Kesä 2021

Kiireinen kesä 2021...

Täällä sitä olen yksin Ugandassa eväänä kaksi vanhan hyvän ajan mercantile-mappia. Toisessa on vuoden kuluessa puhdekirjoittelemaani tekstiä. Toisessa on kaikenlaista monistettua ja printattua materiaalia, jota saattaa tarvita.

 

Alkuperäisenä ideana oli kirjoittaa parikymmentä noin kymmenen liuskan mittaista esseetä Uukuniemeä liippaavista aiheista. Halusin nimittäin tehdä hitusen parempia versioita jutuista, joita olin julkaissut jo blogilla ja koonnut kirjoiksikin. Vaan kun ne tekstit olivat niin huonoja. Piti parantaa.

 

Sain esseitä aikaiseksikin melko helposti, kun käytin tosiaan blogin raakileita ja lisäsin vähän faktaa. Mutta kun rupesin kokoamaan lähdeluetteloa, tulin lukeneeksi niitä ajat sitten lukemiani kirjoja ikään kuin uudelleen, ja jutut venyivät, varsinkin kun vielä surfasin netissä. Huomasin uusia yhteyksiä asioiden välillä ja sen semmoista.

 

Jossain vaiheessa muka suurin piirtein valmiita tekstinpätkiä luki jo toisiksi silmikseni lupautunut H, mutta nyt kaikki on mennyt uusiksi.

 

Ja siksi olen nyt Ugandassa.

 

Kun kävin eilen perinteisellä ensimmäisen illan kirkonkierroksella, ihmettelin, kun ei ollut mökeille viikonlopuksi tulevien rallia. Sitten tajusin, että tämähän on valmistujaisviikonloppu. 

 

Täällä on todella rauhallista. Eilen oli jopa kuuma. Tyyntäkin on ollut, paitsi että ihan äsken rupesi tuulemaan, ja vieläpä pohjoisesta.

 

Huomaa, että kesä on myöhässä. Kielot vasta aloittelevat kukintaansa, kun ne viisi vuotta sitten äidin uurnanlaskijaisissa olivat jo melkein ylikukkineita.

 

Nyt otan sitten sakset ja rupean leikkelemään noita hankalimpia lukuja uuteen uskoon. (5.6.2021)

 

 

Rajamailla

 

 

Eilen kävin viemässä kimpun kieloja äidin haudalle tuosta huussin edustan kielokentältä.

 

 

Olen tässä tavalliseen tapaan tuijotellut järvelle. Veden ylle roikkuva meditaatiopuuni on lopullisesti kuollut. Pitäisi jotenkin saada se pois.

 

Etuoikealla järven yli katsellessa on Papinniemi muinaisine ortodoksikylineen. Etuvasemalla, toisella puolen samaa lahtea, ellei Mitro-saari olisi edessä, näkyisi Kesälahti. Tässä kulki siis Uudenkaupungin rauhan 1721 raja Suuren Pohjan sodan jälkeen. Sodan alussa Sortavala tuossa 30 km päässä tuhottiin ja se menetti kaupunkioikeutensa. Uukuniemen seurakunta meni kahtia, kun Kesälahti jäi Ruotsille ja Uukuniemi meni Venäjälle - niin kuin se Sortavalakin.

 

Nykyinen raja on järvelle tuijotellessani selkäni takana. Rajavyöhyke alkaa noin kilometrin päässä. (8.6.2021)

 

 

Sesongin luonnonilmiö

 

Helteen tähden tässä ei ole voinut tarkkailla muita luonnonilmiöitä. Helle on vienyt kaiken huomion. Lähes.

 

Meillä pidetään aitan edustalla vanhoja koivupöllejä siinä toivossa, että niihin kasvaisi koivunkantosieniä, ja yleensä on kasvanutkin. Nyt ei tietenkään kasva mitään, ja jos kasvaa, niin se on sitten tosi outoa kuten ultramariinin sininen sieni. Huomasin tämän kyllä jo ajat sitten, mutta arvelin, että puusäleeseen on takertunut irronnut maahumalan kukkanen. Mutta ei. Tämä on aivan kova. Kai tämä on joku sieni... (13.7.2021)

 

Tontin ainoa kukka: melooni

 

Helteet ovat jonkin verran helpottaneet. Ei tässä tosin vieläkään palella tarvitse, mutta kelit alkavat kuitenkin jo menetellä.

Kun ne eivät vielä menetelleet, jouduimme käväisemään Suonenjoella, missä isohirvenjuuret makasivat jo lähes maatuneina pitkin pituuttaan, syysleimutkin lurpottivat ja nauhusten kukkavanat olivat tyngät. Onneksi ei tullut laitettua mitään kesäkukkia tai muuta sellaista…

Puolen kämmenen kokoiselle ex-kasvimaalle istutin muutaman pussin pohjalle jääneen melonin. Ne jostain syystä kukkivat keskellä sitä kuivaa savikenttää. Ovat ne minulla joskus aiemminkin kukkineet, mutta eivät ikinä ole hedelmään asti ennättäneet. Siemenpussin ohjeenkin mukaan ne pitäisi kasvattaa kasvihuoneessa…Mutta ainoat jämäkät kukat sillä tontilla. (31.7.2021)

 

Ps. ...eivätkä tehneet hedelmää nytkään.

 

Metsään on tullunna syys...!

 

Nyt on tatistettu ja autokin katastettu, Valamon lattialankuille maalatut ikonit kuvattu Uukuniemen Papinniemen rantakallioiden juurella – Papiniemen ortodoksikylä kun tyhjeni samoihin aikoihin kun alkoivat kasvaa ne männyt, joista tuli uudeksi Valamoksi päätyvän Saastamoisen kartanon lattiat, ja  laiturikin on jo nostetu. Syksy tulee.

Marjastukselta on kuluneena kesänä oltu vapautettuja. Marjoja ei ole ollut. Onneksi. Pitää varmaan käydä katsomassa, jos edes puolukkaa vähän saisi.

 

Meillä on yleensä ollut parvekkeella kesäisin varsinainen viidakko. Nyt ei. Ei otettu edes korituoleja talvipaketista, joten ne ovat nyt siinä ensi talvea varten valmiina. Kohtalo pani sen verran hanttiin, että yhdestä etualan isosta ruukusta, johon nyt ei oltu istutetettu mitään, ei edes kesäkukkaa, alkoi yllättäen kasvaa harmaamalvikki syystä, jota en todellakaan ymmärrä. Se meidän parvekkeella sitten tuossa elokuulla eli vähän jälkijättöisesti kukki.

Internetistä ei yleensä kuule mitään hyvää, pelkkää älämölötystä vain, mutta nyt se kertoi, että filosofiakahvila jatkaa siitä samasta vapaus-teemasta, johon keskustelusarja lähes kaksi vuotta sitten keskeytyi.

Tässä onkin huolettanut, käytetäänkö koronaa käsikassarana kansalaisyhteiskunnan tuhoamiseen. Valtiosta, jossa ei ole kansalaisyhteiskuntaa, on perinteisesti käytetty nimeä Venäjä.

Venäjä on kyllä ihan kiva paikka visiteerata, en minä sillä….heti lähdetään itäiseen naapurimaahan, kun vaan päästään. (3.9.2021)