Kevät ja kesä 2018 Kärkkäälässä

Kasveja uusilla ja vanhoilla tiluksilla. Joskin olen kyllästynyt puutarhurointiin...

Tänäkin vuonna anopin valkovuokot älysivät ruveta kukkimaan tarkalleen äitienpäivänä.

Säät ovat helteiset niin meillä kun ymmärtääkseni kaikkialla muuallakin. Meillä kukkivat uutuutena tällaiset siniset lemmikin näköiset mutta tummemman siniset uudessa rannassa. 



Uudessa rannassa näyttää kevätaamuna tältä…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



ja kevätiltana tältä. Vesi on todella korkealla, ja saunan verannalle päästäkseen tarvitsi vielä eilen kumisaappaiksi kontiot, mutta nyt pääsi jo nillkapituisilla crockseilla. (13.5.2018)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aurinkoista kevättä!

 

Hyvä sää. Ei liian kuuma. Voi maalata. Tauluja.

Olen väsännyt jo pidemmän aikaa kuvaa äidin Emma-tädistä nuorena. On käynyt hämmästyttävällä tavalla ilmi, että siskoni on ollut aivan hänen näköisensä. Siskoni varmaan kieltää tämän. Hän ei ole nähnyt kuvaa, mutta kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa, tuulenpuuska ikkunasta puhalsi lehtikullat pitkin työhuonetta, joten ilmeisesti joku hänen etiäisensä ei pidä tulkinnasta.

Kuvassa on aika paljon lehtikultaa, mutta nyt tuli vähemmän kuin oli suunniteltu…Pitää keksiä jotain…

Olen päättänyt olla tänä kesänä käyttämättä aikaa puutarhuorintiin. Minulla on kyllä taaskin tomaatintaimia, mutta se on niin sanoakseni 'työtapaturma'. Nyt, kun niitä piti tehdä muusta kuin omasta halusta, kahdessa on jo nuput. Ei ole ollut toukokuun puolivälissä ikinä ennen minun tomaateissani.

Pihalla kukkii anopin narsissikokoelma, pikkutalvio ja vielä rippeet valkovuokoista. Kelta- ja sinivuokot ovat tietenkin jo mennytä. Mökiltä tuodussa vuorenkilvessä ison kiven päällä on vihdoinkin monta kukkavanaa. 'Ivanoffin Vesu' on noussut mahtavasti, ja totta vie, juuri niin kuin Vesu varoitti, se on levinnyt ja työntää uutta tavaraa vähän matkan päähän.

 

Iloinen yllätys on, että oregano talvehti kuusenhavujen alla. Timjamista ei voi sanoa samaa, vaikka siitä multapaakusta pistää kyllä esiin yksi vihreä siippana.

Uukuniemi-kirjan piti tulla painosta tällä viikolla, mutta jälkikäsittelyfirma oli tehnyt oharin. Se kenties tulee ensi viikolla. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä käydä Uukuniemelläkin jotenkin yhtaikaa nuohoojan kanssa. (19.5.2018)

 

 

Kesä etenee ehdottomasti paremmin kuin viime sesonkina

 

Olen korjannut taulunmaaluukamppeet pois. Tyhjä työpöytä. Siisti työhuone.

Tällä viikolla olisi voinut viedä työt jurytettäviksi Suonenjoen Taideseuran näyttelyyn. Käytin kyllä tätä dead line'ia saadakseni työt valmiiksi, mutta en vie töitä. Niiden kuljettaminen maksaa liikaa. Viime kesän ja syksyn aikana käytin töitäni kolmessa näyttelyssä maksaen kuljetuksista melkein tonnin, eikä siitä ollut mitään iloa eikä varsinkaan hyötyä. Olen kuitenkin maksanut vielä tänä vuonna taideseuran jäsenmaksun yleisistä kannatussyistä.

Uudessa rannassa meillä on sen poukaman suussa iso kivi, ja sillä lokin pesä mustine munineen. Kaiken aikaa siinä ei ole joku hautomassa, mutta kaiken aikaa siinä lentää varis, jota lokki ajaa takaa. Lokki puolustaa muniaan, ja varis vaatii omasta mielestään oikeutettua ateriaansa.

Olen yhden kerran aikaisemmin saanut kuuruohon kukkimaan, vaikka silloinkaan se ei tehnyt sitä litteää, pyöryläistä, läpikuultavan valkeaa hedelmäänsä. Nyt se sitten kukkii. Se on periaatteessa kaksivuotinen, eli viime kesänä se oli pelkkä viherkasvi. Eikä sitä nytkään ole kun kolme soiroa, vaikka kylvin sitä kyllä aika läjän.

Jakamani isohirvenjuuret ovat lähteneet kasvuun. (23.5.2018)

 

Kaihonkukka

 

Eilen opin, että se uudessa rannassa kasvava hehkuvan sininen kukka on nimeltään kaihonkukka.

 

Niin sitä oppii aina silloin tällöin jotain vanhettuessaankin. (27.5.2018)

 

Meillä on vauvoja!

 

Pian takana helleviikonloppu Suonenjoella.

Pelkäsin tänne tullessani, että heinä on varmaan miehenmittaista, sillä emme olleet käyneet täällä pariin viikkoon. Mutta kuivuus on niin ankara, että edes heinä ei ollut kasvanut paljon mitään.

Ainoat helteestä nauttineet kasvit ovat lupiinit. Keltapäivänliljoissa on kyllä kukkia paljon, mutta ne ovat merkillisen pieniä. Samoin tumman punaisten pioneitten kukat. Ivanoffin Vesun lehdet ovat loistavan oranssit kuin syysruskassa. Juhannusruusut aukeavat sekunniksi ja pudottavat terälehtensä.

Meillä on tällainen asukas rapulla. Naulasta roikkuu ulkokäsienpesupaikan pyyhe sekä metallihärveli, jossa on pidetty lyhtykynttilää, mutta nyt siinä on ollut pimetessä itse itsensä valaiseva perhonen. Tähän rykelmään on nyt sitten pitänyt hyvänä joku pikkulintu tehdä  pesänsä. Kuva on otettu ulko-oven kapean (ja likaisen) ikkunan läpi. Hyvällä mielikuvituksella tästä erottaa linnun hautomassa. (17.6.2018)

 

Meillä on vauvoja!

 

Rapulla roikkuvassa roihutelineessä, itsevalaisevan perhosen kanssa käsipyyhkeen takana, ovat jonkun linnun, naapurimme tekemän lajimäärityksen mukaan peukaloisen, munat kuoriutuneet.

Linnun pesintä on iloksemme vaikeuttanut puutarhatöiden tekoa. Varsinkaan ovessa ei haluta ravata, se kun herkästi posahtaa päin linnunpesää. Mutta ikävä kyllä, vaikka eilen pidettiin luppoa, tänään on pitänyt vähän raivata näitä tienoita.

Eniten minua ihmetyttää pikkusydän. Sain sitä Kaisulta aimo lämpäreen, ja ennen äidin haudalle vientiä irrotin siitä palan mukana tullutta hevosminttua ja tökkäsin tänne maahan. Haudalla ei näy jälkeäkään pikusydämestä, mutta jostain syystä sellainen rehottaa näyttävästi tuossa meidän pihatien varressa, juurellaan pienoinen hevosmintun lehti.

Tänään on vielä ohjelmassa lupiininniittoa ennen kuin ne varistavat siemenensä. Annoin jonkun näyttävän kappaleen kukkia alueella, jolla sen ei olisi pitänyt antaa tehdä sitä, ja nyt joudun sitten käymään sen kimppuun lapion kanssa.

Ilta jo saa, mutta ei kun lapion ja vesurin varteen.

Olen aika tympääntynyt tähän puutarhurointiin. Jaksoin tätä hyvin kymmenen vuotta, niin hyvin, että ajattelin jopa lähteä alan koulutukseen. Onneksi en lähtenyt.

Tämä piha on kyllä ihan hieno – jonain vuonna oli oikein tosi hieno! – pääosin anopin ansiosta, osin omasta ja isännän, sillä onneksi kasvit ovat hyvälaatuisia perennoita, joita ei suuremmin tarvitse edes kitkeskellä, mitä nyt heinää parturoi ympäriltä. Mutta kyllä sitä on siinäkin, että repii kukkapuskien sisältä kasvavat miehenmittaiset saraheinät, voikukat, jotka uhkaavat tilliä ja pahimmat elämänlangat, jotka kuristavat pioneita. Pihlaja-angervossa olisi nyhtämistä, jos jaksaisi, ja vaikka olen onnistunut saamaan hengiltä kaksi pahinta koivuangervopöheikköä, kaksi metsäpalon lailla leviävää on jäljellä, ja niistä toinen näyttää syövän ne vähät kurkkuni, jotka tänä keväänä kylvin. (4.7.2018)

 

Jäskipäivä

 

Tänään kävimme vähän kaupoilla.

Kipsiä ei Suonenjoelta saanut, mutta Maitomaan myymälästä sai Peltolan mansikkajäätelöä.

 

Minua on pitkään ärsyttänyt, että nykyisin ei enää ole mitään tarjolla ihmisille, joilla ei ole mitään erikoisruokavaliota ja jotka haluavat syödä kaikkea. Maitoa ei ole enää edes leivoksissa, aidosta kermasta puhumattakaan, mutta kaiken maailman lisäaineita kaikki syömisestään nirsot kyllä sietävät. Mutta nyt löysin suonenjokelaiset Peltolan jäätelöt.

Jos olisin ollut yksin reissussa, olisin ostanut tuorejuustojätelöä, sillä en ole sellaista ikinä maistanut, mutta nyt tyydyimme sovinnaiseen mansikkajäätelöön.

Peltolan jäätelöitä kannattaa nyt käydä pikaisesti ostamassa ennen kuin vegaanit, maitoallergikot ja rasvojen vahtijat ehtivät turmelemaan tämänkin yrittäjän bisneksen. Tämä jäätelö nimittäin on tehty oikeasta täsymaidosta, oikeasta kermasta ja oikeasta munankeltuaisesta. Oli hyvää!

Ostimme myös Kuusamon juuston Savupaimenpoika-kermajuustoa. Sekään ei sovellu terveysintoilijoille, sillä se on 33 prosenttisesti rasvaa. Ja hyvää oli tämäkin leppälastuilla savustettu juusto.

Mutta kipsiä joudun nyt etsimään jostain muualta. Ajattelin nimittäin elämäni kerran valattaa jotain pronssiin, ja sitä varten valan työn ensin kipsiin. (5.7.2018)

 

Mansikanmakea lomaviikko

 

Takana mansikkainen viikko Suonenjoella. Kun käytiin torstaina kaupoilla, isäntä kieltäytyi ostamasta mansikoita, vaikka minun mielestäni niitä pitää aina ostaa, jos sattuu Suonejoelle mansikka-aikaan.

Niinpä ostin jo aiemmin mainittua mansikkajäätelöä ja vieressä kuvattua Nenosen mansikkatilan mansikkalimondia Maitomaan puodista. Tämä on jo toinen mansikkalimonadipullon kuva tällä blogilla tänä sesonkina – edellinen, toisin tyhjän pullon kuva, esittikin 30-luvulta peräisin ollevaa eksemplaaria.

Maistomme tuon pikku pullollisen eilen. Se ei ollut ollenkaan niin sokerista kuin pelkäsin, ja mikä parasta, maistui oikeasti mansikalta eikä mansikkaesanssilta. Aikuisten limppari, siis. Nyt tietysti harmittaa, että ostin vain tuon yhden pullon. Tätä olisi ollut hyvä olla mukana, kun lähden viikonlopulla käväisemään yksikseni Uukuniemellä, ja siellähän aina tarvitaan kesäjuomaa. Tätä voisi sellaisenaan nauttimisen lisäksi kenties lorauttaa valkoviiniin…No, pitää kokeilla sitä tuonnempana.

Mutta ei isäntä tuoreiltakaan mansikoilta välttynyt, sillä naapurin isäntä toi yllättäen niitä meille suoraan kotiin mansikankeruuvakallisen!

Kesä on ollut hyvä, ainakin viime viikko! (9.7.2018)