Kesää 2016 Uukuniemellä

...täällä itärajalla.

Jatkosodan muistelua

 

Vein äidin ja hänen vanhempiensa yms. haudalle kasveja toissapäivänä, ja kun tänään kävimme katsomassa, miten ne voivat tässä helteessä, yhdet kuunliljat olivat nuuttumassa. Lorautin reilusti vettä ja toivon, että ne asettuvat aloilleen, niin kuunliljat kuin pegoniat.

 

On siis helle, ja kävimme tänään puolen päivän tienossa (30.6.) Tarnalassa eräässä taivasalla pidetyssä sotahistoriallisessa tapahtumassa, missä punaisen ristin työntekijät kiersivät juottamassa vanhuksia ja ylipainoisia penkkirivien välissä ja silti kaksi pyörtyi.

 

Varsinainen muistelemisen aihe oli jatkosodan alku, mikä siis tapahtui, sikäli kun olen oikein mmärtänyt,  25.6.1941, kun Neuvostoliitto pommitti Helsinkiä ja joitain muitakin asutuskeskuksia. Tämän päivän päivämärällä 1941 eversit Aarne Blick antoi hyökkäyskäskyn, mikä esitettiin tämän pävän juhlassa vallan kuvaelmana, ja sitä oheinen valokuva.

 

Tätä ennen eli 20.6.1941 nämä mökkeilyseutuni evakuoitiin, ja äitivainajakin läksi evakkotielle jo toiseen kertaan Emma-tätinsä kanssa. Äiti oli siis kuusivuotias. (30.6.2016)

 

Mikään ei ole entisellään, ei edes Papinnimei :-)

 

Tuossa aamutuimaan, kun valitsin T-paitaa tälle mökkipäivälle, valinta lankesi yhteen itse painamistani mökkipaidoista, jossa on biisonitytön kuva ja tekstinä 'Naisenergiaa Uukuniemeltä'. Paita on ajoilta, kun biisonit majoittuivat seudulle, ja yksi naipuolisista otukista totesi, ettei paikka ole paras mahdollinen ja karkasi. Sittemmin biisonit ovat kotiutuneet ja lauma Hovilan tilalla kasvaa kasvamistaan.

 

Tällä reissulla olen jo kerennyt käyttämään pyykkikuntoon omakuvioiman paidan, jossa lukee 'Uukuniemen tyttö'. Vastavia on sellaisia, joissa lukee 'Uukuniemen vävy'.

 

Lisäksi oli paitoja, jossa oli kuuluisa Matin kioski, nyt jo edesmennyt.

 

Jäljellä näyttää oevan jokunen saniaispaita ja aurinkopaitakin.

 

Enää ei perhesuhteiden muutosten eli veljen ja äidin toisilmaisiin poistumisen seurauksena varmaan tule enää tässä elämässä tehtyä mökkipaitoja.

 

Mutta Papinniemen leirintäalue parantaa juoksuaan. Oheisessa kuvassa paikan vanha ja aina pysyvä myyntivaltti eli upeat maisemat.

 

 

 

 

 

Mutta uusi myyntivaltti on Soili. Jo alkukeväästä kiiri ympäri valtakuntaa tieto, että Hälvän Niko oli ostanut Papinniemen mökit ja palkannut uuden työntekijän, Soilin. Riuska Lapin tyttö, joka on monet kesät ollut töissä leirintäalueilla. Talvet hän työskentelee Oulun Kärppien klubin palveluksessa.

 

Niko Hälvällä on tuonnempana Iloinen Pässi -niminen yritys, ja sen myymiä tuotteita on nyt kaupan myös Papinniemessä. Pitää muistaa, että Uukuniemellä ei tätä nykyä ole lainkaan kauppaa, ja lähimpään on yli 30 km. Mutta Papiniemestä saa nyt maitoa (tosin ei aina eli tänään...) ja leipää ja paikkakunnan erikoisuuksia kuten biisonin ja lampaan lihaa sekä täkäläisten tuottajien grillimakkaroitakin. (1.7.2016)

 

Talousmietteitä iltamissa

 

Kuten on monesti todettu, minä en ymmärrä mitään mistään, missä on numero, mutta koska kaikkia, myös olemattomia, ominaisuuksiaan voi yrittää kehittää, luin Ha-Joon Changin teoksen Taloustiede – Käyttäjän opas.

Ensimmäiseksi Chang toteaa sen, minkä aika monet muutkin, että taloustiede ei ole eksakti luonnontiede, eikä sen niin kuin muidenkaan ihmistä koskevien tieteiden piiristä ole löydettävissä samantyyppisiä kiistattomia, arvoista riippumattomia totuuksia kuten fysiikassa. Taloustieteessä saadaan tutkimuskysymyksiin vain sellaisia vastauksia kuin teoreettinen viitekehys etukäteen olettaa, ja tosiasiassa samalla tavoin määräytyvät jopa tutkimuskysymykset. Niinpä Chang käy ensin läpi yhdeksän eri teoreettista taloustieteellistä lähestymistapaa ja toteaa, että uusklassistinen libertaristinen talousteoria sattuu vain olemaan nyt muodissa, vaikka monet ovat jo alistuneet uskomaan, että muita vaihtoehtoja ei edes ole olemassa.

Changin mukaan uusklassistinen näkemyksen edustajat uskovat sinisilmäisesti yksilön kykyyn tehdä rationaalisia valintoja. (Esimerkiksi siis meidän sote-uudistajamme.) Chang itse näyttäisi oleva institutionaalisen ja behavioristisen koulukunnan suunnalla. Näiden mukaan ihmiset ovat ympäristönsä, sitä vallitsevien instituutioiden ja oman psykologiansa tuotetta eli ne määräävät heidän valintansa eikä suinkaan ns. järki. Toinen järjenkäytön mahdollisuuksia rajaava tekijä on tiedon puute. Yksilöt eivät pysty silkkaa tiedonpuutettaan rationaalisiin valintoihin kuin aivan oman asiantuntemusalueensa puitteissa, mistä heitä siinäkin estävät monet tekijät. Maailma on liian monimutkainen. Mihin yksi syy on globalisaatio.

Sain kirjan loppuun eilen, ja sitten otin paikkakunnalta muuttamassa olevan, käytännössä siis entisen hyvän naapurimme Ailin, postilaatikkoon käännetyn Hesarimme, ja siitä etsin toiveikkaana esiin taloussivut, joista kuvittelin nyt ymmärtäväni jotain. Törmasin ensimmäiseksi teemiin 'joukkolainojen jälkimarkkinakorot', ja totesin, että tilanne ei ollut muuttunut. Ei se, että olisin Changin kirjan lukemisesta tullut kykenevämmäksi lukemaan globaalin talouden ongelmista kertovia Hesarin juttuja eikä siis sekään, että Hesarin toimittajat kykenisivät selittämään käyttämänsä erikoistermit, minkä pitäisi olla journalistin perustaito. Kun minä oli nuori, puhuttiin Takahikiän mummosta, jonka pitäisi ymmärtää jokainen sanomalehtityyppiseen julkaisuun kirjoitettu
juttu.

Siispä läksin siitä iltamiin. Uukuniemen Nuorisoseuran talolla esitettiin Petri Tiaisen sävellyksiä Uukuniemen Matrin kylässä 1800-luvun lopussa eläneen Olli Wuorisen runoihin. Wuorinen oli kansanvalistusaktiivi ja myös raittiusmies, ja runot oli nyt saatettu rouhean blues-muotoon, mistä seurasi mielenkiintoinen monikansallinen ristivalotus. Ja historiallinenkin, sillä kuten Petri Tiainen yhdessä välispiikissään totesi, me 2000-luvun lomalaiset emme tosiaankaan kärsineet eilisenä hellepäivänä, mutta Wuorisen aikoihin helteen polte merkitsi uhkaa karjalle ja viljelyksille.

 

Kaikella on kääntöpuolensa, kuten olen viimeisen vuoden aikana katkerasti saanut oppia.

Pääesiintyjä oli kuitenkin Susan Aho, bändinään suurin piirtein samat soittajat kuin edellä. Susan Aho esitti omia laulujaan, ja kuulemma kyseessä oli kantaesitys. Tunnetumpi Aho on aiemmista puuhistaan Värttinässä ja takavuosien euroviisujen Kuunkuiskaajissa.

 

Tämä osuus iltamia oli ehkä minulle hieman liian globaalia ja yleismaailmallista, jotka eivät siis ole sama asia, kuten Changin kirjassakin sanotaan, ja eroa kannattaa miettiä, koskapa sillä, miksi nämä kaksi asiaa ja niiden eron mieltää, on talouspoliittisia seurauksia. Minä en ehkä ole Susan Ahon edustaman yleismaailmallisuuden ja globaalisuuden käsitteiden erosta seuraavan talouspolitiikan kannattaja, vaan pidän vaan enemmän Petri Tiaisen rinnastuksista johdettavasta. Kumpikaan muusikko ei varmaan itse katso, että heidän musiikkinsa merkitsee mainittuja käsitemäärittelyjä ja niistä seuraavaa talouspolitiikkaa, mutta minä ja Ha-Joon Chang katsomme.

Osittain tämä johtuu varmaan siitäkin, että minulle musiikilla ei ole itseisarvoista merkitystä niin kuin ei ole millään muullakaan, mutta voin kuvitella, että joidenkin mielestä sillä on. Näinhän se menee...Kaikella on kääntöpuolensa.

 

Ahon tahtiin olisi saanut myös tanssia, mutta harvat käyttivät tilaisuutta hyväkseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Musiikki sinällään kuului meidän perheessä eri osastolle. Vieressä Marjut Vallan ottama kuva osasta meidän perheen musiikkiosastoa jokseenkin tarkkaan vuosi sitten, seuranaan juuri Susan Aho. Vuodessa on paljon tapahtunut, esimerkiksi tuo kuvan veljeni on päättänyt henkilökohtaisella ratkaisulla päivänsä, ja vainaa on äitinikin, toinen jäsen perheemme musiikiosastosta, osin varmaan veljeni kuoleman seurauksena. Ja veljeni tekoon oli sitten taas omat syynsä. Kaikki liittyy kaikkeen, varsinkin kaikkien asioiden kääntöpuolet.

 

Susan Ahoa seurasi iltamissa rockia, mutta minulla oli vielä yksi matto liossa, ja se piti sinä yönä vielä pestä. (3.7.2016)

 

 

Kauppa Uukuniemelle?

 

Netissä huhutaan, että Uukuniemelle oltaisiin vihdoin avaamassa kauppa. Huhuja oltiin tehostettu valokuvalla käsin tekstatusta kyltistä, jonka mukaan avajaiset ovat ylihuomenna eli 23.7.2016.

Mehän elämme murroskautta, jossa maailmansotien alla hiljalleen käynnistynyt markkinatalous kulutuskulttuureineen vauhdittui iloisella 20-luvulla. Tähän uudenmalliseen talouteen ja kulttuuriin kuului ennen näkemätön uusien ammattien kirjo ja vanhojen alasajo. Ymmärrettävästi tähän ammattien murrokseen kuului sitten massiivinen työttömyys ja talouden romahdus –  ei tietenkään vain symbolina mutta myös symbolina suuri pörssiromahdus. Sitten sodittiin toinen maailmansota eli pantiin koko Eurooppa tuhannen pillun päreiksi, että saatiin jotain rakentamista, tuottamista ja myymistä tälle uudelle taloudelle.

Tuloksena oli lopulta kasvottoman kuluttajan malli, kuluttajan, joka etsii ain itselleen parhaita etuja, joita yrittäjät, myös kasvottomat, pyrkivät täyttämään ja saamaan niistä siten oman etunsa. Järjestelmä on täysin epäeettinen epäinhimillisuudessään, mutta sitä perusteltiin sillä, että kapitalismi edistävää kilpailua ja pakottaa yrittäjät pitämään hintansa kohtuullisina kuluttajien rahoja tavoitellessaan. Kaikki ovat tietenkin jo moneen kertaan nähneet, esimerkiksi ihan tässä koti-Suomessa viime päivinä, että tämä johtaa tosiasiassa vain yritysten keskittymiseen, sillä mitä suurempi yritys, sitä halvempina se pystyy pitämän hinnat ja sitä houkuttelevampia tuotteita, myymälöitä ja konsepteja kehittämään. Tämä merkitsee väsitämättä pienten yritysten häviämistä. Niitä voi syntyä silloin tällöin, mutta sitä mukaa, kun ne osoittautuvat vähänkään menestyksellisiksi, suuret liikkeet ostavat ne pois markkinoilta.

Nämä keskittyvien ketjujen tulostavoitteet aiheuttavat väistämättä sen, että Uukuniemellä ei voi olla suuren ketjun elintarvikemyymälää. Siltä kylältä ei voi saada sellaisia voittoja, että S- tai K-ryhmän kannattaa toimia siellä. Tällaisia paikkoja tulee olemaan koko ajan enemmän, eli yhä suuremmat alueet ajautuvat markkinataloudellisen kuuttajakulttuurin ulkopuolelle. Esimerkiksi nyt Uukuniemen uusi kyläkauppa ei tule pysymään pystyssä, jos lähiseudun asukkaat pitäytyvät toisen maailmansodan jälkeen massiivisesti kehitetyssä kuluttajakäyttäytymisessä, joka perustuu sekä kuluttajan että yrittäjän kasvottomuuteen, vain ja vain omien etujen, niin taloudellisten kuin sosiaalisten ja jopa psykologisten, kasvottomaan ajamiseen.

Tämä järjestelmähän on näyttänyt närhenvempaimensa ajat sitten ei vain edellä mainittuna yritysten keskittymisenä vaan myös mm. ihmisten syrjäytymisenä. Viimemainittu on aiheuttanut jonkinasteista huolta, sillä se lisää hyvinvontiyhteiskunnan sosiaali- ja terveysmenoja. On alettu puhua yhteisölisyydestä, mutta tätä keskustelua on leimannut kuluttujakulttuurisuus, tätäkin: otetaan annettuna, että yhteisön pitää olla kuin tuote, jolta kukin yksilö voi vaatia kasvottamana palveluita, sitoutumatta itse, vaikka kaikki hyvin käsittävät, ettei voi olla yhteisöä, johon kaikki eivät sitoudu. Kuluttajakulttuurin yksilöt ovat niin kuluttajakäyttäytymisensä läpitunkemia, että haluaisivat yhteisön, johon kaikki muut sitoutuvat heidän mieleikseen mutta itse kukin itse ei. Kyseessä on mahdoton yhtälö.

Uukuniemen kyläkauppa tulee nyt sitten sijaitsemaan siinä rajakohdassa, jossa yhteisöllisyys ja kuluttajakulttuuri kohtavat toisensa. Kaikki tietävät, että ellei Uukuniemen 500 vakituisen asukkaan ja parin tuhannen kesäasukkaan yhteisö, jokainen omine kasvoineen, sitoudu ostamaan tältä tietyltä, selkeät kasvot omaavalta yrittäjältä, kylällä ollaan pian taas tilanteessa, jossa kauppaa ei ole. Tältä osin tilanne on täysin markkinatalouden ja kulutuskulttuurin ulkopuolinen, jollaisessa ei olla oltu sitten toisen maailmansodan. Toisaalta tässä yhteiskunnassa yrityksen pitää kertakaikkiaan tuottaa voittoa. Sen pitää jopa kyetä ennakoimaan tulevat voittonsa verottajan mielestä.

Nyt toivoisi vain, että Uukuniemen kaupan uusi yrittäjä pitää päänsä kylmänä ja huolehtii omasta jaksamisestaan. Hän on nyt totisesti tienraivaaja, kulttuurisen kriisin myrskynsilmässä toimiva yrittäjä, jonka pitää melkeinpä yksin raahata ympärillään olevat ihmiset aivan toisenlaiseen käyttäytymiseen elintarvikkeiden ostajina kuin mihin kulutuskulttuuri on ihmisiä vuosisadan totuttanut.

Netissä on puhuttu valikoiman luomisesta ja asiakkaiden osallistumisesta siihen. No, Uukuniemen kesäasukaat ovat sellaisia brassailijoita, että jokaista varten ei voida tilata kaikkea ihmeellistä, mitä nämä ovat tottuneet Helsingin globalisoituneilla elintarvikemarkkinoilla kuluttamaan. Että kauppa pysyisi pystyssä, toivoisin, että yrittäjä päättää, että kesäasukaat saavat tuoda tuoreet korianterinsa, ricotta-juustonsa ja macaron-leivoksensa mukanaan. Niihin ei pidä siellä korvessa panostaa. Mutta muistan muutamankin juhannuksen kaupan ollessa Sale, ettei ollut jäätelöä. Sitä ei oltu tilattu ikään kuin olisi riski, että se happanee pakastimissa, jos sitä on vahingossa tilaa liikaa. Saattaa alla, että uusi kauppias joutuu mökkipakkakunnan kauppiaana panostamaan pakasteisiin, kun mökeillä ei niin hirveästi ole omia pakastimia ja kun kesällä halutaan esimerkiksi nyt sitä jäätelöä.

Kauppias voisi koskea tietokoneisiin sen verran, että kaupan valikoima tulisi nettiin. Niin ei joutuisi tilanteeseen, että tulee kauppaan olettaen, että siellä on jotain, koska viimeksikin oli, ja sitten joutuu toteamaan, että nyt ei yllättäen ole. Sillä kyseessä on pieni kaupaa, eikä sinne yksinkertaisesti voi kaikkea mahdolista ottaa myyntiin. Uukumienmen kaupaan tullaan usein menomatkasta mökille, ja perillä kaikilla on kaupalle sitten matkaa, varisnkin, jos jotain joutuukin sitten Parikkalasta asti hakemaan.

Saattaa siis olla, että yrittäjä joutuu laatimaan radikaalisti eri valikoimat kesä- ja talvikausille.

Hinnoista ei ole nettikeskusteluissa ollut vielä puhetta, mutta kuluttajat ovat tottuneet saalistamaan halvinta hintaa, eikä tuo kyläkauppias nyt niitä pysty tarjoamaan. Jos makkarapaketti maksaa kyläkaupassa 30 centtiä enemmän kuin Parikkalan S-marketissa, pitäisi itse kullakin olla älliä käsittää, että maksaa se Parikkalaan ajaminenkin. Tätä älliä ei luultavasti tule olemaan, sillä maailmansotien välisestä ajasta lähtien meitä on järjestelmällisesti kasvatettu saalistamaan tuotteen halvinta hintaa, ei ottamaan huomioon sen hankimisesta aiheutuvia kustannuksia. Viime mainittu on ongelma etenkin verkkokaupassa, kun kuluttajanpaskiaiset eivät kertakaikkiaan susotu käsittämään, mikä rasite ympäristölle on se pakkausmateriaalien määrä ja se yksittäisten pakettien kuljetteleminen pitkin maita ja mantuja.

Kun kauppa oli lopettanut ja ensimmäinen kaupan aloittamista yritellyt luovutanut, Uukuniemi.infon sivuilla väitettiin, että kaupan pidon loppumisen syy olisi ollut markkinoinnin ja kehittämisen heikkous. Kuten jo edellä vihjaisin, Uukuniemen kohdalla markkinoinnilla on vain sen verran väliä, että sitä ei pidä liiaksi harjoittaa. Muistan, kuinka 80-luvulla aiheutti järkytyksen, kun Neville Brody ilmoitti erään käsin söherretyn ravintolanmenun kohdalla, että kyseessä oli paras mahdollinen grafiikka siihen tarkoitukseen, sille yrittäjälle. Toivottavati 2010-luvulle tultaessa tämä tosiasia on kyetty nielemään. Mitä myymälän kehittämiseen tulee, toivon yrittäjälle malttia. Valitettavasti kuulostaa siltä, että hän on vähän liiankin halukas kyselemään potentiaalisilta asaikkailta, millaista kauppaa hänen pitäsi pitää. Henkilökohtaisesti toivon, että hän tekee kaupastaan mahdollisimman itsensä näköisen, persoonallisen ja uukuniemeläisen. Uukunieemn kaupaan tullaan siksi, että se on Uukuniemen kauppa eikä siksi, että se vastaa helsinkiläishörhöjen haaveita tai tottumuksia.

Aukioloajoistakin on netissä puhuttu. Yirttäjä aikoi pitää kauppaa auki klo 9 alkaen, missä ei suoraan sanottuna ole mitään järkeä. Jotkut ehdottivat, että jouttaa kauppa aueta vasta klo 10. Kun kauppa oli Sale, sinne kuitenkin tulivat maito ja leipä vasta klo 12 jälkeen, eli kaupassa ei tosiasiassa ollut mitään ostettavaa ennen puolta päivää. Joku Uukuniemen ulkopuolella työssä käyvä ehdotti, että yrittäjä jatkaisi talvella iltapäivästä aukioloa klo 18 asti suunnittelemansa klo 17 sijaan, että hän ehtisi käymään kaupassa Uukumiemellä töistä tulessaan. Sunnuntaksikin yrittäjä oli suunnitellut aukioloa, mihin keskustelijat sanoivat, että älä turhaan.

Kaikilla on kulutuskulttuurin yksilökeskiesen ideaalin mukaiset omat ihanteensa aukioloajoille. Itse kannattaisin varsinkin kesäaikaan loppuviikosta aukioloa klo 20 asti, sillä Kuopiosta ajaa Uukuneimelle neljä tuntia. Tulemme joko perjantaina tai torstaina. Ja ymmärrettävästi lähtö tapahtuu työajan jälkeen.

Yli 50 vuotta Uukuniemellä mökkeilleenä uskallan väittää, että paras aukioloaika kaupalle olisi klo 12-18 alkuviikosta ja ainakin kesäisin torstaina ja perjantaina klo 12-20. Lauantaina kauppa voisi olla auki vaikka vain klo 10-14, sillä sinä päivänähän ei ymmärtääkseni jatkossakaan tule leipää eikä maitoa. Sunnuntaiaukiolo on aivantarpeeton. Alkuviikon työpäivä tiskin takana olisi aika lyhyt, mutta kuten jo alussa sanoin, yrittäjän jaksamisesta pitää nyt kantaa huolta. Tuolloin sitä paitsi olisi aikaa hoidella vaikka byrokratiaa ja kenties firman kehittämiseen liittyviä asaioita.

Taannoin kävin Sysmässä, joka on kirjakylä. Kirjakylän oma kirjakauppa oli mahdottoman sympaattinen. Koska se on luultavasti koko maan ainoa ketjuihin kuulumaton kirjakauppa, siellä oli etenkin krääsän osalta mukava valikoima. Paikallinen asujaimisto tosin ihmetteli eräiden ketjukrääsien olemassaoloa kaupassa, mutta kaikkea ei voi saada…Krääsä on tavallaan ylipäätään harmillista, mutta saattaa olla hyväkin. Esimerkiksi tuon kirjakaupan mynnistaä suurempi osuus tuli krääsästä kuin kirjoista.

 

Ajatella, jos saataisiin aikaiseksi joku erityinen Uukuniemi-mallisto jotain korkealuokkaista tavaraa. Vaikka vaatteitakin, joskaan en tarkoita T-paitoja, pellavapyyhkeitä  ja villasukkia. Teesekoituksia ja maustettuja valkosipuleitakin on jo riittävästi. Löytyisiköhän keraamikoa, joka suostuisi tekemään pienen sarjan Uukuniemi-astioita (siis tosiaankin ilman mitään Uukuniemi-tekstejä!) erityiseen verannalla aamukahvittelun tarkoituksiin? Minä voin kyllä designata, minä olen juonut vuosikymmeniä aamukahvia mökkiveranalla, ja keramiikan valmistamisestakin kokemusta on. (21.7.2016)