Kesäretkellä Lapinlahdella

Käytiinpä Isänmaallisen seuran retkellä Lapinlahdella.

Meidän perheessähän on tunnetusti ongelmia autoilun kanssa, mistä on seurannut, että on montakin paikkaa melkeinpä näillä kotikulmlla, kuitenkin autoilumatkan päässä, jossa on pitänyt käydä, mutta siitä on estänyt se, että noihin paikkoihin pitää mennä autolla.

Yksi näistä paikoista, jonne nyt päästiin mukavasti Kuopion Isänmaallisen Seuran retkellä pikkubussilla, oli Suomen Asutusmuseo. Kyseessä on evakkosisarusten Anni ja Yrjö Muren vuodesta 1947 hallitsema tila. Vuonna 1948 valmistuneen navetan päässä nämä asuivat vuoteen 1952, jolloin valmistui viereen talo.

Annin ja Yrjön vanhemmilla oli viisi lasta, joista kukaan ei mennyt naimisiin. Yrjö yritti, mutta kun sisarukset pitivät aiheesta kokousta, päädyttiin siihen, että naimapuuhat eivät käy, sillä epileptiseltä Annilta olisi mennyt silloin koti.

 

Tuli mieleen äidin täti Emma, jota ei päästetty naimisiin, koska tätä tarvittiin kotitalon töissä. Emmalle seuraukset kylläkin olivat sangen kurjat. Olinkin aluksi ajatellut sonnustautua tälle kesäretkelle Emman pöytäliinasta teetettyyn tunikaan, mutta tämä hellepäivä oli liian kuuma sille paksulle pellavavaatteelle. Muuten se olisi kyllä sopinut aiheeseen, semminkin kun Annikin harrasti kirjontaa päätelle viereisen kuvan pannumyssystä. Pitävät hämmästyttävän hyvin värinsä, nuo helmilangat...

Perhe oli siis Karjalan evakoita, joita luovutetuilta alueilta sijoitettiin muualle Suomeen 420 000 henkeä. Lapinlahdelle sijoitetut olivat Suistamolta ja Salmista, ja Muret nimenomaan Salmista. Yrjö olikin käynyt Salmissa jo keskikoulun, ja siirtoväestöön kuuluvana kokemiaan vaikeuksia laimentaakseen Yrjä puhuikin Lapinlahdella aina huoliteltua, koulussa oppimaansa kirjakieltä äidinkielensä livvin sijaan. Yrjö tuli toimimaan politiikassa ja monissa luottamustehtävissä, sillä hän piti puolensa, ja Yrjön napakasta otteesta taisi johtua sekin, että perhe aikanaan joutui lähtemään edellisestä asuinpakastaan, opettajan asunnon yhdestä huoneesta. Kuulemma oltiin kerätty oikein adressi, että Muret pois.

Yrjö oli siis jämpti mies, ja Anni siisti kotihengetär. Yrjö kierteli hoitelemssa asioita, ja Anni hoiti lehmät, joskin Yrjö sai karjanhoidosta kunniakirjat, jotka ovat viereisessä kuvassa seinällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Jo navetta rakennettiinkin aikanaan upealle paikalle siten, että lehmillä ja hevosella oli paremmat maisemat katsella kuin Annilla ja Yrjöllä itsellään silloin, kun he sen neljä vuotta asuivat navettahuoneessa. Jos olisin älynnyt valottaa viereisen kuvan paremmin, ikkunoista näkyisi järvimaisema.

Asutusmuseo on säännöllisesti auki ti-pe ja su klo 10-18, la 10-16. Pelkästään Alapitkänjärven rannassa pihapiiriä kannattaa ihailla oikein ajan kanssa. Meidän vieraillessa näinä kesäkuun alun päivinä piha oli keltaisenaan voikukkaa! Ja melkein siinä pihapirissa sattuu vielä sijaitsemaan Muren talon kanssa samana vuonna valmistunut tsasouna.

Toinen vierailukohteemme oli Väärnin pappila, Juhani Ahon synnyinkoti eli entinen Lapinlahden kappalaisen pappila. Nyt papilaa pitävät kirjailija Minna Kettunen ja muusikko Jarkka Rissanen tai pikemminkin heidän Väärnin Pappila Oy:nsä, joka julkaisee myös kirjoja. Kettunen on kirjoittanut mm.  Ingmannin käsi- ja taideteollisuus oppilaitoksen 100-vuotishistoriikin, josta oli juttu tälläkin blogilla kunnes poistin sen samalla kun joukon muitakin juttuja, jota on jo julkaistu isännän ja minun kirjoissa.

Minna Kettusesta on vuosien ja useiden aihetta käsittelevien teostensa myötä muodostunut Halos-asiantuntija. Lapinlahdella vaikuttanut Halosten taiteilijasuku on läsnä Väärnin pappilassakin, ja kiitettävällä tavalla myös Anna Halosen (1889-1972) mattoina. Anna Halonen valmistui Wetterhofin kotiteollisuusopistosta  käsityönopettajaksi, mutta perustikin tekstiiliyrityksen, mattokutomon, Kouvolaan (alkujaan siskonsa Hannan kanssa, joka kuitenkin kuoli pian). Anna Halonen tunnetaan valitettavasti lähinnä Emil Halosen siskona, mutta Eemil kyllä suunnitteli Annalle joitain mallejakin.

Ylempi kuvista on jugendhenkisestä matosta, joka on uudistuotantoa. AnnaQ:n, Taito Ylä-Savon tuotemerkin, puitteissa nimittäin on tehty joistain Anna Halosen malleista uusintoja. Pääasiassa AnnaQ valmistaa ja markkinoi Hanna Halosen suunnitelemia ryijyjä sekä ryijypohjakangasta, johon ryijyn voi valmistaa ompelemalla. Taidemattojen valmistaminen on lopetettu, ja tuo Väärnin pappilan matto onkin niitä, jotka jäivät ikään myymättä, kun matoilla vielä yritettiin.

Viereisessä kuvassa puolestaan on alkuperäista Anna Halosen tuotantoa, ja malli on jo suorastaan funkkishenkinen muistuttaen Bauhausin tekstiilituotantoa.

Kävimme myös Emil Halosen museossa, jossa esitellään Eemilin veistoksia mutta säilytetään lisäksi Anna Halosen luonnoksia, joita ei kylläkään ollut esillä. (8.6.2019)