Kesän 2017 kulttuurikävelyt

Kuopion kaupungissa on joka kesä melkoinen määrä kulttuurikävelykierroksia eri teemoista.

Toissapäivänä käytiin Lapinlahdella tutustumassa taidemuseo Eemilissä Eemil Halosen veistoksiin, joista merkitävien teosten osalta esillä oli tietenkin vain luonnoksia, sillä varsinaiset ovat monumentteina tilauspaikoillaan. Näimme toissapäivänä esimerksiksi kipsisen pienoisversion Minna Canthista, kotikaupunkimme Kuopion suurnaisesta, ja varsinaiseen teokseen tutustuimme jälleen kerran tarkemmin eilen illalla Kuopion Minnan Canthin puistossa, josta alkoi Suomi 100-teemaan kuuluva opastettu kävelykierros aiheenaan tasa-arvo ja vaikuttajanaiset.

Olihan se lystikäs hahmo tuo Minna Canthkin (1844-1897). Hänellä oli kuuluisan ristiriitaiset suhteet paikkakunnan kuvernöörin Alaxander Järnefeltin perheeseen, joiden kuuluisuus on sitäkin hämmästyttävämpi, kun ottaa huomioon, että Järnefeltit vaikuttivat Kuopiossa vain neljä (4!) vuotta (1884-1888). Toisaalta Järnefeltien perheen keskinäisetkin suhteet olivat kuuluisat ristiriitaisuudestaan. Mutta sekaisin niinä vuosina  Kuopion kaupunki toisaan oli, kun kaikenlaiset kulttuuriset, poliittiset ja yksinkertaisesti vain biologiset intohimot villitsivät kaupungin sivistyneistöä. Sekä Alexanderin rouvalla Elisabethilla (1839-1929) että Minna Canthilla oli nohin aikoihin kummallakin jo ikää, mikä ei estänyt heitä tappelemasta samasta nuorukaisesta, Juhani Ahosta (alkup. Brofeldt, 1861-1921)). Brofeldtin veljesten intohimo yhteiskunnalliseen edistykseen johti jopa Juhani Ahon kahden veljen karkotukseen maasta vuonna 1903 eli ensimmäisellä sortokaudella.

Olen vähän ihmetellyt, miksi äitini jäi kaikkien outojenkin elämänvaiheidensa jälkeen Kuopioon, mutta loppujen lopuksi Kuopiohan on vain vähän isompi versio Uukuniemestä.

Monet väittävät, että nyt meneillään oleva historiallinen hetki muistuttaisi 30-lukua, ja minä olen aiemminkin väittänyt, että minusta ei, vaan tämä aikamme muistuttaa 1800-luvun loppua. Olen edelleen sitä mieltä, ja samoihin aikoihin kuin Kuopiossa olivat nämä järnefeldtilläis-canthiliset vuodet, oli Uukuniemellä Wallen kausi kaikkine kommervenkkeineen.

Mutta kaupungissamme vaikutti samoihin aikoihin koko joukko muitakin aikauteen nähden erikoislaatuisia naisia, joista nostan nyt esiin Alli Nissisen (1866-1926). Eilisen oppaamme mukaan Alli oli jo varhain tykästynyt oppimiseen, ja niinpä kun Kuopiossa alkoi uusi tyttökoulu, Alli käveli sinne Iisalmesta ilmoittautumaan 12-vuotiaana jalkapatikassa vastoin isänsä tahtoa. Elämänuransa hän teki opettamisessa ja koulujen perustelemisessa lähinnä Helsingissä, sekä ennen kaikkea politiikassa ollen nuorsuomalaisen puolueen eli nykyisen kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1907-1909 Kuopion läänin vaalipiiristä. Hän oli mm. suomenkielisen Marttaliiton puheenjohtaja (vuosina 1902-1924) ja martojen Emäntä-lehden päätoimittajan vielä kauemmin eli kuolemaansa asti. Hän julkaisi myös koko joukon erilaisia kirjallisia teoksia, ja kaikille meistä on tuttu hänen suomenkielnen versionsa alkujaan saksalaisesta lasten leikkilaulusta Jänis istui maassa, torkkuen.

Alli Nissiseen ei suhtauduttu pelkästään positiivisesti. Hän oli maamme jyrkemmän naisasialiikken, Naisasialiitto Unionin, varapuheenjohtaja, ja hän ilmensi ideologiaansa myös pukeutumalla ns. reformivaatteisiin, joissa lienee ollut jonkinasteista miesmäisyyttä. Hän kulki aina puukko vyöllä, mutta oppaamme mukaan vain siksi, että oli käynyt veistokoulun – Alli Nissinen kun tykkäsi opetella kaikenlaisia asioita niin kuin nyt veistoa, ja kun oli sitä opetellut, hän piti puukko vyöllä kulkiessaan yllä valmiutta ruveta veistelemään aina, kun siltä tuntui. Tämä ärsytti joitakuita, sillä kun Marttaliiton tiloihin kerran murtauduttiin, sieltä ei viety muuta kuin tämä Allin puukko.

 

Ja tietenkin Alli Nissinen oli Minna Canthin salongin aktiivikävijä.

 

En malta olla puuttumatta Minna Canthin talon, ns. Kanttilan kohtaloon, josta lienee tapeltu Kuopiossa jo pitkälle toista sataa vuotta. En oikein ymmärrä tappelun syitä kaikilta osin. Ymmärrän, että se on Minnan firmojen ja kodin rakennus, mutta se tosiaankin on huonossa kunnossa eikä ole rakennustaiteellisesti ainakaan minun käsitykseni mukaan kovin ihmeellinen. Sen vieressä sattuu kuitenkin sijaitsemaan entinen työväenyhdistyksen pienempi pytinki, joka on priimakunnossa ja kuulemma tätä nykyä yksityisessä asuinkäytössä. Koskapa Minna oli työväenyhdistyksen jäsen – vaikka oli itse yrittäjä –, se rakennus palvelisi Minna Canthin muiston vaalimisessa paremmin kuin Kanttila, josta ei kyllä enää kalua saa. (6.7.2017)

 

Adèle Salin

 

En malta olla mainostamatta Kuopion opastettuja kävelyretkiä, vaikka eivät ne kyllä mainostamista kaipaa, niin paljon niillä on porukkaa. Toissailtana kuljimme Venäläinen Kuopio -kierroksen, ja oli mahtavan hyvä. Kyllä oli vilskettä Kuopiossa 1800-luvulla. Sillon J.V. Snellman rakennutti kouluunsa edelleen siinä Snellmanin koulun pihalla olevan, mutterin muotoisen rakennuksen, 'poikien vehtuusalin', joka nimestään huolimatta oli vain liikuntasali.

Kaupungissa kyllä vehdattiin noihin aikoihin muussakin mielessä. Nyt nostan esiin vain Adèle Sallinin (1857-1944). Hän oli rikkaan nimismiehen tytär, joka oli opiskellut valokuvausta Tukholmassa ja perusti sitten valokuvausliikkeen Kuopioon. Hänellä oli kaupungissa myös muita yrityksiä, nimittäin hattuliike ja muotiliike. Mutta sitten hän jäi leskeksi, eivätkä nimattomat naiset saaneet tuohon aikaan omistaa liikeyrityksiä. Adèle ratkaisi ongelman ryhtymällä vehtaamaan konttoristi Victor Barsokevitschin kanssa, ja avioliiton myötä Adèlen valokuvaamo siirtyi Barsokevitschin nimiin vuonna 1881.

Victor Barsokevitschille omistettu museo, VB-keskus, toimii nykyisin Kuninkaankadulla siinä, mihin rakennettiin valokuvaamoa kohdanneen tulipalon jälkeen uusi eli nykyinen rakennus samaan käyttöön. Tulipalossa tuhoutuivat kaikki Adèlen negatiivit. Barsokevitsch lahjoitti sittemmin negatiivinsa Kuopion luonnonystäville. Näinpä sitten Barsokevitsch on se kuuluisampi tästäkin pariskunnasta, vaikka ansio varmaan kuuluisi oikeasti sille toiselle. Semminkin kun huhujen mukaan Adèle piti firmassa kohtalaista jöötä. (28.7.2017)