Keittiönverhohousut

...ja joidenkin luja usko mummoihin mielipidevaikuttajina.

Keittiönverhoista voi tehdä yhden kesän kesähousut – kauempaa ikkunassa hapertunut puuvillakangas ei kestä, ei välttämättä kestä edes kesää loppun – ennen kuin ne leikkaa matonkuteeksi.

Tämä kangas ei kylläkään ole ollut ikkunassa koskaan. Painoin tätä 80-luvun lopussa saman tien parikymmentä metriä, kun nyt olin vaivautunut kaaviot leikkaamaan. Tästä on meillä edelleen käytössä  pussilakanat ja kapea pätkä taitaa olla keittiössä vielä verhokappana; pöytäliinat ovat haalistuneet matonkudetarpeiksi jo ajat sitten. Mutta kaapin perukoilta löytyi vielä pari metriä iskemätöntä tavaraa, ja siitä rupesin eilen illalla värkkäämään pöksyjä korvaamaan kansainvälisen media seuraamista.

Olen aina myöntänyt, etten ymmärrä politiikasta mitään. En ole ollut missään asemassa, jossa siihen olisin päässyt tutustumaan, enkä ole opiskellut sitä. Mutta siitä pitäen, kun olen tätä blogia pitänyt, minulla on sattumalta ollut viisumi Venäjälle, mistä on seuranut, että jossain vaiheessa blogiani alettiin trollata. Vähän ihmettelin, sillä suurimmaksi osaksi juttuni ovat kirjaesittelyjä ja niiltä osin kun eivät ole, käsittelevät villasukanneulontaa ja jatkuvia epäonnistumisia tomaatinkasvatuksessa, palautetta voi tulla.

 
Tässä on paljastunut outoja juttuja. Kiina on ollut aina sitä mieltä, että ulkopuolisten ei pidä puuttua toisten maiden sisäisiin asioihin. Kiina ei kuitenkaan äänestänyt YK:n turvallisuusneuvostossa Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan tuomitsevaa julkilausumaa. Kiina on siis muuttanut muutamassa päivässä koko ulkopoliittisen linjansa täysin päinvastaisiksi.

Kävin tarkastamassa asian Kiinan omista englanninkielisistä medioista. Näistä Xinhua lähinnä toistaa valtion julkilausumat sellaisinaan, ja sitä varmaan käytetään kouluissa englannin kielen oppimateriaalina yms. Global Times on suunnattu ulkomaalaisille, enkä edes ole varma, näkyykö se Kiinassa ainakaan aivan sellaisena kuin ulos. Viestit ovat ulkomaalaisille suunnattuja. Pakotteista Global Times ikään kuin kysyi läntiseltä lukijakunnalta, että olisivatkohan pakotteet Kiinalle samat kuin nyt Venäjälle, jos Kiina nappaisi yleisessä hässäkässä Taiwanin. Lehti ikään kuin itse vastaa itselleen, että ei varmaan, koska kukaan ei ole virallisesti tunnustanut Taiwania samalla tasolla täysin itsenäiseksi valtioksi kuin mikä Ukraina on (ainkakin viime päiviin asti ollut).

Vahva olettamus on, että luottamus Kiinaan ei tämän jutun jälkeen helposti palaudu – siis olettaen, että planeetta ylipäätään pysyy kasassa. Yleensä Kiina on pelannut vähän ympäripyöreämmin, vaikka sen suunta onkin ollut selvä. Nyt se on ottanut käyttöön aivan hämmästyttävän avoimet kortit. Tämä kertoo, että Kiina pitää absoluuttisen varmana, että Venäjä voittaa tämän skaban, ja voi tietysti ollakin, että näin käy. Mutta Kiina on hämmästyttävän varma. Kiina testasi tuossa samoihin aikoihin, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, mitä tapahtuu, kun se häiritisee Australian laivaliikennettä laserilla. Joten Kiina on jo etukäteen varautunut siihen, että sen talous suljetaan ulos länsimaisilta markkinoilta, sillä mitenkään muuten noita Ukrainan hyökkäyksen kanssa jokseenin samanaikaisia ja hyvin itsevarmoja Australian laivojen häirintöjä on vaikea ymmärtää. Kiina on toki jo hyvän aikaa, muistakin syistä kuin koronan takia, aloittanut eristäytymisensä muusta maailmasta.

Tosin Kiinalla tulee menemään ihan hyvin, kävi miten kävi. Siellä on edelleen elossa porukaa, joka muistaa aiemmat eristäytyneisyyden ajat, joten kiinalaisten näkökulmasta palataan vain lähitulevaisuuteen. Vanhat ajat eivät ehkä kuitenkaan ole kiinalaisten mielestä yhtä hyvät kuin joidenkin venäläisten mielestä heidän vanhat aikansa. Kiinalaisilla ei liity erityistä nostalgiaa aikaan ennen 1990-luvulla alkanutta varovaista avautumista, ei todellakaan. Siellä on porukkaa, joiden vanhemmat tapettiin kulttuurivallankumouksessa, eivätkä näitä juttuja muistavat ole edes kovin vanhoja. Mutta he eivät tule kapinoimaan.

Elämme ainutlaatuisia historiallisia hetkiä siinäkin mielessä, että maailmassa on yhtaikaa vallassa kaksi juutalaista valtionpäämiestä, ja se toinen sattuu olemaan Ukrainan Volodymyr Zelenskyi.

Israelilaisessa The Times of Israelissa on kerrottu, miten Israelin poliittiset johtomiehet – naisia ei ole haastateltu – eivät meineillään olevaan kriisiin liittyvissä kannanotoissaan käytä sanoja Venäjä eivätkä hyökkäys, ja kannanaotot ovat äärimmäisen pidättyväisiä. The Times of Israelin mukaan tämä johtuu Syyriasta, ja lehdessä olikin toisaalla myös juttu sitä, miten Syyria oli onnitellut puumalaista Ukrainan hyökkäyksen johdosta.

Zelenskyi, tähän asti entisenä koomikkona esitetty professorin ja insinöörin juristipoika, nousi valtaan oligarkien tuella. Venäjällä saatettiin pitää tätä petoksena.

Zelenskyin ei olla lännessä kerrottu paeneen edelleenkään Kiovasta, mutta kiinalainen Global Times väitti näin jo toissapäivänä syystä, jota en osaa arvata. Tällä blogilla olen kuvannut useinkin kiinalaisten länsimaisesta poikkeavaa suhtautumista valehteluun, jota he itse pitävät käytännöllisyytenä.

Mutta sellainenkin historiallinen käännekohta on nyt nähty, että Saksa on päättänyt lähettää aseita sotaan, jota käydään vieraassa maassa. En usko, että Israelinkaan osuutta tähän sotaan on vielä kokonaan nähty, ja Amerikassa on paljon juutalaisia.

Mummot ovat ainoa insitituutio, jota Venäjällä kunnioitetaan, ja uskokaa huviksenne, Venäjän mummot tämän sodan ratkaisevat.

Ja nyt tämä mummo rupeaa ompelemaan itselleen kesäpöksyjä siltä varalta, että näkee vielä ensi kesän, mikä ei ole varmaa ollenkaan, sillä Venäjä on ydinasevaltio. (27.2.2022)