päivänä jatkettiin kehräämistä ja joitain muitakin asioita

 

Tänään loppui kansalaisopiston kevätnäyttely, ja minäkin sain valmiiksi ne projektit, joista toista eli poppanaloimeen kaksinkerroin kudottua ripsipalttinaista sängynpeittoa olin siellä näytillä tekemässä. Kangas syntyy siis puihin kaksinkerroin, ja on syytä muistaa sukkuloita käsitellessään, että toisen reunan (kuvassa) pitää pysyä auki kun taas toisen laidan, ikään kuin siis taitoksen, pitää sulkeutua tasaisesti. Sängynpeitosta tuli 270 cm leveä ja saman verran pitkä, ja toisena kuteena oli kapeaksi suoraan leikattu kangassuikale, ei oikeaoppinen vinoon leikattu poppanakude, ja toisena kalalanka. Näin pinta tuli muodostumaan pikku ruudokosta eikä se siis siksi näytä tavan poppanalta. Ongelma oli aluksi se, että polkeminen ei tässä tapauksessa mene suoraan järjestyksessä kuten menisi, jos tehtäisiin yhdellä tai kolmella sukkulalla, mutta ennen pitkää opin sujuvasti näkemään, milloin aukeaa ala- ja milloin yläkankaan viriö ja mille kuteelle ja miten väliin voi kulloinkin heittää ilman, että kankaastani alkaakin muodostua putki.

 

Koska sängynpeiton kutominen oli paitsi keskittymistä vaativaa myös ikävystyttävää, siinä kun ei ole mitään varsinaista värillistä kuviota, sain käyttööni toiset puut, jossa kudoin kaikista tämän vuoden matonkudontahommista yli jääneet kuteet aina aivojani sängynpeitosta lepuuttaessani. Matossa on mm. neljä tällaista sinistä kuvioraitaa, joista naapuripuiden kutoja käytti nimitystä 'kukkapenkki'.

 

Matto jäi vielä opistolle katseltavaksi, mutta sängynpeiton sain mukaan. Kotona olivat puhjenneet kukkaan viimeksi Suonenjoelta tuomamme omenapuun oksat.

 

 

Levitin sängynpeiton olohuoneen arkkupyödälle, missä alan solmia sitä lopulliseen malliinsa. Ja pistin omenapuunoksat siihen päälle, sillä en juuri tällä sekunnilla sitä solmi.

 

 

 

Kehräämisen työnäytös eteni tänään langan kertaamiseen. Sitä varten kertaamaton lanka puretaan värttinäkepin ympäriltä käteen vissillä systeemillä, jolla saadaan saman kieputelman molemmat päät yhteen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ne kiinnitetään jälleen värttinän lenkkiin ja roiketetaan, mutta kun viimeksi CD-levy soi myötäpäivään, nyt se pannaan pyörimään vastapäivään. Ja näin saadaan kerrattua lankaa, josta voi sittn ruveta tekemään jotain. (12.4.2015)